Pandemia panee miettimään

Pandemiaksi muuttunut epidemia viitoittaa ihmiskunnalle uutta tietä. Kun vanha puu on aikansa elänyt, se kuolee ja toimii uuden kasvuston alustana. Vanha normaali katoaa ja tilalle tulee uusi normaali. Ihminen on osa luomakuntaa. Ihmisen tie on luonnonlakien viitoittama.

Elollinen luonto on muodostunut samoista aineksista kuin eloton luonto. Elollinen luonto muodostuu lukemattomien kehitysketjujen kokonaisuudesta. Kehitysketjut syntyvät, kukoistavat ja sammuvat.       Ne mukautuvat kokonaisuuteen, johon myös ihminen kuuluu.


Ensimmäisinä kuolevat suuret ja mahtavat, joita on vähän. Viimeisinä sinnittelevät pienet ja mitättömät, joita on paljon. Vaikka valaat ja norsut ovat vaarassa hävitä, niin planktoneita ja muurahaisia vielä riittää. Pörriäisiä pitää suojella, mutta hyttyset pärjäilevät.

Pitkällä tähtäimellä meteorit ja tulivuoret muodostavat ihmiselle ylivoimaisia ongelmia. Ilmastonmuutos ja pandemia muodostavat vain haasteellisia ongelmia. Pienemmistä ongelmista selvitään ja on selvitty silmät sulkemalla. Jatkuva kasvu johtaa kestävään kehitykseen vain lyhyellä aikavälillä. Toivottavasti tuo aikaväli inhimillisesti katsoen on riittävän pitkä mahdollisimman monen sukupolven elettäväksi.

Elämme mahtavassa sukupuussa. Voimme ihastella kehitysketjumme nopeata kehitystä ja suuria saavutuksia. Luonnon kiertokulku ei kuitenkaan kuvia kunnioita. Luonnon kiertokulku takaa vain uusiutumisen. Pienet, yksinkertaiset ja hitaasti kehittyvät sukupuut jäävät luomaan sellaista elämää, joka parhaiten menestyy kaiken aikaa muuttuvassa ympäristössä.

Virukset ovat hyvin pieniä ja niitä mahtuu maapallolle paljon enemmän kuin ihmisiä. Ihmiset ovat suuria ja mahtavia. Moniin muihin luontokappaleisiin verrattuna ihmiset edustavat kuitenkin vain vähemmistöä. Pystyvätkö virukset ohjaamaan elollista luontoa kohti kestävää kehitystä? Kyllä ne pystyvät. Viime kädessä tarvitaan bakteereita luomaan maapallolle uutta normaalia. Vain luonto pystyy takaamaan kaikelle luodulle tasapuolisen mahdollisuuden selviytymiseen kohti jatkuvaa kasvua ja kestävää kehitystä ja edelleen kohti paratiisillisia olosuhteita.      

Avaruuden rikkauksien yksityistäminen

Avaruuden yksityistäminen on amerikkalaisten haaveena. Valkoinen talo toivoo, että yksityinen sektori alkaisi tutkia kaupallisen louhinnan mahdollisuuksia avaruudessa.

Näin pääsiäisenä tuleekin mieleen, että ongelmaksi saattaisi muodostua se, että ufoja alkaisi kiinnostaa kultalastissa olevien avaruusalusten ryöstely. Onneksi ufot voitaisiin tuhota edistyksellisellä sotakoneistolla.

Aivan mahdotonta ei sen sijaan ole, että muutaman sadan vuoden kuluessa tapahtuu seuraavaa:

Kaukana loistavan kultaisen tähden pintakerros sisältää mahtavat määrät puhdasta kultaa. Amerikkalainen avaruuslaivue saapuu tähdelle ja perustaa sinne valtavan kultakaivoksen. Muutamassa sadassa vuodessa tähdeltä rahdataan mielettömät määrät kultaa maapallolle.

Valtavilla rikkauksilla on sellainen ominaisuus, että ne kertyvät hyvin pienille alueille. Tälläkin kertaa huikea kultavuori nousee preerialle vain muutaman sadan hehtaarin alueelle. Kultaa kertyy niin paljon, että sillä voitaisiin maksaa kaikkien maailman valtioiden,  yksityisten yritysten ja jopa kaikkien yksittäisten ihmisten velat pois. Vakavaksi pulmaksi muodostuu, mille instanssille viime kädessä kaikki velat pitäisi maksaa?

Ongelma ratkaistaan siten, että velat, velkojat ja velalliset pidetään entisellään ja kullan hinnan annetaan romahtaa. Kulta ei kelpaa enää muuhun kuin kupoleiden, kuppien ja nuppien koristeeksi.  Kultavuorta ei tarvitse aidata eikä vartioida. Kultasepät saavat vapaasti hakea materiaalia kultavuorelta. Ufot on lyöty jo avaruudessa. Ne eivät rohkene tulla lähellekään.

Luonto ei pelkää. Se tulee hätiin karmaisevalla tavalla. Kultavuori on liian kapealla alueella. Maankuori ei kestä kullan painoa. Kultavuori romahtaa pinnan läpi ja katoaa maan uumeniin. Syntyneestä aukosta kohoaa laavapurkaus ja tuhkapilvi, joka hämärtää koko maapallon pariksi tuhanneksi vuodeksi.

Maailman onnellisin maa taistelee pandemiaa vastaan parlamentaarisin keinoin

Suomen suurin oppositiossa oleva puolue on arvostellut nykyhallituksen toimia pandemian hoitamisessa jyrkin sanoin. Oppositio kuuluttaa ettei hallituksella ole mitään strategiaa! Oppositio käyttää strategia-sanaa tavalla, joka tuo mieleen, ettei hallitus osaa tehdä paljonkaan pandemian hillitsemiseksi.

- Kuitenkin hallituksella on selvä strategia. Nykyisessä pandemiatilanteessa hallituksen strategia tarkoittaa sitä, että se on tunnistanut nopeasti etenevän pandemian aiheuttaman toimintaympäristön muutoksen ja kansalaisten tarpeet tässä ja nyt. Hallitus on määritellyt toiminnalleen tavoitetilan ja toimintalinjat. Hallitus on päättänyt tarvittavista hankkeista ja projekteista ja seuraa niiden kehittymistä ja vaikutusta koko ajan. Hallitus tekee myös tarvittavat korjausliikkeet poikkeuksellisen ajan loppuun saakka.

Oppositio käyttää energiaansa väitteisiin, että hallituksen päätöksenteko on politisoitunut sillä tavalla, että hallituspuolueet yrittävät puolustaa omia hankkeitaan.

- Kuitenkin hallitus noudattaa toiminnassaan parlamentaarista hallitustapaa. Se kuuntelee koko oppositiota ja lupaa vastata sen pitkiinkin kirjallisiin kysymyksiin. Ehkä siitä syntyy käytäntö tulevillekin hallituksille. Ei pidä unohtaa, että työskentely tapahtuu ennennäkemättömissä olosuhteissa.

Edelleen oppositio katsoo, että hallitus on kuunnellut liikaa suomalaisia terveydenalan ammattilaisia. Opposition mukaan hallitus ei ole ottanut oppia kaikkien Kiinan naapurivaltioiden tavasta hoitaa omaa pandemiaansa.
  
- Kadunmiestä ihmetyttää, että oppia olisi pitänyt lähteä hakemaan aivan toisenlaisten yhteiskuntien systeemeistä, kun siellä tai missään muuallakaan pandemiaa ei vielä ole kukistettu.

Opposition ihmetystä on myös herättänyt hengityssuojaimien jakaminen valtion varmuusvarastosta, vaikka suojaimien saatavuus on maailmanlaajuisesti hankalaa. Oppositio on kauhistellut esimerkiksi sitä, että  jaetut suojaimet ovat osin käyttöiältään vuosia sitten vanhentuneita. On saatu tietoja, että suojuksen kuminauha on voinut olla hapertunut eikä suojus ole ollut tiivis.

- Varasto on kuitenkin maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja sitä tarvitaan nyt ensimmäistä kertaa. Suojuksia on pistokokein testattu ja tulokset puoltavat varaston jakamista. Koko varastoa on mahdoton jakaa yksittäin testattuna. Suojuksia tarvitaan heti. Käyttäjät voivat heittää huonot suojat menemään elleivät voi niitä helposti korjata.

Opposition ei tietenkään tarvitse vastata, pitäisikö varmuusvarasto nyt kriisitilanteessa hävittää vai siirtää seuraaville hallituksille kuten on tehty tähänkin asti.

- Hallitus on pannut vauhtia hengityssuojaimien hankkimiselle ulkomailta ja teettämiselle kotimaassa. Markkinat ovat kuitenkin villiintyneet ja yhteistä kakkua ovat jakamassa kaikenkarvaiset hämärämiehet. Pieni maa ei voi myöskään tarjota suurinta hintaa eikä kaapata muille maille tarkoitettuja lasteja. Omassa maassa kehitettävä tuotanto on ainoa keino, joka voi kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Akuutissa tilanteessa nopeinta apua tarjoavat jälleen kerran naiset ompelukoneineen. Naisten panos oli myös sodan aikana kantava voima, kun rintamalla tarvikejakelu tökki ja panokset loppuivat.

Oppositio on laajalla rintamalla ryhtynyt moittimaan hallitusta siitä, ensimmäinen ulkomailta tuotettu varmuusvaraston täydennyslasti ei vastannut sitä, mitä oli tilattu. Varmemmaksi vakuudeksi oppositio arvostelee hallitusta myös siitä, että varmuusvälineiden jakelu kotimaassa on koordinoimatonta, vaikka kriisiajan olosuhteisiin taipuminen on aina vienyt oman aikansa miltä hyvänsä organisaatiolta  yhtä hyvin sodan kuin rauhan olosuhteissa. 

- Hallitus ei tässäkään asiassa ole jäänyt ihmettelemään ja politikoimaan, vaan on toiminut tilanteen edellyttämällä tavalla. Hallitus on ilmoittanut kantavansa täyden vastuun tekemistään päätöksistä. Samalla se on korostanut yhteistyön tärkeyttä yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Kohtuudella onkin todettava, että onnistumiseen tarvitaan jokaisen kansalaisen, hallituksen ja opposition, koko kansakunnan yhteistuumaista ponnistusta.

Kansainväliset lentokentät viruslinkoina

Viime viikkoina kansainvälisille lentokentille on saatu jonkinlaisia esteitä koronaviruksen leviämiselle. Parhaan esteen ovat tarjonneet ne lentoyhtiöt, jotka ovat parkkeeranneet koneensa lentokentille. Se on pakostakin rajoittanut matkustajien määrää.

Edelleen kuitenkin testaamattomia matkustajia lennätetään ympäri maailmaa. Matkustajien ohjeistus on kirjavaa. Mannertenväliset matkaajat ovat pääosin varakasta keskiluokkaaa ja päämäärätietoista väkeä, jota on vaikea ohjata minkäänlaisiin aitauksiin. Myös kritiikki Suomen omien lentokenttien valvonnasta on käynyt kuumana siitä huolimatta, että tarvittaviin toimiin ryhdyttiin ensimmäisten maiden joukossa.

Maailman lentokentät linkoavat viruksia mantereelta toiselle todella tehokkaasti. Kun pienet syrjäiset yhteisöt saavat osakseen yhdenkin taudinkantajan, virukset valloittavat koko yhteisön vielä tehokkaammin.

Kommentti:

Yhdysvalloissa havaittiin 21.1.2020 ensimmäinen tartunta ja alettiin panna toimeen epidemian edellyttämiä turvatarkastuksia lentokentilllä. Näin tekivät samoihin aikoihin ainakin Kiinan naapurimaat Taiwan, Etelä-Korea, Japani ja Thaimaa. Suomessa Helsinki-Vantaan lentoaseman tarkastukset alkoivat 21.2.2020 ja sattuivat juuri samalle päivälle osuneeseen paluuliikenteen ruuhkaan. Maailmanlaajuisesti koronaepidemian vaatimat erityistoimet ovat lähteneet liikkeelle omassa tahdissaan ja puolen vuoden kuluessa alkaa olla yksimielisyyttä siitä, että ollaan tekemisissä pandemian kanssa.

Maailmassa on yli 49 000 lentoasemaa ja 23 000 matkustajalentokonetta, jotka kuljettavat vuosittain yli 4,4 miljardia matkustajaa ympäri maailmaa. Suomen Helsinki-Vantaan lentoasema ei mahdu läheskään 50 suurimman joukkoon, mutta sen liikenne sisarkenttineen kasvaa nopeasti.
Yksityiskäytössä olevien kenttien ja laskeutumispaikkojen turvakäytäntöjä sen paremmin kuin määrää lienee vaikea arvioida.