Auto kaikilla herkuilla on tulossa!

Tampereella seurattiin 50-luvulla TT-ajoja Pyynikinharjulla, speedway-ajoja harjun itäpäässä ja jäärataharjoituksia länsipäässä, Tahmelan uimarannan jäällä. Piirsin silloin valkoiselle käärepaperille tulevaisuuden moottoripyörän. Ja mitä ihmettä! Viisikymmentä vuotta sitten piirtämäni pyörän virtaviivaisuus kestää vielä nykypyörien rinnalla! Miten tämä liittyy herkku-autoihin? Ei mitenkään, mutta kaukokatseisuuteni rohkaisemana esitän näkemykseni tulevaisuuden autoista. Kiinalaiset valmistavat vielä pitkään vanhoja malleja miljoonin kappalein. Samalla he ostelevat länsimaiden kehittyneimpiä autotehtaita, joiden on ollut pakko etsiä uusia tuotantosuuntia. Ja kiirettä pitääkin, etteivät kiinalaiset mene väkisin ohi.

Moottoreiden kehitys kohti pienempiä, voimakkaampia, vähemmän kuluttavia ja vähemmän saastuttavia konstruktioita on selviö. Sisätilojen audiovisuaaliset palvelut monipuolistuvat. Navigaattoreihin lisätään senssi-, ohjelma- ja lippupalvelut. Autosta toiseen saa tulevaisuudessa suoran puhe- ja näköyhteyden. Turvallisuutta lisäävät automaatiot lisääntyvät. Istuimiin lisätään virkistävää hierontaa ja ryhtiä korjaavia toimintoja.

Viime aikoina henkilöauton etuvalot ovat alkaneet näyttää hyvin aggressiivisilta. Se johtuu siitä, että kun edellä ajava auto saa taustapeiliinsä ohitusta vaanivat, ilkeän näköiset valot, ajaja lamaantuu ja antaa tietä. Pian hän itse haluaa samanlaisen petoauton valoineen.

Viitteet tulevaisuuteen ovat selvät. Rekka-autot näyttävät öiseen aikaan jo nyt joulukuusilta. Muutaman vuosikymmenen kuluessa autoilla on värikkäät alustavalot. Läpinäkyvissä renkaissa välkehtivät led-valot sateenkaaren väreissä. Etu- ja takavalojen ilmeitä voi sähköisesti muuttaa siten, että autoilijoiden on mahdollista seurustella keskenään autojensa ilmeillä ja eleillä . Henkilöautot pystyvät heittämään ajosuunnassa kuperkeikkaa, jopa kierteellä. Kun edellä ajava auto on ohitettu, sille voi keikuttaa veikeästi perää. Ja paljon muuta vastaavaa. Tietenkin se on vain välivaihetta tulevaan, jolloin autoteollisuus taistelee lentoteollisuuden kanssa paikasta auringossa: Ajopelit nousevat siivilleen, koska maatila loppuu. Vihdoinkin ihmisen siirtyminen paikasta toiseen saavuttaa riippumattomuudessaan lentoon pirahtavan koppakuoriaisen tason! Eikä ole epäilystäkään, etteikö autoja silloinkin osteta samoin perustein kuin tänään eli kaikilla herkuilla!

Tammerfors, en av de tre av den tredje Gustaf

Tampere låter som rent estniska namnet tamm (tammi), pere (perhe). Tammiperhe kan ju inte vara något namn på stan. Vid forsen har det redan på 1400-talet funnits byn som hette Tambro och därifrån kommer namnet också. Leden "pere" kommer från litauernas huvudgud som hette Perhuna (perkele, peruna osv).

I Tammerfors har vi också Pyynikki. Varifrån kommer namnet? Troligen är saken så att någon gång i världen levde herr Niklas Pyy på åsen och enligt Niklas "Nikki" Pyy har man börjat tala om Pyy-Nikki där redan på 1500-talet låg en by som hette Pynickilä vars invånare alltså var pynicker (pyniköitä).

Annars skulle åsen heta Tammeråsen enligt Tammerfors som strömmar genom åsen. Tammåsen kan namnet ju inte vara då det redan finns Ekåsen (Tammiharju), som ligger på Västra Nyland. Ekenäs torde ha fått sitt namn på basen av det att det växer bara ekar på den orten. Eken trivs väl bättre på åsen än vid forsen och därför är det bara bra att Tampere heter Tammerfors (mer fors än tamm). Som nya namn av staden kunde också vara Tammettuvirta, Tampiomylly, Tampiola eller Tampio men dom låter ytterst dåliga.

På strandkullan står det också Näsinneula såsom nål på näsan och kunde lika bra heta Nålnäsa. Staden kan emellertid inte heta Näsby, fastän hela stan ligger på den södra änden av Näsijärvi. Det kan man säga att Nääsville ligger vid Nääsjärvi. Vid andra sidan av Pyynikki - som är världens högsta sandhöjden - har vi Pyhäjärvi (en helig sjö), men det namn har nästan varannan ort gett till sin skogsjö. Helsingfors kommer naturligtvis inte i fråga och Sandhöjden låter mera järnvägshållplats.

Men föreslår  man nu vilket namn som helst kan man tänka att staden inte heller kan heta Pyynikkilä då Nikkilä har vi redan på Östra Nyland. Nääsville är sliten och Manse varaktig. Nysseby passar inte alls. Men staden av den tredje Gustaf ska helt enkelt heta Kungsta eller Kingis och i så fall återvänder vi igen till estniskt namn då king (kenkä) påminner oss av skofabrikernas vackra stad såsom staden var på största delen av 1900-talet.

I Tammerfors har vi redan restaurant Kustaa III och Kungsgatan såsom i Stockholm. Förkortning av namnet Tampere är Tre och det vinkar också till trean. Så varför byta namn? Tammerfors har två syskon som heter Kuopio och Östersund. De här tre var de enda städerna som grundades på 1700-talet av Sveriges konung och den konungen var den tredje Gustaf. Tänk nu på det att Tammerfors i dag är hela Nordens största innerstad. Så att låt oss Staden heta Tammerfors och Tampere. De börjar ju låta ännu bättre och bättre!

Menestyksen kivijalat

Mitä yhteistä on politikoimisella, sukulaissuhteilla, oppiarvoilla ja salaseuroilla? Ne muodostavat systeemin, joka johtaa menestykseen.

Politiikka
Politiikkaan mukaan lähtevä henkilö haluaa ensisijaisesti käyttää politiikkaa keppihevosena tullakseen valituksi luottamustehtäviin ja tullakseen nimitetyksi hyvään virkaan tai toimeen julkishallinnossa tai yhtä hyvin päästäkseen hoitamaan rahakkaita tehtäviä liikemaailmassa, yksityisellä sektorilla.

Sukulaissuhteet
Äveriäs suku ja vaikutusvaltaiset tuttavat ovat yhtä varma keino päästä vihreälle oksalle, vaikka omat lahjat eivät aivan ruudin keksimiseen riittäisi. Hyvät suositukset antavat ilmaa siipien alle ja lennättävät kauas, pätevämpien tyyppien saavuttamattomiin.

Oppiarvot
Korkea koulutustaso on jopa ehdoton edellytys tiettyihin tehtäviin. Parhaille preppauskursseille, parhaisiin oppilaitoksiin ja korkeimpiin oppiarvoihin kilvoitellaan sekä omilla henkisillä voimavaroilla että käyttöön uskotuilla rahavaroilla.

Salaseurat
Salaseuroihin päästään jäseniksi vain hyvillä suosituksilla. Salaseurojen jäsenistö valvoo julkishallinnon ja liike-elämän nimityksiä ilman, että edes media pääsee taustoihin käsiksi.

Paras kokonaistulos saadaan, kun kaikki nämä keinot ovat käytettävissä: Jos yksi kivijalka pettää, jäljelle jää vielä kolme. Ja yksikin näistä jaloista riittää takaamaan koko elinkaaren mittaisen menestyksen. Verkostoituminen antaa lisävoimaa, mutta se sisältää myös riskin: Verkostoituja voi sotkeutua verkkoonsa ja jäädä verkkonsa vangiksi.

Onneksi elämä on monimuotoista. Kivijalkojen lisäksi on käytettävissä myös puujalkoja. Ja menestykseen voi päästä vaikka kieriskelemällä...esimerkiksi rahassa. Aivan harvinaista ei myöskään ole, että koko elämäntyö nousee arvoon arvaamattomaan vasta kilvoittelijan kuoleman jälkeen ja hyödyn keräävät vallan muut tahot.

Tämä vahva systeemi ei siis olekaan aukoton. Eipä tietenkään, vaan siinä on porsaanmentäviä reikiä, jotka nekin johtavat - menestykseen! Tarvitaanko menestykseen vielä muutakin? Tottahan toki! Tässä on esiteltynä vasta jalkopää, joten onnea matkaan!

Minkä lama tuo, sen nousukausi vie

Ihmeelliset tilastot antavat kertoa, että kun Suomen tuhannen rikkaimman tulot ovat lamasta johtuen pudonneet 25 %, niin tuloerot köyhimpiin maanmiehiin ovat kaventuneet.

Köyhyysrajan tuntumassa elää miljoona suomalaista. Kuukausitulot ovat alle tuhannen euron paikkeilla (1 000 e/kk). Joku omistaa pesukoneen, toinen jopa television. Enempi omistus tekee jo tiukkaa. Vuokra, sähkölasku ja muut maksut pitävät joka tapauksessa huolen siitä, että vaatteisiin yms. ei jää rahaa. Joka päivä pitäisi syödäkin. Kaikesta lamasta huolimatta tulotaso on päässyt nousemaan jopa niin, että tilastoihin voidaan kirjata korotusta pyöreät 10 euroa kuukaudessa. Tonnin kuukausitulotkin ovat tällöin hulppeat tuhatkymmenen euroa (1010 e/kk).

Suomen 1 000 rikkaimman tuloja ja omaisuutta tuskin kukaan pystyy arvioimaan.

Otetaan sen sijaan laskennalliseksi perustaksi noin sadan (100) eniten ansaitsevan suomalaisen tulotaso minimissään. Laskutoimituksen helpottamiseksi arvioidaan tulojen alarajaksi 300 000 euroa kuukaudessa. Heidän tulotasonsa kuuluu puolestaan laman aikana romahtaneen 25 %:lla eli 75 000 eurolla kuukaudessa. He joutuvat tässä kurjuudessa kituuttamaan muutaman vuoden 225 000 euron kuukausituloilla. Onneksi tällä väellä on omaisuutta ja sijoituksia sen verran, ettei yhden ihmisen elinaika riitä kaiken tuhlaamiseen.
Eikä tuhlareista todellakaan voida puhua: Uuden nousukauden siemen on jo itämässä, omaisuus ja sijoitukset kasvavat kovaa kyytiä.

Mutta laman tässä vaiheessa tuloerot ovat kuin ovatkin kaventuneet! Tuloryhmien ääripäät ovat lähentyneet. Miljoona ihmistä on ottanut tunnustelevan askeleen ylöspäin ja pieni kärkijoukko tullut rehdisti vastaan alaspäin. Siunattu lama lähentää ihmisiä. Lama yrittää kuroa umpeen kuilua, jota seuraava nousukausi taas repii auki. Ei voi muuta kuin toivoa, että seuraava nousukausi tulisi olemaan edes verkkainen.

Toisaalta ei pidä unohtaa, että kaiken aikaa elämä sykkii verevänä kuilun molemmilla reunoilla. Aurinko paistaa erottelematta myös risukasaan. Onnellisuus on aitoa ja kukoistaa tämän päivän Suomessa - kaiken maailman melskeen keskellä.

Laulamme yhdessä ain

Trallallaa trallallallaa
hilu hilu hilu hilu tuulantei

Tiutau tiutau tili tali tittan
tinttan tanttan tallallei

Tipe tipe tiptap tipe tipe tiptap
tipe tipe tiptap huh hah hei

Rullaati rullaa rullaati rullaa
rullaati rullaati rullallei

Heijallerii hei tuijalleraa
jala jallan jala jala vei

Tula tullallaa tula tullallaa
duudillan duudillan duudillan dej

Antti Kautto 2009

Miten ihmeet syntyvät?

Ihme tai ihmeet syntyvät siten, että joku tai jotkut joutuvat sattumalta tilanteeseen, jossa tapahtuu jotakin. Kyseisiä tapahtumia sattuu itse asiassa koko ajan, mutta vain silloin, kun havainnoitsija on paikalla oikealla hetkellä, tapahtuma koetaan ihmeenä.

Oikeaoppinen ihme on esimerkiksi se, että joku voittaa lotossa miljoona euroa. Joka viikko joku voittaa ison summan rahaa. Se ei sinänsä ole ihme, mutta jos se voittaja satut olemaan sinä, olet kohdannut ihmeen. Omakohtaisia kokemuksia pienistä ihmeistä on jokaisella.

Katselin aikoinaan kirkossa saarnastuolin yläpuolella roikkuvaa hehkulamppua. Mielestäni se vaappui jotenkin merkillisesti. Kun pappi oli lopettanut saarnansa ja lähti laskeutumaan rappusia alas, lamppu yhtäkkiä putosi ja mojahti rikki saarnastuoliin. Se oli ihme. Miksi seurasin lamppua niin pitkään, että näin sen putoavan?

Kerran tuijotin kukkivaa ruusupuskaa. Erityisesti aloin tarkastella yhtä ruusunnuppua. Ja samassa se rävähti auki silmieni edessä! Mikä ihmeen voima katseessani oli?

Oli tammikuinen pakkaspäivä. Sähkötolppien väliselle langalle lennähti talitintti. Siinä se värjötti vähän aikaa höyhenet pörhössä. Sitten se vain kiepsahti langalla ylösalaisin ja putosi kuolleena maahan. Kuin ihmeen kaupalla näin vapaan linnun kuolinhetken.

Varsinaisen ihmeen olen kokenut junamatkalla. Katselin vaunun ikkunasta pimenevään iltaan katoavaa maisemaa. Ehkä olin nukahtamassa, kun havahduin tunteeseen, että aivoni käsittivät kaikki maailman asiat. Ymmärsin kaikki matemaattiset kaavat. Tunsin kaikki maailman paikkakunnat. Kaikki inhimillinen ymmärrys oli hallinnassani. Tunnetta kesti vain sekunnin verran. Palauduin siinä samassa hetkessä omaan rajalliseen tietämykseeni, rajalliseen ymmärrykseeni. Selvisin kohtauksesta hengissä. Kohtaus on kuitenkin pysynyt mielessäni ja olen vakuuttunut siitä, että ihmistä suurempi ymmärrys on olemassa. Aivoni vain sattuivat vastaanottamaan tiedon, joka ei ollut niille tarkoitettu: Anteeksi puhelu, väärä numero!

ALE, ALE!

Osta nyt, maksa myöhemmin! Kaksi yhden hinnalla! Loppuunmyynti! Tyhjennysmyynti! Hinnan tarkistus jopa -50%!
Toimittaja: Näyttää edulliselta. Miten tämä on mahdollista?
Toimitusjohtaja: Kaikilla asiakkailla ei ole rahaa ostaa. Mutta me myymme heillekin. Lähetämme laskun kotiin ja perimme saatavamme perintätoimiston välityksellä.
Toimittaja: Kannattaako kahta tavaraa myydä yhden hinnalla?
Toimitusjohtaja: Määrittelemme tietenkin yksikköhinnan kaksinkertaiseksi.
Toimittaja: Myyttekö varaston todella loppuun?
Toimitusjohtaja: Varasto on myyty loppuun jo ennen alennusmyynnin alkua. Joitakin ylisuuria kokoja on vielä tarjolla niinkuin malliksi.
Toimittaja: Mitä tämä tyhjennysmyynti sitten tarkoittaa?
Toimitusjohtaja: Juuri sitä samaa, että myydään nekin tavarat, joita ei normaalisti saada kaupaksi.
Toimittaja: Onko tuo -50% sama jekku kuin kaksi yhden hinnalla?
Toimitusjohtaja: Sitähän se tavallaan on. Vanha hinta merkitään kaksinkertaiseksi ja vedetään rasti päälle. Tilalle merkitään sitten puolta halvempi hinta.
Toimittaja: Eikö tässä ole huijauksen makua?
Toimitusjohtaja: Kuulkaas nyt toimittaja, tämähän on kaupankäyntiä. Me palvelemme asiakkaitamme ja he ovat hyvin tyytyväisiä.

Puhelinpalvelu läpinäkyväksi?

- Kaikki palveluneuvojamme ovat varattuja. Olkaa hyvä ja odottakaa!
- Olette edelleen jonossa. Vastaamme niin pian kuin mahdollista!
- Etsimme linjavikaa. Olette edelleen jonossa.
- Ainoa puhelinpalveluun palkkaamamme henkilö istuu WC:ssä. Olkaa hyvä ja odottakaa!
- Puhelinpalvelijamme ehti juuri lähteä kahville. Vastaamme mahdollisimman pian!
- Kaikki linjamme...ainoa linjamme on edelleen varattuna. Olkaa hyvä ja odottakaa!
- Vaihde on siirretty tilapäisesti asiakastiskissä olevalle kesäapulaisellemme, jolla on ruuhkaa!
- Olkaa hyvä ja ... BLING! RAKS! TUUT! TUUT! TUUT!

Auttaisimmeko malediiveja?

Malediivien korkein kohta on 2,3 m merenpinnan yläpuolella. Ilmaston lämpeneminen nostaa merten pintaa ja lilliputtivaltio uhkaa sortua aaltoihin. Maan presidentti etsii kuumeisesti kansalleen uutta kotimaata. Mutta mikään valtio ei tahdo myydä maata malediiveille!

Malediivit eivät ole ilmaston lämpenemistä aiheuttaneet, mutta he joutuvat siitä ensimmäisinä kärsimään. Suomi taas on niiden maiden joukon jatkeena, joilla on vastuu ilmaston lämpenemisestä. Ja Suomi saattaa jopa hyötyä muutoksesta. Kuitenkin Suomessa riidellään vain kehitysavun murusista.

Nyt olisi näytön paikka. Suomi voisi näyttää mallia ja myydä maata malediiveille. Metsähallituksen hallinnoima Tammisaaren luonnonpuiston 52 neliökilometriä riittäisi ahtaalla alueella asumaan tottuneille malediiveille. Malediivien saariston kokonaispinta-ala on 300 neliökilometriä ja he ovat asuttaneet 2000 saarestaan vain 10 %. Pieni osa Suomen ehkä kauneinta ja varmastikin lämpimintä saaristoa olisi parasta, mitä malediiveille voisi tarjota. Jos se ei kelpaisi, ei sitten mikään.

Raaseporin 29 000 asukasta saisi naapurikseen 340 000 asukkaan yhteisön. Alueelle voisi kehittyä merkittävä talouskeskus. Uudet naapurit puhuisivat davehin kieltä, mutta oppisivat varmasti nopeammin ruotsia kuin suomenkieliset. Ruotsinkieli saisi kaivattua kasvualustaa. Tottakai vähän suomeakin pitäisi opettaa. Luonnonpuistoa voitaisiin tarjota heille Ahvenanmaan itsehallintoperiaatteella. Suomen uusi askel olisi myös uskonnollisessa mielessä hieno kädenojennus muslimeille, sillä malediivit ovat pääosin sunnimuslimeja.

Suomen ylin valtionjohto on moneen otteeseen korostanut suvaitsevaisuuden merkitystä. Tässä olisi tilaisuus, jossa rinnakkaiseloa voisi harjoittaa käytännössä ja kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla.

Kauppasumman korkeutta ei pysty edes aavistelemaan. Suomi saisi velkansa maksetuksi ilman veronkorotuksia ja uusia veronmaksajia tulisi roppakaupalla. Syntyvyys lähtisi huimaan nousuun. Suotuisia vaikutuksia riittäisi luetella niin, että sormien lisäksi tulisi ottaa mukaan varpaatkin.

Valtio myy hanakasti muutakin omaisuuttaan. Miksi ei luonnonpuistoa? Kyllä Suomessa luonnonpuistoja riittää ja rantoja vielä yksityistenkin myytäväksi. Eiköhän kokeilla! Saadaan pyörät pyörimään! Tehdään Suomesta pilottien pilotti ja julkkujen julkku!

Ihminen ei ole varsinaisesti yksilö ollenkaan

Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Ihminen on kuva jostakin korkeammasta, joten sillä ei voi ajatella olevan täysin omaa identiteettiä. Ehkäpä ihmisen oman identiteetin kehittyminen alkoi siitä, kun hän tai se ihmetteli ensimmäisen kerran omaa kuvaansa lammikon tyvenestä pinnasta.

Siitä lähtien ihminen on kehitellyt ajatusta omasta identiteetistään ja rakennellut itsetuntoaan uskotellen lajitovereilleen olevansa yksilö. Ja vielä muita parempi. Samalla ihminen on ajautunut ikuisesti kyselemään: Kuka minä olen? Onko minulla sielua? Samaan ryppääseen liittyy vielä kysymys omastatunnosta.

Ihminen on siis kuva. Ihminen on myös yksi laumasta, lauman jäsen. Kysymys on siis ryhmäkuvasta. Omatunto on tietoisuus siitä, miten lauma odottaa yksilön käyttäytyvän. Lauman elävänä jäsenenä ihminen on sielu itsessään. Kuolleella ihmisellä ei ole yksityisyyttä eikä yksilöllisyyttä. Kuolleelle jää kuitenkin sielu jonkinlaiseksi virtuaaliseksi tietopankiksi, joka aktivoidaan tuonpuoleisessa. Eihän olisi mieltä herätä kuolleista vastaamaan teoista, joita ei pysty palauttamaan mieleensä.

Hyvin ristiriitaiselta tuntuu käsitys, että terroristit ja sotaa käyvät viholliset ovat vain kohteita, eivätkä oikeastaan ihmisyksilöitä lainkaan. Se sopii kuitenkin hyvin tähän laumateoriaan. Laumateoriaa tukee myös suomalaisten kirkonmiesten käsitys siitä, että homojen täytyy rukouksen voimalla muuttua heteroiksi, jotta he voisivat saada tasavertaista kohtelua. Tämä viittaa siihen, että kaikki ihmiskuvat eivät ole onnistuneita, vaan osa lauman jäsenistä on jäänyt luonnosasteelle.

Kasveille ja eläimille ihminen ei ole kehittänyt yksilön statusta. Koska ne eivät osaa eivätkä ymmärrä, niitä vain syödään ja käytetään hyväksi. Ne ovat luodut ja kehittyneet maapallolle ennen ihmistä, mutta ihminen on sitten pantu niitä vallitsemaan. Eläimiä ja kasveja ei käsitellä yksilön tavoin, sillä lihaperunalaatikko on vain ruokaa. On huomattava, että kasvit ja eläimet eivät myöskään tarvitse virtuaalista tietopankkia, koska ne eivät osaa tehdä syntiä. Ne saanevat suoraan vapaapassin autuaammille metsästysmaille.

Mitään Luojan luomaa ihminen ei säästä. Usein ei edes toista ihmistä. Ihminen ottaa ja muokkaa kaikkea miten missäkin tilanteessa. Etäämmältä katsottuna ihmisen käyttäytyminen ei mitenkään poikkea kalojen, lintujen tai muurahaisten käyttäytymisestä. Eikä varsinkaan laumaominaisuuksien osalta. Paitsi, että ihmisellä on kyky yhdistellä omaan käyttäytymiseensä monien lajien itselleen kehittämiä toimintamalleja. Ihminen on oppinut tuhoamaan ympäristöään enemmän kuin henkiinjäämiseksi olisi välttämätöntä. Vain ihminen on perehtynyt synnin tekemiseen. Alusta alkaen ihminen on omapäisyydellään tuhlannut mahdollisuutensa nauttia täysillä elämästään maapallolla. Rangaistukseksi ihmisen elinikä on maksimissaan 120 vuotta. Eivät edes nykyiset eläkejärjestelmät kestäisi satoja vuosia vanhojen eläkeläisten taakkaa - ikuisesta elämästä puhumattakaan. Ikuiselle elämälle on varattuna aivan toisenlaiset olosuhteet kuin maapallolla on mahdollista.

Jos ihminen olisi täydellinen yksilö, hän pystyisi elämään täällä yksinkin. Siihen ei kuitenkaan pysty edes kourallinen ihmisiä. Ihmisen menestymisen tekee mahdolliseksi vain hyvin suuri joukko ihmisiä, joilla on tiivis keskinäinen yhteys. Pieni laumakin kuolee sukupuuttoon.

Lammen kuvajaisen tilalle ihminen on kehittänyt tekniikan tarjoaman virtuaalitodellisuuden. Arkielämän pienessä piirissä ja virtuaalitodellisuudessa päähenkilöllä on aina yksilön status. Jos se en ole itse minä, se on se hahmo, johon minä voin samaistua. Päähenkilö nostetaan aina jossain määrin yli-ihmiseksi. Ihmisen minä-kuvan ja itsetunnon muokkaaminen alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa, usein jo kohdussa. Ja koko ihmiskunnan historia on kirjoitettu voittoisien yksilöiden ehdoilla tyyliin "ilman minua ei mikään pyöri". Käsitystä yksilöstä ja yksilön kaikkivoipaisuudesta pidetään yllä kaikin keinoin - elämän aikana ja kuoleman jälkeen.

Olipa kuollut jäsen miten arvostettu tahansa, niin kaukaa katsottuna lauma kuitenkin jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos laumaa ei olisi ollut, ei sitä yhtä jäsentäkään olisi ollut. Vain ensimmäinen ihminen luotiin, toinen tehtiin ensimmäisestä ja sen jälkeen luominen on jatkunut siten, että ihminen on aina syntynyt toisesta ihmisestä. Todellinen kokonaisuus on tämä jatkumo, valtavan suuri ryhmäkuva. Huikea määrä väkeä. Etuoikeutettu joukko vailla vertaa.

Voiton tavoittelu johtaa anarkiaan?

Ehkäpä paradoksaalista on se, että kun jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen perustana on voiton tavoittelu, niin lopputulokseksi saadaan anarkia ja kaaos. Onko tässä päätelmässä mitään järkeä?

Yksityisen henkilön bisneksien kannalta on järkevää tavoitella voittoa. Suuren yrityksen kannalta on järkevää tavoitella voittoa. Voiton tavoittelu ei ole vain järkevää, vaan myös välttämätöntä. Mutta, kun tarkastellaan kansakuntia ja valtioita, niin voiton tavoittelu ei enää ole järkevää eikä edes mahdollista. Voittojen saaminen yhtäällä edellyttää tappioita ja häviöitä toisaalla.

Sinne, minne tappiot ja häviöt kasaantuvat, syntyy kaaosta. Kun voitontavoittelu kuitenkin jatkuu, se johtaa kohtuuttomuuksiin, sääntöjen rikkomiseen, rosvoukseen ja riistoon. Kaaoksen hallintaan soveltuu vain anarkia.

Niin kauan kuin valtarakenteet pystyvät korjaamaan ja korvaamaan häviöitä, tappioita ja vahinkoja, voidaan kaaosta hillitä. Kun siihen ei enää kyetä, saa anarkia vallan. Historia toistaa itseään eikä lausahdus "meidän jälkeemme vedenpaisumus" koskaan vanhene.

Urheilun tuoreimmat uutiset

Takkupallossa on pelattu syyskauden ensimmäinen kierros. Viime vuoden mestari Tattara löi sarjanousija Satoveräjän numeroin 103 - 1 ja nousi sarjan kärkeen.
Muut kotimaan tulokset olivat:
Sotjala - Tiuttula 3 - 15
Hinthaara - Treksilä 137 -165
Sammalisto - Tönnö 197 - 197
Läyliäinen - Huhkala 0 - 0

Ulkomailta on saatu kovia tuloksia:
Malakal - Jimma 5 - 6
Murupara - Ratarua 6 - 7
Hermosillo - Potosi 2 - 1
Jaipur - Panikoli 3 - 3
Vinnitsa - Vatutine 7 - 9

Rataruan joukkueessa pelaava suomalaisvahvistus Tauno Tuhti sai peliaikaa lähes puoli minuuttia. Pelivälineeseen Tauno ei saanut kosketusta, mutta hän raivasi tilaa Rataruan voittomaalille, joka syntyi välittömästi Taunon lähdettyä kentältä. Tauno on muuten Tiuttulan poikia. Tiuttulassa on katsottuna lahjatontti Taunolle, kun hän palaa kotimaahan. Näin kerrotaan Tiuttulan Tuluksen toiminnanjohtajan vihjailleen. Tontin onkin parasta olla hyvältä paikalta, sillä mikä tahansa lahjoitus ei Taunolle kelpaa. Viime vuonna hän ansaitsi Rataruassa pyöreät 2 200 000 euroa puhtaana käteen. Hän on kirjoilla Monacossa.
Huhutaan myös, että Tönnöä valmentava herra Köpperöinen olisi siirtymässä valmentajaksi ulkomaille! Miljoonasopimus on kuuleman mukaan allekirjoitusta vaille valmis. Uusi kotipaikka lienee Hermosillo! Tönnössä ollaan toiveikkaita, että näin kävisi, sillä Tönnön Nönnöt ovat viime kauden majailleet sarjataulukon alapäässä.

Kesäpäivän sää

Aamupäivällä esiintyy pilvisyyttä monin paikoin. Siellä täällä saattaa päivän mittaan sataa rapsahdella. Selkenevää säätä on luvassa, mikäli pilviverho rakoilee. Siellä, missä aurinko porottaa koko päivän pilvettömältä taivaalta, voidaan varautua hellelukemiin. Iltaan mennessä on odotettavissa myös suunnaltaan ja voimakkuudeltaan vaihtelevaa tuulta. Lämpötila pysyttelee yleisesti ottaen kahden vaiheilla.

Läpinäkyvää päivän politiikkaa

Ihmismieli on pysynyt tuhannet vuodet muuttumattomana. Vanha kansa tietää; kenen kädestä syöt, sen lauluja laulat. Kun bisnesmies maksaa poliitikon laskun, hän tietää myös etukäteen sanoa: "Ei ala uusi vaalikausi, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua." Se vain on niin, ettei ilman mainontaa ja markkinointia pääse yhteisiä asioita hoitelemaan. Eikä ilman lobbausta voida luoda tärkeitä suhteita riittävän nopeasti, sillä nopeat syövät hitaat.

Rahaa tarvitaan ja kun sitä tarvitaan paljon, niin menetelmä on aina sama: Rahaa kerätään pienissä erissä suurilta joukoilta ja se jaetaan suuremmissa erissä pienemmille joukoille. Mitään muuta tapaa ei ole. Se on kukkona tunkiolla, joka istuu suurimman rahakasan päällä. Se voi riisuttaa muita vaikka alastomiksi, kuuluu sanottavan. Ja kun rahaa tulee kuin rännistä, ei voi mitenkään olla selvillä, miten paljon sitä tulee ja mistä kaikesta sitä tulee. Eikä sitten sitäkään, mihin kaikkeen se menee. Paitsi jos on hyväntekeväisyyteen lahjoittanut, niin sen nyt jokainen muistaa pennilleen, vaikkei muusta tietäisi eikä mitään muistaisi.

Sota-ajalta on peräisin tosimiesten periaate, ettei kaveria jätetä. Näin rauhan aikana periaate on muuttunut ja sitä sovelletaan siten, ettei kaveria ilmianneta. Voi Juutas sentään! Näin läpinäkyvää politiikka on aina ollut ja tulee sitä aina olemaan. Loman ja laman jälkeen kaikki on toisin eikä vanhoja enää muistella...tai pistetään tikulla silmään.

Kamelin tuhkaus

Suuressa Kirjassa sanotaan, että kamelin on helpompi mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Taivasten Valtakuntaan. Kun neulansilmäteoriaa ajattelee, niin tuntuisi vallan mahdottomalta, että rikas ihminen pääsisi Taivaaseen. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Niin rikkaalla kuin köyhällä on mahdollisuus päästä Taivaaseen. Eri asia on, tuleeko optio käytetyksi.

Kamelin saa menemään neulansilmästä läpi siten, että se tuhkataan tomuksi ja sirotetaan neulansilmän läpi tai tietenkin myös liuottamalla ja tipoittain. Tarvittaessa myös ihmisen saisi menemään neulansilmästä. Tällaiset temput eivät tietenkään ole tarpeen. Vanha vertaus vain osoittaa, että apuja tarvitaan. Kaikki se, mihin omat voimat ja ymmärrys eivät yllä, ei välttämättä ole mahdotonta.

Kuningasfantasia

Me Pohjolan kansat elämme uljaiden viikinkirosvojen ammoin asuttamilla mailla. Alkaisiko nyt olla aika puhaltaa yhteen hiileen ja luoda omillaan toimeentuleva valtio, joka keräisi omaisuutta eri puolilta maailmaa omaksi yhteiseksi hyväksi.

Ajatella, että Suomella on Ahvenanmaa. Ruotsilla on Gotlanti. Tanskalla on Grönlanti. Norjalla on osa Huippuvuorista. Islannilla on vain Islanti, mutta sille voitaisiin lohkaista Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisimmista osista kaistale omaa mannerta. Valtioliitossa Suomellakin olisi silloin pohjoisen kautta vapaa kulku Atlantille. Voisiko mukaan kuvitella vielä Viron, kun sillä on Saarenmaa? Mikä kokonaisuus - Fantasiland!

Synnytettävän valtioliiton työnimenä voisi olla Pohjoisten Saaristojen Kuningaskunta (Vikingarnas Förenta Kungarike). Miksi sen pitäisi olla kuningaskunta? Siihen on hyvä syy. Puolet valtioista ja suurin osa väestöstä kuuluvat jo nyt kuningaskuntiin. Kuningashuoneita ei pidä lakkauttaa, vaan lisätä ja antaa niille uusia tehtäviä. Ensinnäkin sovittaisiin, että tämä Saaristojen Kuningas olisi nykyisen Ruotsin kuningas. Muut kuningaskunnat jatkaisivat entisin eduin varakuningashuoneina. Varakuningashuoneet toimisivat prinssien ja prinsessojen hautomoina Tukholman kuningashuoneelle. Tasavaltojen viimeiset presidentit nimitettäisiin varakuninkaiksi. Suomikin saisi vihdoin varakuninkaan! Eikö se olisi hienoa, kun presidentin valtaoikeuksia joka tapauksessa tullaan rajaamaan. Säästettäisiin turhat vaalirahat. Saavutetut etuoikeudet säilytettäisiin.

Pohjoisten Saaristojen kuninkaalle varakuninkaineen ei tulisi antaa minkäänlaista poliittista valtaa. Sen sijaan kuninkaalle kasattaisiin mahdollisimman paljon taloudellista valtaa. Kuninkaan omistukseen annettaisiin kaikkien kuningashuoneiden omaisuus, valtioiden omaisuus, valtionyhtiöiden osakkuudet koti- ja ulkomailla jne. Kuninkaasta tulisi kuningaskunnan suurin yksityinen omistaja. Hänestä tulisi talouden veturi. Omistajuus saisi kasvot, jotka nykyiseltä elinkeinoelämältä ja omistuskulttuurilta puuttuvat. Kuninkaan omistamista rajoitettaisiin vain ulkomaisen omistuksen osalta. Kuningas saisi omistaa ja ostaa ulkomailta mitä vain pystyisi, mutta ei saisi myydä omistuksiaan ulkomaille kuin enintään siltä osin kuin on itse pystynyt sieltä hankkimaan. Näin turvattaisiin valtionomaisuuden jämät. Varallisuus jäisi kotimaiseen yksityisomistukseen, poliitikkojen ulottumattomiin. Ja kuningas sitoutettaisiin pysymään kuninkaana omassa maassaan. Tietenkin perimysjärjestelmä takaisi sitoutumisen vielä tuplasti. Sitouttaminen olisi aivan toista luokkaa kuin bonusjärjestelmässä. Kuninkaan velvoitteena olisi varakuningashuoneiden rahoittaminen, joten käyttövaroista ei tarvitsisi riidellä.

Oikeuslaitos jäisi itsenäiseksi, mutta kuninkaalle annettaisiin armahdusoikeus korkeimman oikeuden päätöksiin. Joku oljenkorsi pitäisi tuomitullakin olla.

Poliittinen valta säilyisi edelleen yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella järjestetyillä vaaleilla valituilla elimillä. Ne vastaisivat samoista asioista kuin nykyisinkin veronkannosta saaduilla budjettivaroilla. Talouselämä pyörisi entisellään, mutta sillä olisi vakavarainen ja sitoutunut keulakuva, jonka edustaja istuisi yhden jos toisenkin pörssiyhtiön hallintoelimissä operatiivista johtoa myöten. Kuningaskunnan yhteinen kieli olisi itseoikeutetusti ruotsi. Kakkoskieli olisi kansalaisen oma äidinkieli. Ruotsia äidinkielenään puhuvien kakkoskieleksi määrättäsiin venäjä. Ruotsinkieliset säilyttäisivät näin edelleenkin etulyöntiaseman. Ja koko kuningaskunta sen kuin vain hyötyisi!

Kuningaskunnan hallitus ja pääministeri päättäisivät tietenkin sodasta ja rauhasta. Kuningas olisi myös valtionkirkon pää. Kuningas jos kuka voisi siirtää koko kuningaskunnan katolisen kirkon helmaan, sillä syyt, joita katolisuudessa ei ole siedetty, ovat jo aikoja sitten poistuneet. Ekumenia harppaisi pitkän askeleen eteenpäin!

Näin merkittäviä uudistuksia on perinteisesti voitu järkätä vain sodalla, vallankumouksella, alistamalla, riistämällä ja tuhoamalla. EU on kuitenkin esimerkki siitä, että myös rauhanomainen prosessi voi johtaa uudistuksiin tai ainakin muutoksiin. Tämä on fantasia, joka voisi palauttaa viikinkien kulta-ajan parhailta paloiltaan. EU-prosessin veroinen suurtyö takaisi Pohjolan säilymisen vahvana senkin jälkeen, kun EU on hajonnut.

Nato-keskustelua on kaivattu

Suomalaiset sotivat Ruotsin armeijan riveissä 1600-luvulla eurooppalaisia vastaan ja 1700-luvulla venäläisiä vastaan. Venäjän armeijan riveissä taisteltiin 1800-luvulla eurooppalaisia ja aasialaisia vastaan. Saksalaisten tuella saatiin itsenäisyys ja saksalaisten tuella taisteltiin venäläisiä vastaan 1900-luvulla. Englannin kanssa oltiin suurissa sodissa usein eri leireissä. Yhdysvallat auttoi myös Suomea, vaikka kuuluttiin eri leireihin. Suomen itsenäisyyden kannalta on merkittävää, että ylipäällikönä oli Venäjän tsaarille ikuisen uskollisuuden valan tehnyt kenraali, jonka vala sopivasti raukesi tsaarin luopuessa vallasta juuri ennen vangitsemista ja teloitusta. Ilman Venäjän vallankumousta Suomi ei olisikaan itsenäistynyt. Paitsi sotilas, ylipäällikkö oli etevä diplomaatti, joka oli kallellaan Englannin suuntaan eikä innostunut Saksan silloisista vallanpitäjistä, vaikka liittoutumiset ja sympatiat käytännön syistä menivät ristiin.

Nyt eletään suvantokautta. Osa suomalaisista haluaa Suomen liittyvän Naton jäseneksi. Ehkäpä viime maailmansodan tuloksen perusteella Yhdysvaltoja - Naton keskeisenä voimatekijänä - pidetään niin voimakkaana sotilasmahtina, että se mahdollisen seuraavan suursodan jälkeenkin on voittajien puolella neuvottelemassa valtapiirien uusjaosta.

Olisiko historiasta mitään opiksi? Suomalaiset ovat aina taistelleet itseään suuremman sotilasmahdin ehdoilla. Sodankäynnin suunnan on määrännyt maailman valtapolitiikka. Välillä maan rajojen ulkopuolella, välillä sisäpuolella. Siinä rytäkässä Suomi on onnistunut itsenäistymään ja puolustamaan itsenäisyyttään. Taitavasti puolelta toiselle luovimalla. Viime kädessä omaan armeijaansa tukeutuen.

Jos ydinsota syttyisi - vanhan ajattelutavan mukaisesti - idän ja lännen välille, Suomi olisi maantieteellisesti huonossa asemassa. Mikään liittoutuma ei voisi taata Suomelle ohjus- tai torjuntaohjusvapaata ilmatilaa. Ei meritietä Atlantille. Ei maantieliikennettä Baltian läpi. Eikä tavanomaisin asein käytävässä sodassa tilanne olisi sen parempi. Mistä mihin ilmasillan ylläpitäminen olisi mahdollista? Luonnolliset rintamalinjat muotoutuisivat Itämeren eri puolille. Suomi jäisi itärannan puolelle.

Mutta kuka tietää, mitkä valtiot uudessa sodassa olisivat keskusvaltoja ja mitkä ympärysvaltoja? Ja mitkä valtiot millekin puolelle sodan kuluessa siirtyisivät? Jos kävisi niin onnellisesti, että Skandinavia pysyisi sodan ulkopuolella, niin elintärkeintä Suomelle olisi tavarankulkuyhteys Eurooppaan tai missä nyt käyttökelpoista ruoka- ja käyttötavaraa sitten olisikaan - Venäjällä, Baltiassa, Ruotsissa, Norjassa?

Elintärkeätä Suomelle olisi myös hyvä neuvotteluyhteys Venäjään - riippumatta siitä, olisiko Venäjä suursodan osapuoli, voittaja tai häviäjä. Kysymys olisi itsenäisen Suomen olemassaolosta.
Elintärkeätä Suomelle olisi myös hyvä neuvotteluyhteys Yhdysvaltoihin - riippumatta siitä, olisiko Yhdysvallat suursodan osapuoli, voittaja tai häviäjä. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa saattaisi olla valtioita, joihin voisi mennä siirtolaiseksi tai saada avustuksia Suomeen.

Jos maailmanlaajuinen katastrofi aiheuttaa kansainvaelluksen Suomen alueelle, mitä Nato voi sille tehdä? Nato on taistellut monta vuotta Irakissa ja Afganistanissa. Iskenyt Balkanilla ja Afrikassa. Venäjä taisteli aikansa Afganistanissa ja Tsetseniassa ja iski Georgiaan. Mihin niiden voimat ja intressit riittävät suuremmissa katastrofeissa? Jos maailma säilyy asuttavana katastrofin jälkeen, etupiirien uusjaosta neuvotellaan tilanteessa, jossa liittoutumilta saadut sitoumukset eivät juuri mitään paina. Puhemiehen nuijaa voisi pitää kiinalainen kenraali, jolla ei olisi halua perehtyä Suomen asiaan kuin yskäisyn verran.

Sopii vain toivoa, että Venäjä liittyy Naton jäseneksi. Suomen pitäisi oikeastaan asettaa Natoon liittymisensä ehdoksi yhtäaikainen liittyminen Naton jäseneksi Venäjän kanssa. Suomen on myös pidettävä armeijansa hyvässä kunnossa, kun maailmanpolitiikan tuulia ei voi ennustaa. Naton jäsenmaksuista säästetyillä rahoilla kalusto voidaan pitää edes siedettävän iskukykyisenä. Viimeistä huutoa olevia sotalaitteita Yhdysvallat tuskin uskoisi Suomen armeijalle, vaikka saisimme vuorollamme Naton puheenjohtajuuden. Sen verran lähellä Venäjän rajaa Suomi sijaitsee.

Terroristijahti ei voi myöskään olla Natoon liittymisen peruste. Terrorismin syitä pitää selvittää ja hoitaa kuntoon taloudellisia ja kansainvälisoikeudellisia keinoja käyttäen. Ei se helppoa ole, mutta ei ole sotiminenkaan ellei sitten uskota, että väkivallan kierre on luonnon laki.

Suomen sotakoneiden lentely Atlantin yllä tuntuisi myös melko naurettavalta pullistelulta. Aivan kuin todellisia ongelmia ei olisi ratkottavaksi yllin kyllin. Tuskin Islanti on uhattuna yhtään enempää kuin Suomi. Parasta on lennellä vain oman ilmatilan valvomiseksi.

Suomen linja Nato-asiassa on ollut hyvä. Kiirehtiminen ei ole hyväksi. Venäjän liittyminen Naton jäseneksi ennen Suomea olisi kuitenkin jo niin suuri asia, että Suomi ja Ruotsikin voisivat harkita jopa kokonaan Naton ulkopuolelle jättäytymistä koko sotilasliiton lopuksi elinajaksi .

Yksityisomistus ja universaali kaaos

Kaaos on universaalin kehityksen oma väylä. Se etsii omat reittinsä kuin valuva vesi. Tieteet ja ideologiat törmäilevät kaaoksen virrassa oman aikansa kuin autot ja huonekalut tsunamin kuohuissa.
Otetaanpa käsittelyyn kaaoksen ääripäät yksityisen maanomistamisen näkökulmasta. Onko epäreilua, että vain jotkut ihmiset omistavat maata ja suurin osa ei omista mitään? No, kuvitellaanpa sitten, että saataisiin perustettua ylioikeudellinen elin, joka jakaisi koko maapallon kuivan maan - sillä kertaa elossa olevien - ihmisten kesken. Jokaiselle annettaisiin saman kokoinen palsta maata yksin omistettavaksi. Pienellä laskutoimituksella (tuloksen oikeellisuudella ei ole merkitystä) saadaan selville, että maata olisi jaettavaksi 200 neliömetriä per nokka. Oikeudenmukaista kaiketi olisi, että maapalstojen sijainnit määrättäisiin arpomalla. Joku afrikkalainen voisi saada palstansa Himalajan rinteeltä, joku suomalainen Tigris-joen tuntumasta, kiinalainen Ranskan Rivieralta jne. Mutta sitten syntyisi suunnaton kaaos: Mitä minä teen pikku palstallani keskellä Saharaa, mitä minä teen Amazonin rämeiköissä? Syntynyt kaaos johtaisi takuulla palstojen uusjakoon eikä varmaankaan ilman väkivaltaa. Jos me suomalaiset jakaisimme maamme samalla periaatteella, niin ehkä puolen hehtaarin verran löytyisi maata - jos jonkinlaista - mutta kaikille kuitenkin. Riidoilta ei nytkään vältyttäisi.
Luonnonkansat eivät omistamisesta tienneet mitään. Intiaanit luulivat, ettei maata voi omistaa.
He jäivät kaaoksen jalkoihin. Muukalaiset tulivat, ottivat ja omistivat.
Nykyiset omistussuhteet ovat tähänastisesta kaaoksesta peräisin ja hyvä näin - siihen nähden, että huonomminkin voisi olla.
Voisiko päinvastaisen kehityksen huipulla häämöttää parempi tulos? Voisiko koko maapallon kuiva pinta-ala joutua ihmeellisten sisäpiirikauppojen kautta yhden ja saman ihmisen omistukseen! Suuromistaja ottaisi yksityiseen käyttöönsä kaikki parhaat alueet ja ahdistaisi miljardit ihmiset autiomaihin ja maailman merille. Kyllä tällainen kähmintä onnistuu pienemmissä ympyröissä. Ja arvoisat historian merkkihenkilöt ovat kähminnässä onnistuneet suuremmassakin määrin. Mutta aikansa kutakin. Jokainen ymmärtää, ettei miljardien ihmisten eläminen kaikesta osattomana voi loputtomiin olla kestävän kehityksen takeena ja pysyä staattisena tilana. On ihan helpottavaa tietää, ettei kehityksen suunta myöskään ole vakio, vaan suunta muuttuu jatkuvasti ja aika ajoin kaaoksen kautta.
Etuoikeutettu on ihminen, joka edes joidenkin elinpäiviensä aikana on omistanut tai saanut vuokrata punaisen tuvan ja perunamaan. Ei sellaista herkkua riitä kaikille - suuremmista herkuista nyt puhumattakaan! Oma pieni koti tai vaikkapa laveri huoneen nurkassa taikka pahvilaatikko suurkaupungin kadulla on maailman hulinan keskellä kuin oravan pesä kuusen latvassa: Maailman turvallisin paikka, korkki universaalin kaaoksen virrassa.

Kilpaurheilu ei ole reilun pelin kauppaa

Kilpaurheilussa ei tunneta reilun pelin sääntöjä. Urheilijat ovat jo geeneiltään eriarvoisia. Alle 160 cm pitkä urheilija ei ole tasa-arvoinen koripallossa yli 200 cm pikän urheilijan kanssa. Ei myöskään uinnissa, jos pitkärunkoisella uimarilla on lisäksi kolme kertaa suuremmat kämmenet ja jalkapohjat kuin lyhytvartisella uimarilla. Onneksi urheilulajeja on paljon. Jokainen voi valita itselleen sopivimman lajin tai ainakin omiin kykyihinsä nähden mahdollisimman sopivan lajin. Mutta myös sääntöihin voitaisiin tehdä muutoksia; koripallokoreja asentaa päällekkäin puolen metrin välein ja uimareille antaa tasoituskertoimia samalla periaatteella kuin purjehduksessa. Periaatteita voitaisiin soveltaa useaan muuhunkin lajiin. Vaan ei sovelleta eikä tulla soveltamaan.

Oma lukunsa ovat urheilulajit, joissa käytetään välineitä: autoja, suksia, asuja, jne. Formula-1 on kuningaslaji, jossa talli ja tallin kehittämän auton kulloinenkin kehitystaso määrittävät sijoituksen. Hiihdossa sukset, niiden jäykkyys ja voitelu ratkaisevat kilpailun, kun hiihtäjät muutoin ovat yhtä hyvässä trimmissä.
Jos haluttaisiin, että urheilijan suoritus olisi ratkaiseva tekijä, pitäisi kaikkien kilpailla samanlaisilla välineillä. Siihen eivät urheilun säännöt taivu.

Tuomaripeli on monissa lajeissa pääosassa. Mitä tärkeämmistä kisoista on kysymys, sitä kovempaa on tuomaripeli. Kotiinpäin vedetään aina vähintäin sääntöjen sallimissa rajoissa ja tarpeen mukaan ylikin. Tietokonetta tuskin koskaan saadaan tuomareiden tilalle, sillä puolueellisuus on urheilun kaksinaismoraalin suola.

Majoituspeli on myös tärkeässä roolissa. Kilpailujen järjestäjien suosikeille varataan maksimaalisen hyvät majoituspaikat ja yhteydet harjoitus- sekä kilpailupaikoille. Muille ja varsinkin pahimmille vastustajille varataan mojovia yllätyksiä ja viheliäisyyksiä.

Ammattiurheilu ja amatööriurheilu ovat käsitteitä, joilla ei ole muuta eroa kuin se, että urheilijoiden valinnoista ja palkkioista, kilpailujen järjestämisestä ja rahastamisesta vastaavat eri piirit. Rahoitusjärjestelmien ulkopuolelle jäävillä urheilijoilla on hyvin pienet mahdollisuudet päästä kilpailemaan suurille näyttämöille.

Hormoonien, piristeiden ja veridopingin käyttö ovat tavallaan urheilijan yksityisyyteen kuuluva asia. Siitä jäädään kiinni harvoin - vaikkakin näyttävästi. Se on maailma, josta sopii puhua vain harjoitussaleissa, kaduilla . . . ja saunassa. Urheilujohtajien ja -lääkäreiden ei ole soveliasta tietää tästä maailmasta mitään, ei sitten yhtään mitään.

Urheilijoiden eriarvoisuus alkaa jo lapsena. Keskinkertainen kyky voidaan vanhempien tuella valmentaa luontaisia edellytyksiään parempaan menestykseen. Se tapahtuu tietenkin monien lahjakkaampien lasten kustannuksella. Joukkueurheilussa se on enempi sääntö kuin poikkeus.
Suosikkijärjestelmien vuoksi optimaalista joukkuetta on käytännössä mahdoton saada kokoon missään lajissa.

Vedonlyönnin kohteina olevissa urheilulajeissa noudatetaan kyllä reilun pelin sääntöjä silloin, kun ottelun lopputulos on sovittu etukäteen. Eikä se silloinkaan ole reilua niitä vedonlyöjiä kohtaan, joille lopputulosta ei ole kerrottu. Eikä katsojia kohtaan, jotka jännittävät lopputulosta. Onneksi fuskaaminen tulee harvoin ilmi, joten se ei siinä mielessä ole häiritsevää.

Tässä on käyty läpi vain hyppysellinen urheilua koskevia asioita, osin huippu-urheilun lähtökohdista. Kilpaurheilu on urheiden ihmisten kilvoittelua - monissa lajeissa oman henkensä kaupalla. Kaikki keinot ovat sallittuja - paitsi vilpistä kiinni jääminen. Jaa, että tämä koskee elämää yleensäkin ja kaikilla aloilla? No, myönnetään.

Urheilun ihanteellisuus löytyykin tavallisemmista asioista kuin kilpaurheilusta tai sen huipulta. Massojen liikkeellepanevana voimana urheilu on tärkeä elämän osa-alue. Se on tavallisen harrastajan mielen ja kehon terveydenhoitoa, harrastusta ja viihdettä parhaimmillaan, ihanaa jäännettä esi-isiemme ajoilta, jolloin päivän ateria otettiin kiinni juoksemalla. Ja muistutus lajimme katoavaisuudesta sitten, kun liike lakkaa.

Daavidin Poika ottoisän kautta

Me ihmiset olemme kaikki yhtä suurta perhettä. Luomiskertomuksen mukaan olemme saaneet alkumme Aatamista ja Eevasta. Luomistyönsä lopuksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, ensin Aatamin ja Aatamista Eevan. Sitä ennen Hän oli jo luonut eläimet.

Aatami ja Eeva saivat ainakin kaksi poikaa, Kainin ja Aabelin. Kain tappoi Aabelin, joten heistä vain Kainin suku jatkui. Aatami sai kuitenkin vielä 130-vuotiaana pojan, Seetin. Sen jälkeen Aatami eli vielä 800 vuotta ja hän sai poikia ja tyttäriä. Näistä Seetin sukupuu on kiintoisin, sillä hänen jälkeläisiään ovat Nooa, Aabraham ja Daavid. Vanhan Testamentin kaukaisimmat ajat ovat mahtavien seikkailujen aikaa, sillä silloin maapallolla asustivat myös jättiläiset, joista muinaistarustot ovat loihtineet kuuluisia sankareita. Sen aikaisessa maailmassa myös Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin, joista ottivat vaimoikseen kaikki, jotka parhaiksi katsoivat. Ilman Nooan arkin kokoavaa voimaa sukututkimusta olisi vaikea suorittaa, sillä kaukaiset esi-isämme elivät lähes 1000-vuotiaiksi ja heillä oli lukematon määrä vaimoja ja jälkeläisiä. Vasta myöhemmin Jumala katsoi parhaaksi laskea ihmisen elinajan 120 vuoteen. Niillä tienoilla ihmisen maksimiaika on tänäkin päivänä - kaikesta lääketieteen edistyksestä huolimatta. Aatamista, Seetistä, Nooasta, Seemistä, Aabrahamista ja Daavidista on katkeamaton yhteys Joosefiin, joka on Jeesuksen isäpuoli. Jeesus on siis Daavidin jälkeläisen ottopoika.

Vapahtajamme Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta eikä Joosef yhtynyt häneen ennenkuin hän oli synnyttänyt Jeesuksen. Äidin puolelta Jeesuksen lihallinen yhteys tuohon pitkään sukupuuhun ja Daavidin siemeneen ei ole yhtä selvä. Nooan arkkiin menivät Nooa itse, Nooan pojat Seem, Haam ja Jaafet sekä vaimo ja miniät. Vain Seemin jälkeläisistä tullaan Daavidiin ja Joosefiin. Nykyihmisistä kaikki ovat Nooan jälkeläisiä, joka hänkin eli 950 vuotta, mutta kaikki eivät ole Seemin jälkeläisiä ja siis Daavidin jälkeläisiä. Marian sukupuusta ei tältä osin ole tietoa. Johannes Kastaja, joka saarnasi Juudean erämaassa ja joka kastoi Jeesuksen ja paljon ihmisiä Jordan-virrassa, oli myös äidin kautta sukua Jeesukselle. Mutta mitä siitä voisi päätellä? Oliko Jeesuksella veljiä ja sisaria, tai siis velipuolia ja sisarpuolia? Pitikö Jeesus yhteyttä lapsuuden kotiinsa? Siitä ei ole yksiselitteistä tietoa. Valtaosa kristityistä on kuitenkin sitä mieltä, että ainakaan Marian synnyttämiä sisaruksia Jeesuksella ei voi olla ollut, koska Neitsyt Maria on ainainen neitsyt tai ainakin kirjanoppineet Raamatun tulkitsijat ovat sitä mieltä.

Yksi Jeesuksen opetuslapsista oli Jaakob ja yksi opetuslapsista oli Jeesukselle rakas, mutta kuka heistä? Kuka oli Jaakob, joka myöhemmin johti Jerusalemin seurakuntaa ja jota Pietari kävi tapaamassa? Oli myös Jaakob, Johanneksen veli, jonka Herodes mestautti. Oli myös Jaakobin lähde, jonka hän antoi Joosefille, mutta ketä nämä olivat? Jaakobeja ja Joosefeja oli paljon. Miten kävi Joosefin, Jeesuksen isäpuolen? Jeesuksen maallisen kuoleman aikaan paikalla oli Joosef Arimatialainen, hänkin Jeesuksen opetuslapsi. Paikalla oli Jeesuksen äiti Maria ja muita naisia. Paikalla oli myös opetuslapsi, jota ei mainita nimeltä, mutta jota Jeesus siis rakasti ja jonka huomaan Hän ohjasi äitinsä Marian. Myös Marian sisar oli paikalla sekä Maria Magdaleena, jonka läsnäolo on kirjattu kaikkiin evankeliumeihin sekä toinen Maria. Heidän lisäkseen ristillä tai haudalla olivat Maria, Kloopaan vaimo ja Johanna ja Salome sekä Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti, Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti.

Naisten sukupuuta on vaikea selvittää, sillä Vanhoissa Kirjoituksissa seurataan lähinnä miesten sukupuuta. Myöskään vaimojen ikää ei ole selvitetty. Mutta siltä osin kuin kantaisät elivät satoja vuosia ja saivat paljon poikia ja tyttäriä, he todennäköisesti saivat lapsia useiden vaimojen kanssa eli ottivat aina uusia nuoria vaimoja. Siten ainoastaan miesten sukupuun seuraaminen on käytännössä mahdollista.

Jeesuksen osalta sukupuu katkeaa eikä sisaruksista ole tietoa. Joukossamme ei siten ole syntyperäisesti etuoikeutettua joukkoa. Ei ainakaan sellaista, jonka tietäisimme ja voisimme tunnistaa. Huhuja ja spekulaatioita tietenkin on. Niitä oli jo ennen Jeesusta, Hänen maallisen vaelluksensa aikana ja sen jälkeen. Nykyihmisen sukujuurien selvittäminen nykypäivästä taaksepäin onkin sitten paljon hankalampaa. Hyvä, jos pari sataa vuotta onnistuu saamaan selville, mutta Jeesuksen aikoihin asti sukupuu tuskin aukeaa!

Yksi asia tässä jää askarruttamaan. Nooa otti arkkiinsa poikiensa lisäksi vaimonsa ja poikiensa miniät. Oliko näissä naisissa mahdollisesti Kainin jälkeläisiä? Muussa tapauksessa kaikki Kainin jälkeläiset ovat hukkuneet. Tai oliko heissä Jumalan poikien jälkeläisiä, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin? Tai jättiläisten eli muinaistarustojen sankareiden jälkeläisiä? Tai oliko heissä kehitysteorioiden mukaisten olentojen jälkeläisiä? Lähtökohtamme on salattu. Alkuperämme perusteella olemme hyvin erilaisia eivätkä kaikki polut johda Daavidin sukuun.

Tasa-arvokysymys ei ole eläkejärjestelmissä päällimmäisenä murheena

Suomessa 15 % väestöstä on yli 65-vuotiaita. Vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaita on 25 %. Sen jälkeen meidän suurten ikäluokkien poismeno tasoittaa tilannetta ja vanhusväestön suhteellinen osuus laskee. Eivätkö eläkevakuutusyhtiöt juuri tätä silmällä pitäen ole sijoittaneet vakuutusmaksurahoja sijoitusrahastoihin, pörssiosakkeisiin ja kiinteistöihin? Rahaa on voitettu ja rahaa on hävitty, mutta usko pysyy vahvana siihen, etteivät sijoitukset ainakaan ikuisesti voi tappiollisiksi jäädä. Seuraava nousukausi saattaa hyvinkin olla tarpeeksi pitkä ja kestää jopa suurten ikäluokkien eläkeajan loppupäähän. Sen aikana kertyvillä voitoilla voitaisiin maksaa suurten ikäluokkien eläkkeitä, ja ehkäpä yhtä tehokkaasti kuin uusien eläkkeiden maksuaikaa leikkaamalla eli eläkeikää nostamalla!

Tilastojen mukaan suomalainen mies pysyy terveenä 66,1 vuoden ikäiseksi. Jos vanhuuseläke alkaa 65-vuotiaana, hän ehtii nauttia siitä terveenä 1,1 vuotta. Sairaana hän sen lisäksi nauttii eläkkeestään vielä 7,6 vuotta, koska kuolee 73,7-vuotiaana.

Vastaavasti nainen pysyy terveenä 71,5 vuoden ikäiseksi. Hän ehtii nauttia terveenä vanhuuseläkkeestään 6,5 vuotta ja sen lisäksi sairaana vielä 9,7 vuotta, koska hän kuolee vasta 81,2-vuotiaana. Oman eläkkeen lisäksi hän saa miehensä jälkeen perhe-eläkkeen, joka ehtii olla miehen kuoleman jälkeen maksussa 7,5 vuotta.

Suomalaisten keskimääräinen elinikä vaihtelee paljon asuinkunnasta riippuen. Esimerkiksi Länsi-Suomessa eletään yleisesti vanhemmaksi kuin muualla Suomessa. Tosi vanhoiksi eletään esimerkiksi Espoossa ja Vaasassa. Ennen oletettua eläkeikää kuollaan lähinnä sairauksien, huonojen elintapojen, sosiaalisten ongelmien ja tapaturmien vuoksi. Lisäksi voidaan todeta, että avioerossa perhe-eläkeoikeus pääsääntöisesti menetetään eivätkä uusioavioliittojen puolisot aina tule perhe-eläkkeeseen oikeutetuiksi. On myös perusteltua, joskin epäkiitollista väittää, että eläkevakuutusyhtiöt voivat ratkaisukäytännöllään säädellä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä.

Yhteenvetona tästä kaikesta on herkullista todeta, että kun vanhuuseläkkeen ikärajaa katsotaan tarpeelliseksi korottaa 65 ikävuoteen, tulisi naisille määritellä huomattavasti vielä sitäkin korkeampi ikäraja! Totta on, että naisilla on pienemmän palkkatason vuoksi myös pienemmät eläkkeet, mutta toisaalta naisille maksetaan eläkettä kauemmin ja sen päälle perhe-eläkettä, joka nyrkkisääntöisesti on puolet miesvainaan eläkkeestä! Naisten vanhuuseläkeikä voisi olla 70 vuotta, jolloin heille jäisi vielä 1,5 vuotta eläkkeen nauttimiseen terveenä.

On huomattava, että kun vanhuuseläkkeen ikärajaa nostetaan, mahdollisuus vanhuuseläkkeeseen karkaa nimenomaan siltä väestönosalta, jolla on sosiaalisia ongelmia ja ongelmia elintapojensa kanssa. He jäävät joko työttömyysturvan varaan tai kun heille haettuja työkyvyttömyyseläkkeitä hylätään ja jätetään valituskierteeseen, ehtivät kuolla ennen eläkkeen myöntämistä tai eläkettä tulee maksettavaksi korkeintaan aivan lyhyen aikaa. Useassa tapauksessa he ovat myös eronneita tai yksinäisiä, jolloin perhe-eläkettäkään ei tule maksettavaksi. Tämä vakuutettujen osio on siis paremmin eläkkeiden maksajien hanskassa silloin, kun vanhuuseläkeikää nostetaan.

Ratkaisua ei löytyne sille, että elinikä vaihtelee kunnittain. Vanhanaikaisesta kuntaluokituksesta ei ole apua. Kunnat muuttuvat ja niiden toimintatavat muuttuvat. Kaikkea eriarvoisuutta ei tarvitse eikä voida poistaa. Hedelmällisempää olisi saada eläkeiän korotus kaikkiin eläkemuotoihin ja -lajeihin, edes pientä notkahdusta oikeaan suuntaan eli tasapuolisia perusteita eläkeiän nostamiselle!
Tässä on kuitenkin valtava työ, sillä vanhuuseläkeikiä on ammattiryhmittäinkin erittäin vaihteleva ja valtava määrä. Sata-komitealle annettu tehtävä sosiaaliturvalainsäädännön selkiyttämisestä ei siis mitenkään voi onnistua! Siis työtä riittää ja pääasiahan on, että pidetään porukat liikkeessä.

Saavutettuihin etuihin ei Suomessa juurikaan ole koskettu, paitsi kansaneläkkeen kohdalla, kun pohjaosa poistettiin. Sen poistaminen koski markkamääräisesti kaikkia kansalaisia saman verran, ainakin pääsääntöisesti. Nyt olisi aika tehdä historiaa maksussa oleviin ja myöhemmin myönnettäviin eläkkeisiin samalla periaatteella. Kun eläke on ollut maksussa esimerkiksi 7 vuotta 60 ikävuoden jälkeen, se ei enää korottuisi indeksillä. Se korottuisi kaikissa eläkemuodoissa vain euromääräisesti, kaikilla kansalaisilla asemaan ja eläkkeeseen katsomatta samalla pikkuruisella euromäärällä, johon kulloisessakin lamatilanteessa olisi varaa. Paras ratkaisu olisikin sitten sellainen, ettei se mitenkään voi tulla edes kysymykseen. Kaikenmuotoisille työeläkkeille pitäisi asettaa yhteensovitettu katto, joka olisi esimerkiksi 2500 euroa kuukaudessa (brutto). Kattoperiaate toimisi leikkurina siten, että kattoa pienempiä eläkkeitä leikkuri ei koskisi, mutta sitä suuremmat eläkkeet vähenisivät kuukausittain siten, että ne laskennallisesti olisivat 2500 euroa kuukaudessa, kun eläkkeensaaja täyttäisi 90 vuotta. Kannattaisi harkita, sillä säästöä syntyisi.

Mainontaa ja markkinointia...

Ikääntymisen merkit huomaa erityisen hyvin siitä, että päällekäyvä markkinointi ja hulvaton mainonta alkavat vähitellen käydä hermoille. Opiskeluaikoina - lähes puoli vuosisataa siten - vastasin kyseisen aineen opettajalle kysymykseen lisääkö vai vähentääkö mainonta tuotteen kustannuksia: Lisää tietenkin! Opettaja närkästyi: Olet väärällä oppitunnilla! Otin opiksi ymmärtämättömyyteni ja vaihdoin myöhemmin alaa. En ole kuitenkaan koskaan päässyt mainonnan kynsistä eroon. Päinvastoin, mainokset ahdistelevat arkeani yhä vain enemmän.

Postiluukusta tulvii päivittäin roskaa, jonka joudun viemään suoraan paperinkeräykseen. Miten se voi alentaa ostosteni hintaa? No, ainakin siitä saa päivittäisiä liikuntapisteitä: Otsasi hiessä pitää sinun päivittäinen mainossilppusi keräilyroskikseen kiikuttaman!

Puhelimeeni tulee viikottain myyntitarjouksia tuotteista, joita en tarvitse ja joiden ostamisesta tai tilaamisesta joudun kerta toisensa jälkeen kieltäytymään. Edullista? Jos erehdyt jotakin tilaamaan, et pääse ikinä eroon tilauksesta. Hyväksikäyttöä?

Tietokoneeni tulvii mainoksia, joita kehitetään aina vain aggressiivisemmiksi. Eikä mainosohjelmilta voi kokonaan suojautua. Kun mainonta on globaalia, sillä pyydystetään asiakkaita ympäri maailmaa. Onko ensisijaisena tarkoituksena asiakkaiden etu vai markkinoiden maksimointi?

Sanomalehdestä joudun ennen lukemista kuorimaan mainossivustot suoraan paperinkeräykseen. Tosin lehtitalo on ovelana siirtänyt osan mainoksista pitkin lehteä siten, että kaiken mainonnan poistaminen etukäteen on mahdotonta. Ymmärrän, että tilaushinta voidaan mainosten avulla pitää kurissa, mutta näkyykö se mainostettavien tuotteiden hinnoissa?

Televisio- ja radiokanavilta tulee mainospätkiä ja niiden lomassa ohjelmia, jotka sitten jatkuvat aina mainospätkien jälkeen. Mainostavien yritysten ansiosta meillä on paljon kanavia. Yritykset lisäävät myyntiään, kun niiden tuotteet tulevat huomatuiksi. Kilpailu on kovaa. Ja hinnat tulevat sitä mukaa alaspäin? Jaa, enpä ole huomannut. Sen sijaan hintojen korotukset pysyvät kilpailukykyisinä!

Rahan käyttö mainontaan saattaa myös taata eduskuntaan pääsyn. Takaavatko sponsoreiden mainosrahat myös kansanedustajien itsenäisen ajattelun? Eivät tietenkään. Lisäksi puoluesidonnaisuus asettaa rajat itsenäiselle toiminnalle. Mitä etua jää äänestäjän hyväksi?

Entä sitten markkinoinnin ja mainostamisen etiikka? Markkinoinnista kokonaisuudessaan on tullut itsenäinen viihteen laji. Markkinointi on niin monisärmäistä, että mainontaa on vaikea erottaa siitä. Oikeastaan vain tuoteselosteet saavat puhtaat paperit - sikäli kuin niiden präntti on ilman suurennuslasia luettavissa ja ymmärrettävää.

Hauskan mielikuvan luominen mainonnan keinoin pyhittää kaikki tavoitteet. Ilmassa liitely, pyllistely ja piilotajuntaan tunkeutuminen vuorottelevat asiassa kuin asiassa. Mitä kauemmaksi todellisuudesta ajatus viedään, sen parempi tulos. Ai, asiakkaan kannaltako? Onhan se viihdyttävää, kun siihen on totutettu eivätkä viihdeohjelmat tarjoa parempaakaan huvia.

Viimeisillä senteillään jokainen ostaa samoja tuotteita kuin kaikki muutkin. Eihän kaupoissa enää ole myyjiä, joiden voisi edellyttää tietävän tuotteista sen enempää kuin asiakkaat itsekään.

Nykyihminen on mainontaan tottunut eikä voi elää ilman sitä. Markkinointi on paimen, joka mainossauvalla ohjaa lauman kulkua. Onko kysymyksessä Hyvä Paimen, sähköpaimen vai vapaat laitumet?

Opettajani oli aikoinaan aivan oikeassa. Markkinointi ja mainonta ovat minulle edelleen kummajaisia, joiden olemusta en voi oikealla tavalla ymmärtää.

Elämän tarkoitus

Mikä on elämän tarkoitus? Vastausta kysymykseen pohditaan aina, kun käydään perimmäisten asioiden äärelle. Oikea vastaus on meitä niin lähellä ja niin itsestään selvä, että sen vuoksi sitä on suorastaan vaikea nähdä. Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti hengissä pysyminen!

Pitääkö asiaa perustella? Ihminen kuin ihminen on syntynyt elämään sattumoisin. Lukemattomien sukupolvien satunnaisten kohtaamisten ja henkiinjäämisten tuloksena jokainen maailmaan syntynyt on lopulta "voittanut" lukemattomien siittiösolujen kilpajuoksun ja onnistunut avaamaan ihmisenä silmänsä ja päästämään ensimmäisen parkaisunsa. Sen vuoksi jokainen elämä on todellakin ainutkertainen ja arvokas. Paljon ihmeellisempi kuin olympiakulta tai lottovoitto. Syntymän jälkeen elävän olennon tarkoitus on jatkaa omaa lajia ja sukua. Tai omalla tavallaan osallistua siihen; avustaa ja mahdollistaa lajin lisääntymistä ja säilymistä.

Sama tilanne on kaikilla elävillä olennoilla. Olivatpa kysymyksessä sitten eläimet, kalat, linnut, hyönteiset tai muut. Kaikki toiminta keskittyy samaan tavoitteeseen: säilymiseen. Geenimuutokset seuraavat olosuhteiden muutoksia. Jos olosuhteiden muutoksiin ei pystytä vastaamaan kyllin nopeasti, käy huonosti kuin neardentalin ihmisen. Tai huonosti kuin sukupuuttoon kuolleiden eläinten, joiden elämisen ihminen on tehnyt mahdottomaksi. Muurahaiset sen sijaan pärjäävät edelleen hienosti, eikä niiden ole tarvinnut muuttaa organisaatioitaan ja strategioitaan vuosituhansiin. Tuskin muurahaisten ajatuksissa on ollut valloittaa koko maankamara tai auttaa ihmisiä pitämään käärmeet loitolla. Pitkässä juoksussa ne saattavat valloittaa koko maailman joksikin aikaa - sivumennen - ymmärtämättä sitä lainkaan. Ja pelkästään siksi, että niiden elämän tarkoituksena on vain pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Siihen ne ovatkin alun alkaen valikoituneet oikein hyvin.

Tähtitaivaalta ei toistaiseksi ole löydetty samanlaisia maapalloja kuin tämä, jolla tai jonka tallaamme. "Varmasti" näitä on. Sen vuoksi, että mahdollisuuksia on lukemattomia ja elämälle suotuisat olosuhteet riippuvat aurinkokuntien iästä ja planeettojen etäisyydestä aurinkoihinsa.
Asuuko niillä ihmisen kaltaisia tyyppejä, jotka pohtivat oman elämänsä tarkoitusta vai muurahaisten tapaisia selviytyjiä? Sillä seikalla ei ole mitään merkitystä elämän tarkoituksen pohtimisen kannalta, sillä aurinkokunnissa esiintyvä elämä muodossa tai toisessa on rajallista.
Elämän ainoa tarkoitus näissä rajoissa on siis hengissä pysyminen mahdollisimman pitkään. Silloin, kun yksilö nostaa päänsä oman lajinsa yläpuolelle, hänen molemmat jalkansa ovat tukevasti ilmassa. Yksilöllä ei voi olla suurempaa elämän tarkoitusta kuin koko lajilla. Tähtitaivaan takaisesta maailmasta ymmärrämme tuskin sitäkään kuin muurahaiset ihmisestä. Ihminen kykenee hahmottamaan ympäröivää avaruutta vain niin pitkälle kuin tiede kunakin aikana on sattunut kehittymään.

Uudelleen syntymisen mahdollisuus on olemassa: Ylösnousemus tämän nykyisen hahmon kaltaisena on Raamatun lupauksen mukaan totta. Yksinkertaisella päätelmällä voidaan ajatella uudelleen syntymisen olevan mahdollista myös pelkkään maalaisjärkeen turvaamalla: Olemme syntyneet tänne, mikä itsessään todistaa, että syntyminen olevaisuuteen - muodossa tai toisessa - on mahdollista. Miten monen alkuräjähdyksen jälkeen ja missä muodossa, sitä ei tiedä susikaan. Enkä satu muistamaan, montako alkuräjähdystä sitten on tullut oltua viimeksi elossa, missä muodossa ja missä olosuhteissa. Joten, mikä on elämän tarkoitus inhimillisen tieteen näkökulmasta tai niiden tieteiden näkökulmasta, jotka ovat olleet ja menneet? Tuskin ihmiselämän tarkoituksena on maapallon elinolosuhteiden kehittäminen! Aurinkokunta elää oman elämänsä olipa ihminen mukana tai ei. Ihminen voi korkeintaan yrittää pelastaa oman nahkansa. Jos tieteisromaanit sivuutetaan, niin pelastusteorioilla on uskonnolliset lähtökohdat. Niidenkin mukaan pelastus on mahdollinen vasta kuoleman jälkeen. Niin pitkälle kuin ihmiselämällä on tarkoitusta maapallolla, niin hengissä pysyminen ja suvun jatkaminen ovat oleellisen tärkeitä asioita. Niiden kautta elämällä on tarkoitus. Tarkoitus on sama kuin muurahaiskuningattarella, kuhnureilla ja työmuurahaisilla.

Elämän tarkoituksen ymmärtämiseksi kannattaa vielä verrata ihmiselämää eläinten elämään.
Mikä on turkiseläimen elämän tarkoitus? Turkistarhaajan näkökulmasta se on turkiksen tuottaminen. Tarhaaja ei ole eläimelle jumalolento, vaan parittaja. Tarhaaja toki tekee tarhaeläimen elämän mahdolliseksi, mutta hän ei ole eläimen Luoja. Eläimen näkökulma on toinen. Eläin ei ymmärrä lainkaan tarhaajan tarkoitusperiä. Eläimen elämän tarkoitukseksi muodostuu yksinkertaiseksi elämän eläminen alusta loppuun häkissä.

Uskonnollisen totuuden mukaan olemme täällä Luojan kuvia ja edustajia, joiden tarkoituksena on kilvoitella iankaikkiseen elämään pääsystä. Epäonnistuminen kilvoittelussa merkitsee iankaikkista kadotusta. Tuskin kukaan väittää, että ikuinen kiirastuli on kenenkään tavoite tai ihmiselämän tarkoitus, vaikka loputtoman kauhun ja tuskan syövereihin lopulta joutuisikin. Ja mikä siinä tapauksessa katsotaan elämän tarkoitukseksi? Siinä tapauksessa tarkoituksena on jäädä luonnokseksi, jota ei koskaan piirretä valmiiksi. Tarkoituksena on hävinneiden joukkoon jääminen. Hävinneitä tarvitaan, koska ilman häviäjiä ei ole voittajia.

Elämän eläminen riittää monille koko elämän tarkoitukseksi. Eikä se tarkoituksena ole lainkaan vaatimaton tai pieni asia. Mutta kilvoittelu, joka nykykielellä tarkoittaa kilpailuttamista, on sitten todella suuri asia. Omalla elämällään kilvoittelijat auttavat joitakin selviytymään voittajina siinäkin tapauksessa, että itse jäisivät häviäjien joukkoon. Häviäjät kuuluvat kokonaisuuteen ja tekevät kilvoittelusta kilvoittelun. Kaiken todistelun mukaan uudestisyntyminen muodossa tai toisessa ja teoriasta riippumatta on mahdollista. Onko se sitten jälleennäkemisen riemua tai kauhua vai ennen näkemättömään tilanteeseen syntymistä, on ihmisjärjelle mysteeri. Se on kuitenkin varmaa, että suuressa myllerryksessä ollaan ja menossa mukana!

Yhden luukun periaatteesta ohjattuun itsepalveluun

Yhden luukun periaate syntyi aikoinaan kaukana arjen työstä. Tarkoituksena oli, että asiakkaiden ei tarvitsisi vaeltaa palvelupisteestä toiseen saadakseen tarvitsemansa palvelut. Asiakas vain menisi lähimmälle luukulle ja sieltä käsin hoituisivat kaikki asiat. Tuotevalikoimat olivat laajat, joten ei voitu edellyttää, että asiakas saisi kaikesta itse selvää. Eikä asiakasta voi juoksuttaa. Kaikki oli saatava kerralla kuntoon, nopeasti ja oikein.

Missä kohdin ajatus sitten meni metsään? Asiakkaiden ja asioiden määrä ja laatu vaihtelivat. Yhden asian käsittely aiheutti ketjureaktion muihin asioihin. Asiakkaat tulivat luukulle mielivaltaisessa järjestyksessä kuin lottopallot. Sen lisäksi mitään rajaa sille, miten laajoja kokonaisuuksia yhden luukun työntekijä voi hallita, ei asetettu. No, myönnetään, että atk-järjestelmätkään eivät keskustelleet keskenään riittävässä määrin eikä niitä edes ollut kaikilla tarvittavilla yhteistyötahoilla. Kauniisti sanottuna yhden luukun periaate oli ainakin neljännesvuosisadan aikaansa edellä!

Pikku hiljaa on löydetty paremmat keinot. Palvelut ovat kehittyneet siihen suuntaan, että asiakas hoitaa itse kaikki asiansa. Netissä tai automaatissa. Puhelinpalvelukin ohjaa asiakkaan erilaisiin standardeihin, joista pitää vain selviytyä saadakseen asiansa hoidettua. Palvelevan henkilön luo pitääkin sitten varata aika, joten useiden asioiden hoitaminen samana päivänä ei suinkaan onnistu. Eikä tehtäviä nykyisin keskitetä yhteen paikkaan, vaan pilkotaan ja hajautetaan ties minne. Ja onhan se niin, että asiakkaalle on se ja se sama, käsitelläänkö hänen asiansa Lammissa tai Liikajärvellä ja vastataanko palvelevaan puhelimeen kotimaasta tai ulkomailta. Samalla tavalla on se ja se sama ovatko asiakkaan ostamat keittiön kaapin hyllyt Liettuasta ja saranat Kiinasta. Pääasia on, että homma hoituu.

Palvelujen kehittämiseen on aina olennaisesti liittynyt eräs näkökohta. Miksi juuri palveluorganisaation huonoimmin palkattujen työntekijöiden tulee hallita organisaation suora asiakaspalvelu laidasta laitaan? Miksi suurten asiakasvirtojen on tyytyminen jonotukseen ja standardipalveluihin? Vastaus on yksinkertainen: Kaikki ihmisen luomat organisaatiot ovat pyramidiorganisaatioita. Vastoin kuin luentokalvoilla esitetään, pyramidit eivät koskaan seiso kärjellään, vaan pohjallaan. Pohjalla on eniten väkeä, joten sinne ei koskaan tule mikään määrä yksilöllistä palvelua riittämään.

Ihmisvirtojen vaellusta on kautta aikojen käytetty hyväksi, sillä ihminen on sosiaalinen olento, joka mielellään kulkee valtavirran mukana. Myös jonottaminen on mieluisaa, koska kaikki muutkin jonottavat. Juuri sinne on mentävä, mihin kaikki muutkin ovat menossa. Mitä erilaisimpien palveluorganisaatioiden palvelustrategioissa käytetään tätä ominaisuutta hyväksi. Julkishallinnon ja busineksen menetelmät ovat yllättävän yhtäläiset: Suuria asiakasvirtoja kyetään palvelemaan taloudellisesti tai voittoa tuottavasti vain ohjaamalla asiakasvirrat hoitamaan itse asiansa, omalla ajallansa ja omalla kustannuksellansa. Lisäksi on erittäin tärkeää, että mitään valinnan vapautta ei ole. Vain tietyt väylät ovat sallittuja, vain tietyt tuotteet ovat saatavilla.

Esimerkiksi palvelun saamiseksi on ostettava oma tietokone, maksettava nettiyhteydestä kuukausittain ja opeteltava käyttämään sitä. Pääsääntöisesti yhteys toimii. Jos yhteys ei toimi, niin tekniseen tukeen on tosi vaikea päästä. Ja jos pääsee, se ei pysty auttamaan. Jos netistä ei löydy apua asian hoitamiseksi, on soitettava palvelunumeroon. Jos palvelunumero ei palvele eikä se yleensä palvele, on mentävä palvelupisteeseen. Jos siellä on itsepalvelukone eikä se ole toiminnassa, on otettava jonotusnumero. Sikäli kuin vuoronumerolaite toimii... Oleellista nykyisille palvelustrategioille on, että asiakas ei pääse häiritsemään itse tuotantoa, koska tuotanto pyritään hoitamaan mahdollisimman pienellä henkilömäärällä.

Nyt kannustetaan omatoimisuuteen. Itsepalvelua pidetään itseisarvona. Kaikissa palveluorganisaatioissa kuulutetaan kuitenkin asiakaslähtöisyyttä. Yksittäisen asiakkaan mielikuvaksi muodostuu yksilöllisyys ja valinnan vapaus. Palvelujen kehittämisessä asiakaslähtöisyys perustuu kuitenkin pelkästään asiakasvirtojen hallittuun ohjailuun. Se yksi ja ainoa luukku on asiakkaan omassa pääkopassa. Siihen luukkuun ne toimintakäskyt pudotellaan. Sen jälkeen nenät kääntyvät aina samaan suuntaan ja juoksuun, mars!

Sata-komitean epäkiitollinen tehtävä

Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa.

Työn kannustavuuden parantaminen

Komitea on väliraportissaan todennut, että "sosiaaliturvan tulisi sisältää sellaisia rakenteellisia piirteitä, jotka ehkäisevät MORAALIRAPAUTUMISEN syntymisen, jos sosiaaliturvan ja työnteon rajoja liudennetaan". Siihen kiteytyy perimmäinen lähtökohta työn kannustavuuden parantamiselle! Toisaalta väliraportissa todetaan, että "vähimmäisturvan taso on jäänyt jälkeen jopa kolmanneksen yleisestä tulokehityksestä". Ja edelleen "perusturvaetuuksiin ei ole tehty muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tasokorotuksia laman jälkeen". Toisin sanoen perusturvaetuuksien kannustusvaikutuksia on pyritty jo 15 vuotta tehostamaan antamalla perusturvan heiketä ja menettää merkitystään. Keppi ei kuitenkaan ole estänyt moraalirapautumisen peikkoa! Toisaalta komitea on toiveikas, sillä "sairauden tai vamman takia työelämän ulkopuolella olevista on arvioitu noin 30 000 olevan halukkaita ja kykeneviä tekemään osa-aikaista tai kokopäiväistä työtä". Lisäksi "eläkkeeltä kuntoutukseen tulleista yli 40% palaa työmaailmaan". Tämä siis tarkoittaa niitä henkilöitä, joilla halun lisäksi on todellista kykyä työntekoon. Sitäpaitsi "tiukka tulosidonnaisuus on kuitenkin johtanut siihen, että osa lapsiperheistä on ajautunut tilanteeseen, jossa työhön meno ei ole taloudellisesti kannattavaa". Komitea viittaa aivan oikein ns. byrokratia- loukkuun, jolla "tarkoitetaan tukien katkaisemiseen lyhyen työsuhteen vuoksi ja uudelleenhakemiseen liittyvää vaivalloista paperisotaa, tukien takaisinperintää ja epävarmuutta". Takaisinperintämenetelmät ovat nimittäin kautta linjan parantuneet, nopeutuneet ja siten pahentaneet etuuksien saajien ahdinkoa. Ahdinko ei siis vieläkään ole tarpeeksi suuri! Mutta missä on se kuuluisa porkkana? Se on siinä, että kannustetaan tulemaan toimeen omillaan! Vakuutetaan, että kaikilla on mahdollisuus jossakin vaiheessa onnistua!

Köyhyyden vähentäminen

Köyhyydestä komitea toteaa: "Eurostatin suhteellinen köyhyys(riski)raja yksinasuvalla noin 1000 euroa kuukaudessa nettona ja jokaisesta seuraavasta aikuisjäsenestä raja nousee 500 euroa ja jokaisesta lapsesta 300 euroa." Yhä suurempi osa perusturvan varassa elävistä on jäänyt koko ajan tuloiltaan alle köyhyysrajan ilman nykyisen laman vaikutusta. Nykyinen lama vain pahentaa tilannetta, mikä näkyy jo panttilainakonttoreissakin. Nykytilanne ei tietenkään voinut olla toimeksiantajien tiedossa. Komitean tarjoamat eväät tulevatkin syötäviksi vasta laman jälkeen, kun päästään uuteen vauhtiin. Nyt ollaan vasta sukeltamassa sijoittajien kulta-aikaan. Ja kun nousukausi alkaa, kasvavat tuloerot taas ennätyksellistä vauhtia. Mutta köyhien ja köyhtyvien osa ei tietenkään parane. Köyhyys ei vähene. Mitä varten toimeksianto sitten sisältää tavoitteen köyhyyden vähentämisestä? Onko se tavoite ns. kolmannelle sektorille, jota komiteassa edustavat Väestöliitto, Kirkkohallitus ja Sosiaali- ja terveydenhuollon keskusliitto? Pitäisikö näille organisaatioille alajärjestöineen säätää lakisääteinen velvoite köyhyyden vähentämiseksi vai riittävätkö niiden omat keinot? Kuuluvathan kolmanteen sektoriin myös kansalaisjärjestöt, yhteisöt, säätiöt yms. osuuskunnat ja voittoa tuottamattomat yhdistykset, joilla on valtavat määrät valtiovallan ulottumattomissa olevaa varallisuutta. Sitäpaitsi reservinä ovat vielä neljäs ja viides sektori. Neljännessä sektorissa ovat perhe, suku ja ystäväpiiri. Ministerit näihin viittaavatkin. Usein vain on niin, köyhän suvun älypäälläkin on visaisempi tie kuin rikkaan suvun mustalampaalla. Viides sektori on se epävirallinen sektori, jossa vapaaehtoistyö ja harmaa talous kilvoittelevat toinen kaidalla, toinen lavealla tiellä. Mutta, kun meillä on ongelmana tämä moraalirapautumisen peikko ja sehän koskee vain kaikkein vähäosaisimpia väestöryhmiä, tavallistakin tavallisempia tallaajia.

Riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa

Tässä törmätään sosiaaliturvaa koskevaan lainsäädäntöön, johon kuuluu useita kymmeniä säädöksiä ja erilaisia etuusnimikkeitä, joita osineen ja lisineen - laskutavasta riippuen - on pitkälti toista sataa. Etuudet ovat syntyneet vuosien kuluessa ja niitä on muutettu eri aikaan. Koska lainsäädännöllä luotu järjestelmä ei kaikilta osin ole oikeudenmukainen, kattava eikä kannustava, tulee lainsäädäntöä tarkastella kokonaisuutena. Tämä on siis kaunis tarkoitus ja tavoite.
Todellisuudessa liikkeelle on lähdetty vanhan kaavan mukaan. Kokonaisuuden tarkastelu ei toteudu enää lainsäätämistasolla, vaan ripaus sitä ja ripaus tätä toteutetaan heti ja loput sitten joskus - ehkä osa seuraavan eduskuntakauden tai sitä seuraavan aikana tai myöhemmin.
Puhutaan pikkiriikkisestä takuueläkkeestä, joka sekin on 100%:sesti tulovähenteinen! Siis pientäkään tulon lisäystä ei sallita, kun on köyhä! Puhutaan perusturvaetuuksien sitomisesta kuluttajahintaindeksiin - siis eri systeemit omiin indekseihinsä. Siis lisätään käytettäviä indeksejä, joilla ei ylipäätänsä voida taata muuta kuin muutaman euron kompensaatio menneen vuoden aikana laukanneeseen inflaatioon. Tasokorotustarvetta ei katsota olevan kuin kerran vaalikaudessa - arvattavasti vaalikauden lopulla, jolloin äänestäjien äänistä käydään kilpasille. Näin turvataan perusturvaetuuksien jälkeenjääneisyys vuosiksi eteenpäin. Lainsäädännön kehittäminen muiltakin osin näyttää takertuvan vähäpätöisiin korjauksiin, joiden niidenkin vaikutus on ristiriitainen, priorisoinnin kannalta sattumanvarainen ja lopullinen toteutus eduskuntakäsittelyssä korkeammassa kädessä.
Sata-komitean työ ei ole kadehdittava, mutta sen suurin merkitys onkin päivänpolitiikan propagandapelissä. Komitean esityksiä kannattaa hyvinkin lukea: Havainnot ovat rehellisiä. Päivänpolitiikassa ne vain näyttäytyvät hyvin valikoidusti.

Miksi paras ei voita

Miksi paras ei voita?
Miksi nopein jää toiseksi?
Miksi etevintä ei valita?
Miksi ylivertainen hylätään?
Miksi ansiointuneita ei oteta huomioon?
Miksi kehityskelpoisin ohitetaan?
Miksi lahjakkain heitetään joukosta?
Miksi viisain vaiennetaan?
Miksi taitavinta ei tarvita?
Siksi, että vain yksi kerrallaan
voi olla ihmispyramidin huipulla.
Pyramidin muille jäsenille jää unelma,
unelma mahdollisuudesta pyrkiä samaan
tai vieläkin suuremman pyramidin huipulle
tai ainakin pienemmän pyramidin huipulle
tai ainakin mahdollisuus palvoa sitä, joka on päässyt huipulle.

Bellmanin polkuja

Carl Michael Bellman jätti sellaiset jäljet elämästään, että perässä on vaikea pysyä. Bellman eli Tukholmassa 4.2.1740 - 11.2.1795 eikä kadunmiehelle välttämättä tule muuta mieleen kuin, että Bellman oli se hauska veikko, joka merkitsi muistiin laulun Ukko Nooasta ja oli kova poika ryyppäämään Tukholman kapakoissa.

Ja kyllähän Bellman tunsi Tukholman kapakat, mutta vastapainoksi hän tunsi myös kuninkaan hovin. Olisi aika kummallista, jos hän olisi pelkästään kännipäissään pystynyt merkitsemään muistiin niin paljon sävelmiä ja kirjoittamaan niin paljon sanoituksia kuin teki. Miten sormet olisivat taipuneet luutun kieliin hiprakassa? Miten hän olisi dokuna voinut laulaa itsensä kuningas Kustaa III:n suosioon? Kadunmies voi kyllä olla tunnettu kapakoissa, mutta harva merkkihenkilökään pääsee kuninkaan tutuksi. Moni osaa laulaa rallatella, mutta tosi harva jättää jälkeensä kansallisrunoutta. Kun Bellmanin elämäntyö on siirtynyt kulttuuriperinnöksi, niin löytyykö hänestä enää mitään jälkiä Tukholman kaduilta ja kapakoista?

Kyselin Sigtunassa, joka on ikivanha kaupunki viikinkien ajoilta Mälarin perukoilla, että onko siellä jotakin muistoa Bellmanista? Siellähän oli 1700-luvulla kuninkaan kartano sekä majatalo, jossa myöhemmin vieraili mm. suomalainen Z. Topelius, Bellmanin runouden ihailija. Vastaus oli, että olisikohan tuo Bellman tänne asti milloinkaan jaksanut!

Carl Michael Bellman syntyi Södermalmilla Maria Magdalenan kirkon vaiheilla, silloisen Björngårdsbrunnsgatanin talossa nro 24 eli nykyisen Bellmansgatanin ja Hornsgatanin kulmassa sijainneessa talossa. Talo on purettu vuonna 1901 tapahtuneiden Hornsgatanin muutostöiden yhteydessä. Hornsgatanilta alkava Bellmansgatan  rajoittuu Maria Magdalenan kirkkopuistoon. Kirkko on valmistunut ja avattu 1625. Paikalla on aikaisemmin sijainnut 1350-luvulla valmistunut siunauskappeli, joka purettiin vuonna 1527 kuningas Kustaa Vaasan käskystä. Nykyinen kirkko on rakennettu tuon kappelin raunioille. Björngårdsbrunnsgatanin nimi muutettiin vuonna 1871 Bellmansgataniksi. Tältä rauhalliselta kadulta löytyy nykyisin pieni kahvila Cafe Fru Bellman.

Bellman kuoli Norrmalmilla sairaalassa, joka on ikuistettu mm. Aadolf Fredrikin kirkossa myynnissä olevaan postikorttiin - suoraan Johan Sevenbomin maalauksesta. Bellmanin hauta on Tukholman keskustassa, Sankta Klara kyrkan kalmistossa. Sääli, että Bellman saa levätä erossa hyvästä ystävästään Johan Tobias Sergelistä, jonka hauta on juuri mainitun Adolf Fredriks kyrkan kalmistossa.

Tukholman Kansallismuseossa on Bellmanin omakätisesti signeeraama uuden vuoden tervehdys J. T. Sergelille ja vastavuoroisesti J.T. Sergelin piirros Bellmanista vuodelta 1793. Kadunmiehen askeleet vievät usein Sergelstorille ja jopa kahvillekin Cafe´et Konditori Bellmaniin, Sergelgatan 25. Tuleeko siinä sitten ajatelleeksi kahvilan ja kadun nimellisiä yhteyksiä...

Tukholman keskustan pohjoispuolella, nykyisen Västra skogen metroaseman vaiheilla Solnassa, on myös sellaista paikannimistöä kuin Ingenting, Tomteboda, Huvudstan ja Bollstomta, jotka liittynevät kuningas Kustaa III:n, Bellmannin ja Sergelin vaiheisiin.

Kuningas Kustaa III:n käskystä Pehr Kraft maalasi Bellmanin muotokuvan vuonna 1779. Johan Niclas Byströmin veistämä Bellman-patsas vihittiin 26.7.1829. Patsas sijaitsee Djurgårdenissa olevassa lehdossa, joka on nimeltään Bellmansro. Saman niminen ravintola paloi puistikossa vuonna 1952 eikä sitä ole sen koommin rakennettu uudelleen. Djurgården oli 1600-luvulla kuninkaan metsästysmaita, mutta 1700-luvulta lähtien se muuttui vähitellen tukholmalaisten huvipuistoksi. Bellman soudatti sinne myös itseään laulamaan ja lystiä pitämään. Olikohan silloinen majatalo Gröna Lund hänen tukikohtanaan?

Par Bricole -seura ylläpitää museota kivenheiton päässä Götgatanin alkupäästä, josta raput nousevat ylös Urvädersgränd nro 3:n kohdalle. Viehättävä vanha talo törröttää yhä samoilla sijoilla kuin Bellmanin aikana, jolloin se toimi majatalona. Bellman asui talossa vuosina 1770 - 1774. Silloin sattui yksi Tukholman monista paloista. Talon alakerta varjeltui. Yläkerta, jossa Bellman asui, jouduttiin myöhemmin rakentamaan uudelleen, Bellmanin aikojen tunnelmaa tavoitellen. Par Bricolen herrat avaavat museon ovet joka kuukauden 1. sunnuntai klo 13. Taloa esitellään, Bellmanin elämästä kerrotaan ja hänen laulujaan esitetään. Tilaisuus kestää pari tuntia ja tunnelma on mahtava. Jotakin salaperäistä kätkeytyy alakerran ritarisaliin kaikkine vaakunoineen.

Tässä tuli kokonaan sivuutettua Gamla Stan. Vanhan kaupungin pitkittäisten pääkatujen kiveykset ovat miljoonien askelparien kuluttamat. Bellman tunsi nämä kujat kuin omat taskunsa. Lauluissa mainittuja krouveja on kuitenkin vaikea löytää. Osoitteita ja taloja kyllä on, mutta toiminnot ovat muuttuneet. Kuuluisin kaikista nykyisin toimivista ravintoloista on Den Gyldene Freden, Österlånggatan 51, joka lienee ollut yksi Bellmanin kantapaikoista. Maailmankuulu ravintola on saanut nimensä Uudenkaupungin rauhan mukaan. Silloin Ruotsi luovutti ison osan Suomea Venäjälle vai olisiko hotellin nimi sittenkin aikaisemman kapakan ja Stettinin rauhan peruja, jolloin Baltia pantiin uusjakoon! Ravintola on varsinainen kulttipaikka. Sitä ovat pitäneet kantapaikkanaan Bellmanin lisäksi tai juuri siitä syystä Evert Taube, Jussi Björling, Cornelis Vreesvijk ja Ruotsin muu taide-eliitti sekä Ruotsin Akatemia...Bellman-kerroksen torstai-lounaineen.

Sitten on Kryp-In Krogen, Prästgatan 17-27. Se ei kuitenkaan ole Bellmanin aikaisella paikalla, sillä silloin se sijaitsi Järntorgetin kulmassa, osoitteessa Österlånggatan 34-36. Joidenkin vanhojen kapakoiden sijainteja voi edelleen löytää, mutta nimet ja rakennukset ovat aikojen kuluessa moneen kertaan muuttuneet.

Palatkaamme takaisin Söderiin. Kun Slussenilta lähdetään Hornsgatanin suuntaan eli saarta pitkittäin kohti länttä, niin tullaan jälleen Bellmanin lapsuuden ajan kortteleihin ohi Maria Magdaleenan kirkon, ohi syntymäkodin katujen, ohi Bellmaninkadun. Siellä voi ainakin mielikuvissaan nähdä paikkojen nimissä yhteyksiä Bellmanin elämään. Krog i Maria församling, Brännkyrkagatan 76, Hornskroken, Drakenberg, Vinkällare Gröna Jägaren på Sankt Paulsgatan och Nyboda Krog vid Nybodabacken. Ja kuten Gamla Stanissa niin täällä Söderissäkin on Götgatanilla nykyisin toimivan kapakan nimeksi napattu Gröna Jägaren, jolla tuskin on muuta yhteyttä Bellmaniin kuin nimi.

Näin olemmekin tulleet parisen kilometriä länteen ja voimme suunnistaa kohti pohjoista. Långholmin vankilasaari oli vastakohtaisuuksia täynnä oleva saari jo Bellmanin aikoina. Bellman tunsi hyvin vankilan johtajan. Saaren krouvit ja ilotalot olivat ehtymätön lähde moniaisiin veisuihin. Että jos Carl Michael juoksenteli siellä pikkupoikana, niin kyllä hän sinne aikuisenakin osasi. Nykyisin vankila-alue toimii museona, hotelliravintolana ja kurssikeskuksena. Vankilan synkkien muurien katveessa - ulkopuolella tosin - on hatara puutalo, johon on perustettu Bellman-museo. Se on auki kesäajan eli toukokuusta syyskuuhun klo 12 - 16. Siellä järjestetään myös Bellman-teemaan sopivia tapahtumia. Puisto avautuu Mälarin selälle, jonka kauniit saaret ja varsinkin Stora Essingen olivat Bellmanin runojen ehtymätön lähde. Långholmen oli tärkeä paikka muutenkin kuin pahamaineisena vankilana. Siellä oli satama, telakka, kehräämö, kutomo, käsityöläisiä ja varsinkin tullilaitos. Tulli ajoi veneillään takaa salakuljettajia, jotka toivat Mälaria myöten milloin mitä tarpeellista tavaraa Tukholman markkinoille. Ruotsin valtion alkuhistoriaankin saari liittyy ajoilta, jolloin Kustaa Vaasan sotaväki piti saarella leiriään taistellessaan 1500-luvulla tanskalaisia vallanpitäjiä vastaan.

Långholmin saarella järjesti myös Carl von Linne´ luontoretkiä Bellmanin syntymän tienoilla, ehkäpä myös sitä edeltävänä kesänä. Täysin mahdollista on, että myös Bellmanin äiti olisi von Linne´n luontopoluilla saanut perehdytystä luonnon ihmeellisyyksiin. Ensisijaisesti von Linne´n voi kuitenkin ajatella olleen ihastunut vain Södermalmin, Långholmin ja muiden Mälarin saarten lehtoihin ja kasvillisuuteen. Joka tapauksessa Långholmin saarella hyvin erilaisia kulttuuripiirejä edustavien merkkimiesten polkemat polut leikkasivat toisiaan sotilasmahtia edustavan Kustaa Vaasan saappaan jäljissä. Jos von Linne´ ei innoittanut Bellmania, niin Bellman kyllä innoitti suomalaisia: Runebergia, Slottea, Huldenia ja Larin Kyöstiä.

Bellmanin runous ja laulut elävät mitä moninaisimmissa muodoissa. Eikä pöly ole vielä laskeutunut katutasolla. Asianharrastajat pitävät huolen siitä, että Bellmanin henki vaeltaa yhä samoissa maisemissa. Bellmanin henki näyttäytyy kadunmiehelle yhtä yllätyksellisesti kuin itse Bellman omana elinaikanaan.

---------------------------
Tukholma syyskuu 2008

Sadelaulu

Tänään, koko päivän kärsimme tässä
sateessa ja tuulessa ikävässä
Kylmässä sinertää poski ja huuli
Kaulusta tuivertaa viima ja tuuli

Huomispäivänä käydä voi silleen
ei mene aurinko laisinkaan pilveen
Ilmasta saattaa jo haistaa ja oottaa,
taas aamulla aurinko paistaa ja polttaa

Nyt pilvet vuotavat maahan asti
vihaten, raivoten rakastavasti
Saa kuivuneet kuihtaleet herätä eloon,
saa päivä paistaa taas kapiseen kehoon!

Huolia huomisen kukaan ei tiedä
Mikä tuo onnen mi kaiken voi viedä?
Unelmat asuvat pilvien saarissa
näkyinä unissa, sateenkaarissa

Antti Kautto 2007

Kadunmiehen käsitys äärettömästä

Aluksi äärettömyyttä oli vaikea käsittää, mutta sitten menin ajatuksissani äärettömän reunalle ja kuvittelin, mitä äärettömän rajan takana voisi olla: Maailmankaikkeus lakkaa olemasta, tulee syvä hiljaisuus, niin syvä hiljaisuus, että kuolleetkin sen kuulevat ja hyvänen aika - heräävät henkiin!
Ajattelin ensin, että en tiedä, millaista on olla kuollut, mutta sitten yritin muistella, miltä oleminen tuntui silloin, kun en vielä ollut syntynyt. Olinhan ollut kuolleena paljon kauemmin kuin milloinkaan tulisin elämään. Ja elämän jälkeen tulen jälleen olemaan kuolleena arvattavasti paljon kauemmin kuin olin elänyt.
Nyt en tiedä, olenko herännyt kuolleista vai syntynyt uudelleen, kun en tiedä eläneeni aikaisemmin. Tiedän vain, että syntyminen johonkin aikaan ja tilaan on mahdollista, koska se on ollut mahdollista tähänkin elämään.
Vaeltaessani äärettömyyden laidalle ei tullut aitaa vastaan ja jos olisi tullut, mitä sen takana olisi ollut? Matematiikassa asiaa on kuvattu siten, että jos piirretään äärettömän pitkä suora viiva eli pistejono, niin se palaa lähtökohtaansa vastakkaisesta suunnasta tehtyään äärettömän suuren ympyrän. Kun se ajatellaan palloksi, niin on sillä kokoa!
Jos uudestisyntyminen tapahtuisi sen pallon ulkopinnalla, jonka maisemia ainakaan tiede ei pyri kuvaamaan, niin sinne mahtuisivat uudestisyntyneinä kaikki ikänään millä hyvänsä planeetalla kaikkina aikoina eläneet eläväiset.
Onneksi kadunmiehen ei tarvitse näitä asioita pohtia. Tiedemiehet ja saarnamiehet tekevät sitä työtä kadunmiehen puolesta. Kadunmies voi elää luottavaisin mielin sekä tiimalasin sisä- että ulkopuolella.