keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Maailmanparannus on vaikea yhtälö

Valtiot toimivat pienillä budjeteilla verrattuna harmaan talouden rahavirtoihin. Myös valtionkirkot joutuvat usein kamppailemaan tiukoilla budjeteilla, kun taas moninaiset muut uskonnolliset yhteisöt rypevät rahassa.

Veronkanto-oikeus pitää valtiolliset organisaatiot suhteellisen vakaalla pohjalla. Ne valtiot, jotka onnistuvat pidättämään osan luonnonvaroista itsellään, käymään tuottoisaa asekauppaa ja tekemään peiteltyä yhteistyötä järjestelmällisen rikollisuuden kanssa, menestyvät parhaiten.

Näyttää siltä, että ei ole olemassa globaalia politiikkaa tai bisnestä, joka toimisi puhtaasti kunniallisin keinoin. Päinvastoin, mitä suuremmat varat toiminnassa pyörivät, sitä suuremmat mahdollisuudet rahoittajilla on puhdistaa kilpensä ja sitä pienemmät mahdollisuudet viranomaisilla valvoa toiminnan laillisuutta.

Jatkuva kasvu ja kestävä hyvinvointi tarkoittavat käytännössä sitä, että harmaan talouden kasvu ja rikollisella toiminnalla saavutettu hyvinvointi lisääntyvät paljon nopeammin kuin laillisuuden rajoissa tapahtuva kasvu ja hyvinvointi. Kun lisäksi varallisuuden karttumista ja hyvinvoinnin lisääntymistä kaikissa järjestelmissä ja organisaatioissa tapahtuu epätasaisesti, lisääntyy ihmisten yleinen eriarvoisuus kiihtyvällä nopeudella.

Vapaus ja tasa-arvo eivät voi kehittyä yhtä aikaa jatkuvan kasvun ja kestävän hyvinvoinnin kanssa. Sellainen maailma, jossa kaikki ihmiset tai edes suurin osa ihmiskunnasta nauttisi vapaudesta ja hyvinvoinnista, on mahdottomuus. Sen sijaan sellainen maailma, jossa edes ihmiskunnan vähemmistön vapaus ja hyvinvointi pystytään ylläpitämään, on mahdollisuuksien rajoissa. Se edellyttää kuitenkin jatkuvaa sotimista. Sotimista edellyttää vähemmistön hellittämätön taistelu raaka-aineiden ja markkina-alueiden hallinnasta. Samalla kynnys sotimisen aloittamiseen pysyy matalana, sillä enemmistön ahdinko tuottaa loputonta mielipahaa ja luo jatkuvasti uusia kapinapesäkkeitä.