perjantai 5. marraskuuta 2010

Eläkepolitiikan ääripäät

Kanadalainen eläkeläispariskunta lahjoitti saamansa lottomiljoonat pois. Miljoonat olivat heille tarpeettomia. Heillä oli jo kaikki tarvittava.

Suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminta on tappiollista. Työeläkemaksujen ei sanota riittävän suurten ikäluokkien eläkkeiden maksamiseen. Saavutettuja eläke-etuja leikataan jatkuvasti mm. taitetulla indeksillä. Eläkeikää pyritään nostamaan niin korkealle, että eläkeoikeuden saavuttaminen vaikeutuu. Kehitys näyttää johtavan myös siihen, että työeläkevakuutusyhtiöiden johtajien vanhojen bonusjärjestelmien päälle luodaan uusia bonusjärjestelmiä, jotka takaavat johtajille palkan lisäksi maksettavien vanhojen bonusten päälle uusia bonuksia.

Pitäisikö suomalaisten eläkeläisten lukea maailmanmenoa niin, että heillä on jo kaikki tarvittava? Lottovoitot on ilman muuta lahjoitettava pois. Pienestä eläkkeestä joutaa myös vuosittain höylätä pois.

Työkyvyttömyyseläkkeen hylkypäätöstä joutaa odottaa pidempäänkin. Vanhuuseläkkeelle siirtymistä ei kannata ajatellakaan ennen 68 vuoden ikää, jos työpaikka on ja työssä saa olla.

Ateenalaisten laulun tapaan pitäisi ruveta laulamaan, että "vanhukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä eläkeikään vuosia jäljellä on".

Mutta nyt jää tämä ihmetys, että mihin nämä sijoitustoiminnan erityisosaajat tarvitsevat henkilökohtaisia bonusmiljoonia enemmän kuin saavat niitä eläkevuosiensa aikana kulumaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti