Ihmiskunnan historiassa ei ole milloinkaan kavahdettu sotimista. Sodiksi ei voida kutsua niitä varhaisia aikoja, jolloin vastapuolen kimppuun on käyty käsin ja hampain. Kivisodat ja kättä pidempien keppien käyttö voitaneen vielä luokitella tappeluksi ja kahakoinniksi. Inhimillisen viisauden kehittymisen myötä on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi perustaa väkivaltaisiin tilanteisiin varustettuja ja tappamiseen harjaannutettuja joukkoja, joita kutsutaan armeijoiksi.
Keitä sitten ovat ne armeijoita liikekannalle panevat tahot, jotka eivät itse fyysisesti osallistu taisteluihin? Mitä ovat ne vuosituhannesta toiseen kestävät arvot, joita armeijoilla puolustetaan? Tähän päivään mennessä maailmassa on sodittu tuhansien vuosien ajan. Sotien raakuus on pysynyt ennallaan, mutta sotien laajuus on kasvanut sellaisiin mittoihin, että koko sivilisaation olemassaolo on uhattuna. Ketä loputon sotiminen hyödyttää? Eikö mikään riitä? Kysymyksiin ei ihmisjärjellä näytä löytyvän vastausta.
Ihmisjärjellä on kuitenkin pystytty kehittämään sellaista kvanttiteknologiaa, jonka avulla saattaisi olla mahdollista rakentaa kvanttitietokone, jonka tulostama rauhansuunnitelma ylittäisi ihmisaivojen suorituskyvyn. Tietokoneen nimi voisi olla Rauhanenkeli. Tähän pieneen mahdollisuuteen sisältyy kuitenkin se heikkous, että sotahaukat todennäköisesti yhdistäisivät voimansa tuhotakseen Rauhanenkelin ikiajoiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti