Oikeistopoliitikot ovat vakaasti sitä mieltä, että kun rikkailla menee hyvin, niin köyhätkin voivat hyvin. Vasemmistopoliitikot todistelevat, että kun köyhillä menee hyvin, niin rikkaatkin voivat hyvin. Demokratian teoreettisena vahvuutena on se, että valtion hallinnossa on sekä rikkaiden että köyhien edustajia. Demokratian tosiasiallisena heikkoutena on kuitenkin se, että käytännössä vain rikkaat pystyvät ohjaamaan ja tukemaan omia edustajiaan.
Valtiomuodosta riippumatta kaikilla valtioilla on oma armeija takaamassa rauhallista elämää niin sodan kuin rauhan aikana. Armeijaa tarvitaan sekä ulkoisten uhkien että sisäisten levottomuuksien torjumisessa. Valtiomuodosta riippumatta kaikissa valtioissa väestö jakautuu rikkaaseen, keskiluokkaiseen ja köyhään väestöön. Varsinkin keskiluokan suuruudella on merkittävä rooli, kun arvioidaan demokratian toimivuutta.
Nykyinen käsitys demokratiasta edustaa vain parin viimeisimmän vuosisadan aikana kehittynyttä hallintotapaa. Käytännössä se on ollut irtiottoa perinteisestä monarkiasta ja yksinvallasta. Spartacus ja Robin Hood eivät kelpaa demokratian esikuviksi. Demokratia ei edusta edes uskontojen käsityksiä hallinnosta. Demokratian kehittämisellä on edessään pitkä tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti