Vanhan testamentin kertomukset ovat Israelin kansan historiaa. Vanhan testamentin vanhimpana kirjana on pidetty Jobin kirjaa, joka ajoittuu patriarkkojen aikaan 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Historialliset kirjoitukset ovat syntyneet pitkälti oman aikansa todellisten henkilöiden elinaikanaan kirjaamina. Luotettavuuden takeena on, että Jumala on ohjannut Vanhan testamentin ja Uuden testamentin syntyprosesseja.
Nykyisin voimassaoleva ajanlasku alkaa Jeesuksen syntymästä. Kristinuskon mukaan Jeesus on Jumalan poika, joka elämällään ja kuolemallaan tarjoaa kaikille ihmisille iankaikkisen elämän mahdollisuuden. Sen sijaan juutalaisen käsityksen mukaan Jumala on yksi, jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua eikä hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa ja Jeesus on profeetta ja kuningas.
Islam on lakiuskonto, jonka mukaan ihminen voi kuoleman jälkeen päästä Paratiisiin noudattamalla tarkasti Jumalan antamaa lakia, šariaa. Muussa tapauksessa hän joutuu Helvettiin. Lain tärkeimmät määräykset on kirjattu vasta 800-luvulla jKr.
Hindulaisuus on intialaisessa veda-kulttuurissa vähintään 2000 vuotta eKr kehittynyt uskonto. Sitä pidetään maailman vanhimpana vielä nykyään harjoitettavana uskontona. Varhaisen hindulaisuuden jumalia olivat mm. taivaan, auringon, kuun, veden, tuulen, tulen, kuoleman ja rikkauden jumalat, joista rikkauden jumala oli alun perin paholainen. Nämä moninaiset jumaluudet ovat nykyhindulaisuudessa menettäneet merkityksensä. Profeetan uskotaan joka tapauksessa olevan Jumalalta tulevan ilmoituksen välittäjä.
Buddhalaisuus on Intiassa noin 500 eKr syntynyt elämänfilosofia. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty Siddhartha Gautama, josta tuli Buddha eli valaistunut. Hän itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumalallinen olento. Buddha ei opettanut jumalten palvontaa eikä ylistänyt uskoa. Sen sijaan Buddha kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti.
Perusviesti kristinuskossa, juutalaisuudessa, islamissa ja hindulaisuudessa on hyvin samantapainen. Hindulaisuudessa ei kuitenkan ole juutalaisuuden kahtiajakoa hyvän ja pahan taisteluun, taivaaseen ja helvettiin, vaan hindulaisuuden jumalat ovat henkiolentoja, jotka tekevät milloin mitäkin ratkaisuja aivan kuten ihmisetkin - olematta sen paremmin hyviä kuin pahojakaan.
Miltähän sellainen uskonto näyttäisi, jonka itse kukin voisi profeetan roolissa maailmalle ilmoittaa?
Jumala-käsitys voisi olla sama kuin juutalaisilla: Jumala on yksi, jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua, ja hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa.
Taivas-käsitys voisi tarkoittaa syntymistä ja elämistä paratiisissa yhä uudelleen ja uudelleen. Helvetti tarkoittaisi elämää nykyisessä tai vastaavassa maailmassa, josta voisi uudelleen ja tarvittaessa yhä uudelleen ponnistaa paratiisiin.
Profeetta-käsitys voisi vastata hindulaista käsitystä, jonka mukaan profeetta on Jumalalta tulevan ilmoituksen välittäjä. Jeesus olisi profeetta, joka opastaa paratiisiin. Muhammed olisi profeetta, joka valvoo noudatettavia sääntöjä. Buddha olisi profeetta, joka kehottaa itsenäiseen ajatteluun ja tutkimaan opetuksia kriittisesti.
Mitä tästä seuraisi? Jokainen kuvittelisi olevansa oma profeettansa ja tulevansa uskollaan autuaaksi. Eipä siinä huonosti kävisi, jos vain jaksaisi elää kelvollista elämää. Tueksi on tarjolla lukuisa määrä kristillisiä yhteisöjä omine erityispiirteineen. Katolinen kirkko tarjoaa kuitenkin ekumeenista polkuaan koko kristikunnalle. Raamattuun vetoamalla paavi pyrkii osoittamaan, etteivät puun oksat voi kantaa hedelmää ilman yhteyttä puun runkoon ja juuriin.
Vieläkin jää pohdittavaa: Miksi naiset eivät ole profeettoja? Profeetat ovat joka tapauksessa naisten synnyttämiä. Mikäli profetioinnissa sukupuolella on merkitystä, niin profeetoista voitaisiin käyttää termejä profeetta emeritus ja profeetta emerita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti