Eräskin tarina kertoo töpinäporukasta, joka pani tuulemaan. Tällä töpinällä ei siis tarkoiteta sotien aikaisia töpinäporukoita, vaan rauhanajan tavallisia tölliläisiä, jotka innostuivat kilpailemaan TV-ohjelmien kanssa. Jopa Iso-Töntön isännän kuultiin usein uhoavan, että siinä saisivat nykyohjelmien tekijät katsella rillit huurussa, miten hullut riiustaa. Iso-Tönttö mietti päänsä puhki, miten voisi hyödyntää pientä luotoa, joka kuului hänen maihinsa. Luoto oli kahluumatkan päässä venerannasta ja se oli aikoinaan ollut lasten ja nuorten paras leikkipaikka. Luodolla kasvoi vain muutama kitukasvuinen koivu, joten näkyvyys lähirantaan ja ympärillä oleviin saariin oli esteetön.
Nykyisin kyläyhteisö vietti hiljaiseloa ja seurasi maailman tapahtumia televisiosta. Viimeisin iso live-tapahtuma oli kyläkaupan varaston tyhjentäminen huutokaupalla. Sekin tapahtui nopeasti, kun maankuulu huutokauppias kävi ostamassa koko varaston. Pelkkä ketunhäntä, jonka hän nappasi kainaloonsa, meni uudessa huutokaupassa ensimmäisellä huudolla.
Iso-Töntön isäntä tuli sitten katsoneeksi TV-ohjelmaa eräästä aivotoiminnan tutkimuksesta, jossa pyrittiin osoittamaan, että aivojen eri osat voivat olla eri tavoin kytköksissä toisiinsa. Siitä seuraa, että ne tuottavat erilaisia tuntemuksia ja aistimuksia, jonka vuoksi ihmiset ovat monella tapaa kummallisia ja toimivat toisistaan poikkeavilla tavoilla. Yksi näkee näkyjä, toinen kuulee harhoja, kolmas tuntee ahdistusta. Iso-Tönttö oivalsi, että yhtä kiinnostaa etupuoli ja toista takapuoli. Se on siinä! huudahti Iso-Tönttö keinustuolistaan. Meille entisille nuorille pitää järjestää törinää, kun nykyiset nuoret ovat karanneet maailman turuille. Pikku luoto on nyt vapaa uusille ideoille!
Iso-Tönttö kutsui kylän isännät tupailtaan ja esitti heille asiansa. Kävi selväksi, että kaikilla oli TV ja kännykkä, joillakin jopa läppäri. Kaikilla kuului olevan jonkinlaisia ongelmia pysyä hereillä ohjelmia seuratessaan, kännykkä ei herättänyt eikä läppärilllä ollut käyttöä. Kuulkaapas, nyt on aika panna töpinäksi! Lataamme apparaatteihimme ilmaisen älysovelluksen, joka sopii mainospätkien ja lyhyiden videoiden esittämiseen. Jaetaan tehtävät ja työvuorot siten, että voidaan tarjota jollekin kot-kot-alustalle meidän omia live-esityksiä. Luonnolliseksi näyttämöksi sopii lahdelmassa oleva luoto. Luodon koivuihin kiinnitetään riistakamerat. Esiintymään pääsevät satunnaiset luontoeläimet, auringonpalvojat ja tietenkin me itse. Voidaan tehdä mitä ikinä keksitään, ihan mitä hyvänsä!
Ali-Töntön isäntä sanoi, ettei hän pääse luodolle, kun ei voi omin avuin nousta pyörätuolistaan. Muut isännät rauhoittelivat, ettei se ole mikään ongelma. Hänet voidaan työntää sinne venerannassa olevan pyykkilaiturin päällä. Vähä-Töntön isäntä puolestaan innostui, että hän voisi käydä luodolla onkimassa ihan ilkosillaan. Yli-Tönttö arveli, että hän voisi lähettää sieltä pullopostia sinkuille, kun emäntä oli karannut teille tietymättömille. Sitä paitsi isäntien tiedossa oli, että veneilevät pariskunnat poikkeilivat luodolle ottamaan aurinkoa ja rakastelemaan.
Jotakin vikaa tässä suunnitelmassa kuitenkin oli, sillä suuren innostuksen jälkeen koko homma lässähti. Isännät pysyivät omissa tönöissään ja tuijottivat valmista TV-hömppää. Miksi nähdä mokomaa vaivaa, kun yhtä ja samaa tuli tuutin täydeltä yötä päivää!
Ai niin, pitänee kertoa, että se ainoa töpinäporukan idea, joka lopulta toteutettiin, oli että Ali-Töntön isäntä autettiin pari kertaa pyykkilaiturin avulla luodolle. Tapahtuma olikin menestys, sillä isäntien lisäksi se keräsi rannalle jonkin verran myös muuta porukkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti