Sivistys ja sotiminen kulkevat käsi kädessä niin kuin elämä ja kuolema. Samalla kun humanismi, sivistys ja uskonnollisuus hipovat taivaita, sotia käydään ilman minkäänlaista sivistyksen kosketusta.
Miltä sivistyneen sodankäynnnin tulisi näyttää? Oppia voisi ottaa hävitetyiltä intiaaniheimoilta, joita heimojen päälliköt johtivat yhteenotoissa. Kun heimon eturivissä ollut päällikkö kaatui, sota loppui siihen ja joukot perääntyivät. Tänä päivänä komentajat sanovat juhlapuheissaan, että joukkoja johdetaan edestä, vaikka he itse istuvat bunkkereissa.
Sivistyneessä sodankäynnissä tulisi noudattaa samoja periaatteita kuin talouselämässä. Tulisi perustaa kansainvälinen keskussotapankki ja muita sotapankkeja, jotka rahoittamalla ja lainaamalla säätelisivät sotaan ajautuneiden valtioiden sotatoimia, sotien uhrien auttamista, pommitettujen alueiden tuhojen siivoamista ja jälleenrakentamista.
Sodankäynnille tulisi asettaa inhimilliset rajat. Se tarkoittaa, että olipa kysymys sodan hyökkäävästä tai puolustavasta toimijasta, tuhoa tuottaneen osapuolen itsensä olisi myös siivottava aiheuttamansa tuhon jäljet, toimitettava apu haavoittamilleen, toimitettava kuolleet omaisilleen, rakennettava tilapäisasunnot kodittomiksi jääneille ja pantava alulle muun infran rakentaminen pommittamillaan alueilla.
Uskoakseni näiden esimerkkien suuntaisilla toimilla sotia voitaisiin, jos kohta ei hillitä, niin ainakin sivistää vuosituhansia jatkuneesta ummehtuneisuuden tilasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti