Kaikki maassa matelevat, vedessä uiskentelevat ja ilmassa lentelevät - yhtä lailla pienet kuin suuretkin olennot - tappavat heikompia sekä ravinnokseen että reviirejä puolustaakseen. Kädellisiin kuuluva ihminen on oppinut käyttämään myös kättäpidempiä välineitä: Kivenheitosta on kehittynyt kivilinko ja kepillä lyömisestä keihäs.
Koko kirjoitetun historian ajan heimojen ja kansakuntien väliset sodat ovat olleet myös pyhien kirjoitusten keskiössä. Usko korkeampiin voimiin ei kuitenkaan ole missään määrin hillinnyt ihmisen sotaisaa luonnetta. Ei siitäkään huolimatta, että alati uudistuva sotateollisuus on pystynyt kehittämään aseistusta, jonka teho vetää vertoja jopa luonnonmullistusten aiheuttamille tuhoille.
Vaeltaako ihmiskunta jo olemassaolonsa ehtoopuolta? No, eihän ihminen yht´äkkiä kaikkine ideoineen ja aarteineen maapallolta häviä, vaikka aikaikkuna näyttäisi olevan sulkeutumassa ennen aikojaan. Asiaa sen paremmin perustelematta lienee selvää, että vaikka liikakansoituksen ohella maaperän, vesistöjen ja ilmakehän sotkeminen johtaa ekosysteemin köyhtymiseen ilman sotiakin, niin keskinäinen sotiminen ei ihmiskunnan elinaikaa ainakaan pidennä.
Myös tulevaisuudessa asevarustelun hillitseminen tulee olemaan yhtä vaikeaa kuin vähittäinen aseistariisuntakin. Asiantilaa ei muuksi muuta edes muistutus siitä, että sodankäynnin jumala on puhdas epäjumala, jolla ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti