Jos metsään haluaa mennä, niin takuulla yllättyy, sillä metsässä asiat voivat mennä päin mäntyä ja varsinkin, jos on pihalla ennen metsään menoa. Joku voi vetää välistä ja siitä vasta soppa syntyy, jos vedättää kaikkia muita. Joka tapauksessa pitkätukkaista aina jymäytetään. Siinä puurot ja vellit tahtovat mennä sekaisin. Se siitä puuttuisi, että joku latvasta laho yrittäisi kiivetä puuhun jalat edellä ja tekisi mahalaskun. Oksa vain jäisi kouraan eikä pölliäinen tulisi hullua hurskaammaksi. Vaan eipä muuta kuin eteenpäin! sanoo mummokin lumessa. Ihan hullun hommaa, sanoo joku. Älä muuta viserrä, kuittaa toinen. Kolmas puuttuu puheeseen: Onhan se niinkin kuin vanha kansa sanoo, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Eikö siihen sisälly kaikki? Ei tarvitse eritellä, että mitä, missä, milloin?
Siitä viriää keskustelu, että pitäähän kuulijoille antaa edes mahdollisuus tulkita sanontoja itselleen mieluisalla tavalla: Minkä joku rakentaa, sen toinen repii alas. Minkä joku säästää, sen toinen tuhlaa. Minkä joku keksii, sen toinen toteuttaa. Minkä joku jättää, sen toinen ottaa. Minkä toinen heittää pois, sen toinen noukkii talteen. No, eiväthän nuo esimerkit sovi juuri tähän tilanteeseen ollenkaan! Eipä varmaan, mutta keksi itse mitä haluat!
Joku innostuu luettelemaan lisää vanhan kansan viisauksia: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa! Hyvä hyvä! huutavat monet ja joku tulkitsee, että nekin viisaudet voivat tarkoittaa, ettei elettyä elämää voi paeta ja parhaat naurut on pidettävä mahassaan, etteivät ne jää viimeisiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti