Yleinen väite on, että kaunis ja persoonallinen rakentaminen maksaa liikaa, mutta kukaan ei kysy eikä kukaan vastaa, että paljonko enemmän se maksaa. Tosiasiassa kaunis ei ole kalliimpaa kuin halpa, sillä rakennuksen ulkoinen kauneus syntyy ulkovaipasta, jonka osuus on noin 10%. Erittäin kallis voi olla jopa hyvin ruma ja rumia ostetaan, kun valintamahdollisuutta ei ole. Suomessakin lienee vain muutamia arkkitehtejä, jotka piirtävät kauniita rakennuksia.
Vielä 1800-luvulla tehtiin kauniita rakennuksia, vaikka rakennettiin halvalla. Maailmansodat ja etenkin II maailmansota katkaisivat kauneuden arkkitehtuurissa, sillä suurten ihmisjoukkojen asuttaminen jätti jälkeensä elementtiteollisuuden, jolloin luovuttiin klassisen arkkitehtuurin pyrkimyksestä yhdistää kauneus, kestävyys ja käytännöllisyys.
Nykyiset rakennukset kestävät vain 50 vuotta eli sen ajan kuin ostajan velkarahalla ostama rakennus tulee maksetuksi, jonka jälkeen rakennus puretaan. Arkkitehtuurin omaleimaisuudesta on luovuttu. Muualla maailmassa toteutettujen ratkaisujen kopiointi on johtanut osaltaan myös siihen, että kokonaisuudesta saadaan aikaan kaikkea muuta kuin maalle, paikkakunnalle tai lähympäristölle omaleimaista ilmettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti