Afrikassa hitaasti kehittyneen ihmisen uteliaisuus alkoi hitaasti lisääntyä ja kiinnostus herätä Afrikkaa laajempaan elinympäristöön. Ihmisen oli ensin selvittävä myös useista laajoista ympäristökatastrofeista. Pienten yhteisöjen kasvaessa suuremmiksi heimoiksi niiden keskinäiset taistelut työnsivät myös väkeä nykyisten Kiinan, Intian ja Australian suuntaan, Pohjois-Amerikkaan ja edelleen Etelä-Amerikkaan sekä tietenkin myös nykyisen Euroopan suuntaan, kun ilmasto antoi siihen mahdollisuuden. Eri aikakausina olosuhteet vaihtelivat ja muokkasivat kulloisiinkin olosuhteisiin soveltuvia rotuja ja tarjosivat asuttaviksi erilaisia kulkureittejä ja asuinpaikkoja.
Kaikkialla tulivat joka tapauksessa vastaan meri ja saaristo, jäätikkö ja vuoristo, tasanko ja joet. Jalkapatikassa liikkuminen vaati vähittäiseen siirtymiseen useiden sukupolvien ketjun. Osa väestöstä jäi niille sijoilleen, osa jatkoi eteenpäin. Väkeä oli vähän ja tilaa paljon. Yhteydenpitoon tarvittavia välineitä ei ollut, joten kielet ja kulttuurit eriytyivät. Kesti vielä kymmeniätuhansia vuosia päästä vaelluksessa nykyisen ajanlaskun piiriin. Aivan viimeisimpien satojen vuosien ajan on tiedetty, että ihminen elää palloa muistuttavalla planeetalla, jossa ympäri käydään ja yhteen tullaan.
Enää ei voida löytää uusia mantereita muualta kuin valtamerten pohjalta tai sitten kun niitä taas syntyy. Elintilaa pitää vain raivata kuten ennenkin, eli naapurikansoja tuhoamalla. Ihminen ei jaksa odottaa luonnonvoimien ratkaisua. Ihminen tahtoo ratkaista asiat tässä ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti