Hymyilevät sheikit johtavat suurta ilmastokokousta, jossa päädytään suositukseen fossiilivapaaseen tuotantoon siirtymisestä vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen ei sitouduta nykyisten sukupolvien aikana, joten toteutuksesta väännetään kättä vasta tuntemattomassa tulevaisuudessa, jossa vuoroaan odottelevat myös tulivuortenpurkaukset, maanjäristykset ja jääkaudet.
On kuitenkin myös sellaisia suuria ongelmia, joiden ratkaisuun olisi mahdollista saada vauhtia, jos yhteistä tahtoa löytyisi, kuten kaivostoiminnan ja atomivoiman tuotannon aiheuttamat päästöt ja jäteongelmat. On kuitenkin niin, että sitä mukaan kuin vanhoja ongelmia lakaistaan maton alle, niin uusia pulpahtaa esiin.
Massatuotanto ja massaturismi kuluttavat luonnonvaraisia alueita. Kertakäyttökulttuuri sotkee elinympäristöä ja joet toimivat viemäreinä. Loppumaton sodankäynti repii uutta ja vanhaa infrastruktuuria, tuhoaa viljelysmaita ja täyttää merten pohjia metalliromulla. Lista on loputon, vaikka jätettäisiin inhimillinen kärsimys omaan arvoonsa.
Jatkuvan kasvun vaatimus ei näytä johtavan kestävään kehitykseen. Ihmiskunnalle suotuisa elinaika maapallon pinnalla on rajallinen ja paremmalle planeetalle on liian pitkä matka. Kyllä siinä hymy on herkässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti