Summa summarum

Joulu on iloa ja kiitosta pursuava juhla. Sitä vietetään kaikkialla maailmassa monin eri tavoin ja täysin toisistaan poikkeavissa olosuhteissa. Joulu tavoittaa nuoret ja vanhat, sairaat ja haavoittuneet, köyhät ja varakkaat - maissa ja merillä, kirkoissa ja sotarintamilla, vankiloissa ja lomaparatiiseissa. Ihmisen on hyvä uskoa uudelleensyntymiseen, sillä vaikka tällä kertaa olisi sattunut syntymään murheen laaksoon, niin uudessa elämässä voi syntyä onnen yrttitarhaan. Kun ihminen tuntee olonsa turvalliseksi, hän voi hyvin ja hänen on myös mahdollista olla onnellinen.

Nykyisten valtioiden ja valtioliittojen antamista turvatakuista keskustellaan ja turvallisuusfoorumeita järjestetään. Käytännössä yhdelläkään valtiolla tai valtioliitolla ei ole kykyä taata kansalaistensa turvallisuutta kaikissa tilanteissa - hyvinvoinnista puhumattakaan.

Ihmiskunta on syntyhistoriansa aamuhämäristä alkaen käyttäytynyt raakalaismaisesti. Asumattomia alueita ja rauhallisia olosuhteita etsineiden heimojen perään ovat aina lähteneet sotajoukoiksi järjestäytyneet asemiehet, ja alkuperäiset raivaajat on alistettu orjiksi. Orjatyövoimalla on rakennettu varhaisimmat rakennelmat, joiden jäänteet ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Tuhansien vuosien ajan luonnon tarjoamat tantereet ovat sukupolvesta toiseen riittäneet ihmisten temmellyskentiksi.

Vähitellen ihminen on kehitellyt tietotaitonsa niin pitkälle, ettei luonto enää voi lisätä ihmiselle uusia temmellyskenttiä. Jatkuvan kasvun edellyttämän halpatyövoiman lisääntyvä tarve on myös kääntymässä hyvinvoinnin unelmaa vastaan. Vaikka tänä päivänä tellus vielä riittää ihmisten temmellyskentäksi, niin kyberrikollisuus ja joukkotuhoaseet ovat jo viitoittamassa tietä kohti arvaamatonta tulevaisuutta.

Hiljentyessämme joulunviettoon ja joulun sanoman mietiskelyyn voimme huomata, että käsityksemme ihmiskunnan historiasta, maapallosta ja ympäröivästä avaruudesta on täydentynyt. Myös tietomme ihmisen fyysisestä olemuksesta on täydentynyt. Sen sijaan käsityksemme ihmisen henkisestä olemuksesta polkee paikallaan. Ei ole uskoa siihen, että olisi mahdollista syntyä maailmaan, jossa asiat olisivat paremmin hallinnassa. Näissä tunnelmissa on hyvä viettää vuoden viimeiset päivät ja uskoa, että uusi vuosi on vanhaa parempi.  

Fossiilivapaa vapaus

Fossiilivapaa maapallo on tavoite, jota on vaikea saavuttaa. Se on myös unelma vapaudesta, jota ei ole olemassa. Se on vain haave vapaasta ajattelusta, jota sitäkään ei ole olemassa.

Vapaudella on monet kasvot, sillä se voi olla myös älyvapautta. Vapaus voi olla saavutettua, ohjattua, ostettua, rajoitettua tai ehdonalaista, kuviteltua, henkistä, sisäistä tai ulkoista, liiallista, taloudellista, annettua, näennäistä tai määriteltyä, pakotettua, harhaanjohtavaa, vääränlaista tai jopa kyseenalaista.

Toisaalta vapaus voi olla myös taiteilijanvapautta ja uskonnonvapautta. Ajattelun vapauttaminen voi johtaa myös ajattelemattomuuksiin ja vapauttamiseen kaikesta vastuusta. Onko sotkun selvittäminen mahdollista edes fossiilivapaassa maailmassa?

Ihminen ja väkivalta

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihmisten pahuus tuli esille jo aikojen alussa ja johti lopulta niin vakaviin väkivaltaisuuksiin, että ihmiskunnan kehityksen suuntaa oli muutettava vedenpaisumuksella. Pelastuneita jäi elähdyttämään usko siihen, että "niin kauan kuin maa on olemassa, ei lakkaa kylväminen eikä niittäminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö".

Tänä päivänä tiedämme, että väkivaltaisuudet ovat taukoamatta jatkuneet maan päällä. Mannerlaattojen siirtymät, meteoriittien iskut, jääkaudet, ilmaston lämpeneminen, tulivuorten purkaukset, metsäpalot, hirmumyrskyt, liikakansoitus, pandemiat ja luonnonvarojen kiihtyvä köyhdyttäminen eivät ole saaneet ihmiselle ominaista pahuuden kierrettä pysähtymään.

Voimme luottaa vain siihen, että "niin kauan kuin maa on olemassa, ei lakkaa kylväminen eikä niittäminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö".  

Ikuisuuden mysteeri

Ihmiskunta elää maapallon kuorella kuin kala akvaariossa. Ulospääsyä ei ole, ellei akvaarion hoitaja ota käyttöön suurempaa kulhoa tai siirrä kalaa luonnon vesiin. Oli miten oli, niin ennemmin tai myöhemmin kala kuolee pienessä tai suuressa akvaariossa tai päätyy luonnon vesissä peräti suuremman kalan suuhun. Kalalta ei mitään kysytä eikä sille anneta muuta mahdollisuutta.

Aatamista ja Eevasta alkaen ihmiset ovat sukupolvesta toiseen kuolleet tällä planeetalla. Jossakin vaiheessa koko ihmiskunnan aika täyttyy ja saadun ilmoituksen mukaan tapahtuu ylösnousemus  riemullisena heräämisenä ikuisessa valossa tai kärvistelynä ikuisessa tulessa.

Varmaa lienee, että elämä maapallolla lakkaa paljonkin ennen kuin koko aurinkokunta tuhoutuu. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että aurinkokunnan ulkopuolisen kaikkeuden hahmottaminen on liian vaikea asia ihmisjärjellä tai hänen luomallaan tekoälyllä ratkaistavaksi.

Paljon ennen ajanlaskun alkua viisaat miehet jo näitä näkyjä näkivät ja samoja asioita pähkäilivät. Kirjoitus- ja lukutaidon kehittyessä heidän näkemyksensä tarttuivat yleiseen tietoisuuteen ja saman tiedon varassa ihmiskunnan on matkaansa jatkettava. Valoisampia näkymiä eivät tieteen saavutukset ole tähän mennessä pystyneet tarjoamaan.

Idealismin ahdinko

Ihmiselämän mittaisen olemassaolon maailmassa ei idealismilla pitkälle pötkitä. Sen sijaan ideoille on tilaa ja tilausta. Kun hyvä idea pälkähtää päähän ja sen pystyy toteuttamaan, niin se poikii rahaa. Kalevalan runomitassa kysymys olisi sammon takomisesta eli idean kehittämisestä vaurautta tuottavaksi toiminnaksi.

Maapallon elinkaaren mittakaavassa ei tänä päivänä mannerlaattojen liikkeitä, jääkausia, tulivuorenpurkauksia ja meteoriittien kaikkia törmäyksiä pystytä ohjailemaan. Entisaikoina ei ohjailtu. Ei pystytty eikä pystytä vieläkään ohjailemaan myöskään väestömäärien kasvua eikä liikehdintää. Erillään kehittyneet kulttuurit kehittyivät omiin suuntiinsa. Hyvin pitkään ihmiskunta eleli perimätiedon varassa ja ennusteli tulevia havainnoimalla luontoa ja manaamalla henkiolentoja.

Luolaihminen piirsi luolaansa saaliseläimen kuvan ja siinä sen siluetti on tänäkin päivänä. Luolaihmisiä oli niin vähän, että he eivät voineet jättää luontoa huonoon kuntoon. Sen sijaan eläinlajeja oli ajoittain sekä kokonsa että lukumääränsä vuoksi niin paljon, että ne pystyivät ajoittain jopa pilaamaan luontoa. Tänä päivänä ihmisiä on niin paljon, että ihmiskunnan tuottamien ideoiden toteuttaminen on vaaraksi jopa ihmiselle itselleen. Se johtuu siitä, että ideoiden toteuttaminen ja tuottaminen käy idealismin edellä.

Sotatalous pelastaa?

Sotatalous edellyttää valmiuden ylläpitoa sodan varalta eli sotabudjetin priorisoimista kaikenlaisen sodankäynnin varalta jo rauhan vallitessa. Sen vuoksi myös puolustusteollisuuden priorisointi siviiliteollisuuden kustannuksella on välttämätöntä. Rauhan aikana valtioiden olisi hyvä harjoitella sotataloudessa elämistä vaikkapa joka viides vuosi, sillä mahdollisen sodan aikana valtion sosiaalinen tuki kääntyy kansan sosiaaliseksi tueksi valtiolle. Pitkittynyt sotatalous johtaa kuitenkin korkeaan inflaatioon, taloudelliseen epävakauteen ja kiihdyttää tuloerojen kasvua. 

Henkilökohtaisen edun sijaan pitäisi tavoitella yhteistä etua ja uhrautumista lähimmäisen vuoksi. Tulisi harjoitella vapaaehtois- ja talkootyötä, lahjoitusten antamista ja jopa ruokakuponkien käyttöä. Olisi myös varauduttava siihen, että polkupyörät ja sukset voitaisiin luovuttaa hyväkuntoisina armeijan käyttöön. Sama koskee kaikenlaisia ajoneuvoja, joilla voidaan hoitaa henkilö- ja tavarakuljetuksia. Sodan riehuessa normaalit kulkuyhteydet katkeavat yllättäen ja joudutaan käyttämään epätavallisia kulkureittejä, joten kompassin käyttöäkin tulisi harjoitella.

Yksittäisen kansalaisen kolmen päivän ajaksi varaamat vesipullot ja naposteltavat eivät riitä selviytymiseen pahoista ajoista. On varauduttava ja harjoiteltava elämään ankarissa olsosuhteissa vuosikausia. Pommisuojat eivät tarjoa hyvää elämää nykyihmisille edes siinä määrin kuin luonnonluolat tarjosivat kodin muinaisille kivikauden asukeille. Pään painaminen pensaaseen ei auta. Uusi aikakausi alkaa sieltä, minne elämää jää jäljelle.

Uskon ja uskomusten maailma

Luonnonkansoille  luonnonilmiöt ovat muodostaneet käsityksen todellisuudesta. Hyvin pitkien ajanjaksojen kuluessa ja perimätiedon lisääntyessä yleinen tietämys on tarkentunut ja virheellisiksi havaittuja käsityksiä on korjattu. Siitä huolimatta monet ikiaikaiset ajatukset kestävät ajassa ja ovat edelleen täyttä totta. Esimerkiksi Navajo-intiaanien mytologiassa maa on aikoinaan tuhottu hirmuisella myrskyllä, mutta kylmä, nälkä, köyhyys ja vanha ikä on jätetty jäljelle sen vuoksi, että ihmiset osaisivat arvostaa elämän myönteisiä puolia ja elämää itseään. Luonnonkansojen demonit - haltiattaret ja jumalattaret, valtiaat ja ylijumalat - on nimetty kaikille tärkeille luonnonilmiöille.

Intiassa on tänäkin päivänä miljoonittain hindulaisia jumaluuksia, sillä jokaista kylää suojelee oma jumalattarensa. Japanissa maanviljelykseen perustuvat kansantarinat ovat luoneet jumaltaruston demonisista jumalattarista. Kiinan taolaisessa uskonnossa on pitkäaikaisesta keisarillisesta järjestelmästä periytyvä jumalten hierarkia. Sen sijaan yksijumalinen kristinusko alkaa olla valtauskonto länsimaiden entisissä siirtomaissa Afrikassa.

Vaikka Tooraan, Raamattuun, Uuteen Testamenttiin ja Koraaniin perustuva uskonto osoittaa monijumaliset luonnonkansojen uskomukset epätosiksi, niin jakautuminen katolisiin, ortodoksisiin, protestanttisiin, islamistisiin ja muihin suuntauksiin saattaa osoittautua vielä suuremmaksi ongelmaksi.

Päiväkävelyn mysteeri

Helsingin musiikkitalossa 11.10.2024 taltioidun Pjotr Tshaikovskin sinfonian nro 4 esittelyssä mainittiin vai kuulinko väärin, että sinfonian finaaliin kätkeytyisi kansanlaulu. Joka tapauksessa herkistin kuuloani ja tosiaan kansanlauluun sopiva toisto sieltä mielestäni löytyikin!

Mieleeni palautui kesäinen kävely Haapsalun vanhassa kaupungissa. Olin ohittanut talon Rüütli nro 4, jonka seinässä olevassa kyltissä luki, että Pietari Suuri oli majaillut talossa vuonna 1715. Jatkoin matkaani ja pysähdyin Suur-Mere nro 11 kohdalle. Olin etukäteen selvitellyt tietoa, jonka mukaan 27-vuotias Moskovan konservatorion opettaja Pjotr Tshaikovski oli veljiensä Anatolin ja Modestin kanssa viettänyt kesälomaa Haapsalussa ja asustanut juuri tällä paikalla sijainneen puutarhan ympäröimässä pienessä talossa vuonna 1867. Talo oli sittemmin purettu, jonka jälkeen paikalla ollutta toista taloa oli esitelty Pjotr Tshaikovskin kesäpaikkana, kunnes se oli tuhoutunut tulipalossa. Nykyisin on jäljellä vain tieto kesäpaikan sijainnista. No, joka tapauksessa saatoin todeta, että pihapiiristä on ollut lyhyehkö kävelymatka meren äärelle sekä etelään että pohjoiseen avautuvalle rannalle.

 Erään tarinan mukaan Pjotr nautti kauniista auringonnousuista ja toisen tarinan mukaan kauniista auringonlaskuista. Oman havaintoni perusteella saatoin todeta, että eteläranta tarjosi parhaat mahdollisuudet sekä auringon nousun että laskun seuraamiseen. Tuntui oudolta, että suuren säveltäjän muistomerkki oli pystytetty pohjoisrannalle, jossa Saarenmaan dolomiitista tehty puistonpenkin muotoinen teos luo katsojalle tunteen, että säveltäjä olisi mieluiten tuijotellut kohti pohjoista. Erään tiedon mukaan hän tosin olisi halunnut tehdä vierailun silloisen Suomen suuriruhtinaskuntaan, mutta matkabudjetti riitti vain käyntiin Imatrankoskella.

 Haapsalun opastaulussa kerrotaan edelleen tarinaa siitä, miten Pjotr oli kävelyretkellään kuullut pienen tytön lauleskelevan haikeata kansanlaulua, jonka säveltäjä olisi kiireesti nuotittanut muistioonsa ja vuosikymmeniä myöhemmin kätkenyt laulun säveliä kuudennen sinfoniansa finaaliosaan.

 

Oliko tuo virolaistyttö laulellut kansanlaulua Kallis Mari? Asiaan olisi helpompi ottaa kantaa, jos laulua kuulisi vaikkapa nykymuodossa esitettävän tai jostakin olisi saatavissa vaikkapa laulun sanat. Eräässä videossa kaksi neitosta soittaa sävelmää, joka voisi olla Kallis Mari? Videossa lienee kuitenkin kysymys pienestä aluksesta, joka tekee huvimatkoja eteläisen rannan pienestä laiturista ja huvialuksen nimi on kuinkas muuta kuin Kallis Mari!

Hyviä perusteita saattaa löytyä, mutta myös ihmeelliseltä tuntuu, jos kansanlaulua koskevat muistiinpanot kätkeytyisivät 26 vuotta myöhemmin ja vain muutama päivä ennen säveltäjän kuolemaa ensiesityksensä saaneeseen kuudenteen eli pateettiseen sinfoniaan. Sen sijaan kansanlaulua muistuttava sävelkulku voisi hyvinkin elää Tshaikovskin neljännessä sinfoniassa, jonka hän sävelsi kymmenkunta vuotta Haapsalussa viettämänsä kesän jälkeen...

Obs! Kiitos kommentista. Kallis Mari löytyy esittäjänä m.m. Martin Taras (1951).  

Sarjakuvien ajaton filosofia

Sarjakuvien kuolemattomat sankarit auttavat lukijaansa kestämään todellisen elämän arkipäivää. Lukija voi jopa samastua sarjakuvien kuolemattomiin tyyppeihin. Sarjakuvaa voi myös vaihtaa, jos suosikkisarjan hahmoista ei enää löydy itselle sopivaa tyyppiä.

Verraton esimerkki on Aku Ankan ajaton maailma. Lapsena voi ihastua vaikkapa Akun veljenpoikiin tai Minnin sisarenpoikiin. Aviollinen arki kuvataan korostamatta avioliittoa. Ystävyys kestää kaikenlaiset tilanteet. Väärinkäsitykset selvitetään. Hyvät ovat hyviä, pahat pahoja ja rumat ihania tyyppejä.

Keski-ikäisenä lukija voi huomata olevansa, jos ei aivan Hannu Hanhi, niin aivan tavallinen Ankka kuitenkin. Vanhana ukkona voi uskotella olevansa vaikka Roope Ankka... ja joka tapauksessa sopiva hahmo löytyy kaikille tyypeille ja ikäkausille. 

Sarjakuvien filosofia toimii todellisuuden peilinä. Se  kaivaa esille kaikki mahdolliset ja mahdottomat elämäntilanteet. Sarjakuvat voivat myös kepeästi ylittää kaikki  todellisuuden rajat ja tarjota näkymiä sellaiseen, ennalta arvaamattomaan tulevaisuuteen, jota ehkä muu filosofinen ajattelutapa vierastaa.

Voihan taivasten talikynttilät!

 Ammoisina aikoina nuotiotulet valaisivat ja lämmittivät. Tulella opittiin myös kypsentämään   ruokaa. Tätä päivää elettäessä valaistus, lämmitys ja kypsennys osataan hoitaa monella muullakin tavalla. Kaikissa keskiaikaisissa kivikirkoissa ei ole nykyaikaista lämmitystä. Sen sijaan lämminhenkisen juhlatunnelman virittämistä voivat helpottaa talikynttilöiden lepattavat liekit.

Eräänä pakkaspäivänä pastori kehotti saarnansa yhteydessä väkeä nousemaan ylös ja lyömään käsiään yhteen, ettei vain kukaan jähmettyisi niille sijoilleen. Havahduin noudattamaan kehotusta, nousin seisomaan ja heiluttelin käsiäni.

... Saarnan aikana olin pohtinut itsekseni kysymystä taivaan olemuksesta.  Ajatukseni kulkivat merien, järvien ja jokien paratiisimaisen ympäristön elämää kuhisevissa eliöissä, joiden taivaaksi olisi voinut ajatella nousemista ylös kuivan maan pinnalle. Se olisi kuitenkin merkinnyt kuolemaa. Vastaavasti suurten merien pohjavesiä olisi voinut kuvitella manalaksi siellä, missä merten syvänteet olivat saavuttamattomissa. Mutta ei edes niille eläinlajeille, jotka olivat oppineet elämään yhtä hyvin vedessä ja maalla kuin ilmassakin, ole kehittynyt kykyä nähdä maapallon uumenissa vellovaa kuumuutta tai tähtitaivaan laajuutta.  Ihminen on ainoa olento, joka on kyennyt ajattelemaan, että taivasta jatkuu kauas pilvien yläpuolelle, auringon, kuun ja tähtien taakse. Todisteeksi helvetin olemuksesta riittivät aikoinaan kuumat lähteet ja tulivuorten purkaukset, mutta siihen maanpäälliset jäljet loppuivat.  Taivaan ja helvetin on siis sijaittava sellaisessa ulottuvuudessa, jota ihmisjärjellä ei voi selittää yhtään enempää kuin kala, karhu tai kurki voivat selittää omaa elinympäristöään...

  
Pastori kehotti istumaan ja jatkoi saarnaa. Pieni voimisteluhetki virkisti ajatuksia. Se herätti todellisuuteen, jota edustivat kirkkosalin ihanien kynttiläkruunujen lämpöä hehkuvat talikynttilät!

Elämä on mysteeri

Elämän tarkoitus on olla olemassa ja pysyä hengissä siinä muodossa, missä on sattunut syntymään. Jokainen yksilö, olipa sitten ihminen, eläin, kasvi tai solu, on osa kokonaisuutta. Ihmisen näkökulmasta kokonaisuuden uskotaan olevan Suuren Suunnitelman toteuttamista, ja ihminen voi ainoastaan todeta kuuluvansa tähän kokonaisuuteen. Sen voi kuitenkin hahmottaa myös toisin: Kokonaisuus on jatkuvaa myllerrystä, joka tuottaa yhä uusia ilmiöitä ja tilanteita synnyttäen yhä uudenlaisia havainnoitsijoita - kuten me tässä ja nyt.

Tälle maapallolle syntynyt elävä ihmisyksilö voi vähintäänkin todeta olevansa todiste siitä, että myös tähän kokonaisuuteen on ollut mahdollista syntyä ja että tämä maapallo on ainoa planeetta tässä aurinkokunnassa, jossa kaltaisemme ihminen on voinut kehittyä.

Tällä ihmeellisellä maapallolla, mutta aivan toisenlaisessa todellisuudessa elää myös eläimiä, hyönteisiä, kasveja, mikrobeja, bakteereita ja viruksia. Ihmiset eivät kuitenkaan kohtaa esimerkiksi muurahaisten tuntoja eivätkä muurahaiset ihmisten tuntoja. Evoluutioteorian mukaan muurahaiset ovat kehittyneet tälle planeetalle omalla tavallaan ja hyvinkin paljon aikaisemmin kuin ihmiset ja luultavasti myös tulevat elämään täällä paljon kauemmin kuin ihmiset.

 

Muurahaisilta ihmiset ovat voineet oppia kulkuväylien merkityksen, pyramidien ja tunneleiden muotoisen rakentamisen, työnjaon, lypsämisen ja sotataidon. Sitä vastoin muurahaisten ei ole tarvinnut oppia ihmisiltä yhtään mitään. Muurahaisia on maapallolla paljon enemmän kuin ihmisiä, eivätkä niiden elintavat kuitenkaan uhkaa maapallon elinkelpoisuutta samalla tavalla kuin ihmisten toimet.

Etsiessään elämänsä tarkoitusta ihmiskunnan tulisi ottaa oppia planeettansa pieniltä selviytyjiltä. Kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuutta ja muotoa on turha pohtia, sillä havahtuminen elämään muodossa tai toisessa on yhtä mahdollista kuin syntyminen nykyiseenkin elämään.

Kömpelö yhtälö

 Nainen on luotu miehen kylkiluusta. Sen jälkeen uuden ihmisen alullepaneminen on lähtenyt miehestä ja uuden ihmisen synnyttäminen naisesta. Ihmiskunnan sikiämiseen on tarvittu sekä miestä että naista. Miehen ei ole tarvinnut olla raskaana, ei synnyttää, ei hoitaa vauvoja eikä pieniä lapsia. Miehet ovat voineet keskittyä kotikontujen puolustamiseen ja reviirien laajentamiseen. Sodiksi kehittyneitä kahinoita on aikojen kuluessa totuttu pitämään normaalina ilmiönä.

Jatkuvaan sotimiseen ihmiskunta on tarvinnut ja tarvitsee edelleen sekä miehiä että naisia. Kumpaakaan sukupuolta ei kuitenkaan saa päästää loppumaan. Jos kaikki miehet loppuvat, kun sodat kehittyvät yhäti laajemmiksi - ja jos siitäkin huolimatta jonkin verran naisia jää jäljelle, niin spermapankit saattavat pelastaa ihmiskunnan uuteen alkuun. Jos sen sijaan kaikki naiset kuolevat ja ainoastaan miehiä jää jäljelle, niin hömpelö heidät perii. Mitä tästä kömpelöstä yhtälöstä pitäisi ajatella.......

Käyttäkää käsiä!

Erään oppikoulun voimistelunopettaja kannusti 1960-luvulla oppilaitaan juoksukilpailun loppumetreillä: Käyttäkää käsiä, käyttäkää käsiä! Tämä innovatiivinen opettaja tuli valituksi eduskuntaan eikä enää opettajan toimeen palannut. Tänä päivänä innovatiivisuutta kaivataan myös kansanedustajilta, joista moni edustaa kansalaisia myös maan hallituksessa ja  hyvinvointialueiden valtuustoissa.

Eduskunnan enemmistön tuella hallitus leikkaa kehityksensä alkuvaiheissa olevien hyvinvointialueiden määrärahoja. Tarkoituksena on, että upouusien organisaatioiden tulisi  tuottaa entistä parempia palveluja nopeammin ja kohtuullisemmilla kustannuksilla kuin aikaisemmin oli mahdollista.

Uudistuksen ovat suunnittelleet ja toimeenpanneet valtakunnan parhaat asiantuntijat ja erilaisten poliittisten suuntausten ääniharavat. Uudistuksen kalkkiviivoille tultaessa ovat kuitenkin hyvä neuvot tarpeen. Enää ei voida kannustaa: Käyttäkää päätä, käyttäkää päätä! Voidaan ainoastaan huutaa: Käyttäkää käsiä, käyttäkää käsiä!

Huomenta tulevaisuus!

Rattaita työntävä nuoripari tuli sillalla vastaan vanhaa miestä. Rattaissa istui pieni poika tai tyttö, joka tuskin osasi vielä kävellä omin avuin. Kun he olivat kohdakkain, niin pienokainen tervehti vanhaa miestä iloisesti kättään nostaen. Vanha mies vastasi tervehdykseen samalla tavalla. Ihana kohtaaminen! Tulevaisuuden pilkahdus sävähdytti menneisyyden hahmoa.

Vieläkö tuo pieni olento tulee  lukemaan Lönrotin Kalevalaa  ja jos lukee, niin ymmärtääkö hän, mikä on kengän kauto tai mitä tarkoittavat sanat läyli tai somero, vaikka olisi kotoisin Läyliäisistä tai Somerolta?

Ehkä kaukaa haettua, että simpanssilla ja varsinkin sitä muistuttavalla bonobolla on lähes sama geeniperimä kuin ihmisellä. Ihminen on kuitenkin 8 miljoonan vuoden kuluessa kehittynyt sellaiseen suuntaan, että jopa bonobot ovat jääneet kelkasta. Viimeksi kuluneiden 5000 vuoden aikana erilaiset ihmisen kehittämät korkeakulttuurit ovat viimeisin näyttö ihmisen ylivoimasta luomakunnassa. Mihin kaikkeen tämä loistava geeniperimä riittää tulevaisuudessa? Sitä ei tiedä vanha Erkkikään...

Turvallinen ikä

Milloin on turvallinen ikä aloittaa tupakointi, viinan juominen tai huumeiden käyttö? Tupakoinnin voi aloittaa jo silloin kun tietää varmasti kuolevansa parin vuoden sisällä. Viinan juomisen ja huumeiden käytön voi turvallisesti aloittaa kuolinvuoteellaan.

Turvallista ikää omaisuuden hankkimiseen on vaikeampi määritellä, sillä omaisuuden voi saada jo syntyessään, vähitellen tai kertarysäyksellä ja ehkä joku myös viimeisillä hetkillään. Ehkä turvallisinta on saada omaisuutta vasta viimeisillä hetkillään, koska silloin ei ainakaan omana elinaikanaan omaisuutta voi menettää, koska silloin käy niin, että se onkin omaisuus, joka vaihtaa omistajaa.

Turvallista ikää ei tämä maapallo ole koskaan tarjonnut eläville olennoille. Jopa paratiissa on ollut hyvän ja pahan tiedon puu. Ihmiset ovat tappaneet toisiaan ja armeijoilla on tuhottu sitä mitä rauhanoloissa on rakennettu. Pedoilla on aina ollut petonsa ja saaliilla jakajansa. Ja tulevaisuutta - sitä voi ennustella vain tarkastelemalla, mitä menneisyyden hämärissä on tapahtunut.

Rikas mies jos oisin

Jos olisin rikas mies, niin rakennuttaisin keinotekoisen saaren ja sen päälle arkkitehtonisesti mahdottomalta tuntuvan luksushotellin, joka edustaisi nykyaikaisen muotoilun rajatonta symboliikkaa ja huippumodernin eleganssin ydinolemusta.

Huvin vuoksi voisin myös hankkia yksityiseen käyttööni koskematonta luontoa tarjoavan saaren, jonka hiekkarantojen yhteyteen, palmujen siimekseen rakennuttaisin idyllisen huvimaja-alueen, jossa ainutlaatuiseen luontoympäristöön yhtyisivät sadunomainen mielikuvitus ja supermodernit mukavuudet. Vertaansa vailla olevien henkilökohtaisten palvelujen kanssa kokonaisuuuden tulisi tarjoata nautiskelijalleen kerrassaan taivaalliset olosuhteet.

Ehkä innostuisin rakennuttamaan myös maailman suurimman metropolin ekslusiivisimmalle alueelle kullalla kirjaillun linnoituksen, jossa yhdistyisivät klassinen ja supermoderni arkkitehtuuri sulautuen marmorimuurien suojassa sijaitseviin porrasparatiiseihin. Myös vierailijoille varatuista sviiteistä tulisi avautua esteettömät näkymät metropolin ydinkeskustan tunnetuimpiin rakennuksiin. Kaiken kaikkiaan supereleganttien sviittien ja yksilöllisesti räätälöityjen palveluiden tulisi tarjota kerrassaan unohtumaton kokemus vieraanvaraisuudesta myös hyvin arvovaltaisille VIP-henkilöille.

Kopoti, kopoti, pum, pum!

Kullankaivuu, karjanajo ja kapakkaelämä kuuluivat 1900-luvulla oleellisena osana Villiä Länttä ihannoivaan viihdekulttuuriin. Ehkä vuonna 1954 valmistunutta lännenelokuvaa "The Far Country" voidaan pitää jopa esikuvana sellaiselle 1960-luvulla valmistuneelle dollaritrilogialle kuin "Kourallinen dollareita", "Vain muutaman dollarin tähden" ja "Hyvät, pahat ja rumat". Lukuisien elokuvateattereissa esitettävien westernien lisäksi myös sellaiset TV-sarjat kuin "Lännen tie", "Virginialainen" ja "Bonanza" nousivat hetkessä kotikatsomoiden suosikeiksi. Vielä tänäkin päivänä hevosoopperoiden mukaansa tempaavia tunnareita löytyy suurten sinfoniaorkestereiden ohjelmistosta. Eikä se olekaan ihme, kun nuotteja ovat kirjoitelleet vaikkapa Henry Mancini tai Ennio Morricone.

The Far Countryn tekijöistä ohjaaja Anthony Mann ja pääosan esittäjä James Stewart edustivat edellistä sukupolvea verrattuna italowesternien tekijöihin kuten ohjaaja Sergio Leoneen ja pääroolin esittäjään Clint Eastwoodiin. Pahoin haavoittuneet elokuvasankarit pystyivät raahautumaan vaikkapa majatalon kapakan terassin alle ja sieltä käsin yllättämään ylivoimaisilta tuntuvat vastustajansa. Se, minkä James Stewart teki The Hash Housen terassin alla, niin sen osasi myös Clint Eastwood kymmenen vuotta myöhemmin.

Eräällä lomaretkellä käväisin Argentieran muinaisessa kaivoskaupungissa, joka sijaitsee Sardiniassa. Mieltäni jäi vaivaamaan ajatus, että jonkin italowesternin kuvausryhmä olisi purkittanut myös siellä joitakin otoksia. Liekö leikattu pois? Sen sijaan villin lännen näyttämöinä ovat toimineet ainakin Hollywoodin teemapuistot, Espanja, Rooman liepeillä olevat studiot, Israel ja Afrikka, joten eiköhän joukkoon mahdu myös ainakin pistäytyminen Argentierassa? 

Maailma tänään

Ihmisten asuttamalla maapallolla elellään samaan tyyliin kuin mihin tuhansien vuosien aikana on totuttu. Yleensä varakkaimmat ovat vahvoilla, vaikka huipulla tuulee. Keskiluokan menestys vaihtelee. Sen sijaan valtaosalle maailman väestöstä on tarjolla vain hyväksikäyttöä, kurjuutta, orjuutta ja sairauksia.

Vain pienellä osalla ihmiskuntaa on hautakivi ja vielä pienemmällä osalla muistomerkki. Muistomerkit kertovat siitä, miten lukemattomat nimettömät ihmiset ovat uhranneet koko elämänsä muistomerkeillä kunnioitettujen henkilöiden utopioiden puolesta tai niitä vastaan työtä tehden tai taistellen.

Joka päivä on armo uusi ja milloin hyvänsä voi jatkuvan kaaoksen katkaista romahdus tai jopa kertarysähdys. Ihmiskunnan tietotaito on lähtenyt keulimaan. Se on kohonnut sivistystä korkeammalle eli mopo on vaarassa lähteä käsistä.

Sen sijaan eläinkunta on jäänyt junnaamaan ikivanhoilla keinoilla, kun paremmastakaan ei ole tietoa. Hyvä niin, sillä ympäri käydään ja yhteen tullaan...

Vaellus

Kun vaeltaa kauniissa vuoristossa, niin saattaa ajatella miten käsittämättömän pitkän ajan kuluessa vulkaaniset purkaukset ovat jähmettyneet vuoristoiksi ja koristautuneet niityiksi ja metsiksi.

Kun loikoilee varjon alla kauniilla hiekkarannalla, niin saattaa ajatella miten käsittämättömän pitkän ajan kuluessa kalliot ovat murentuneet ja jauhautuneet sileiksi kiviksi ja hienoksi hiekaksi.

Kun kävelee kaupungin eloisalla kadulla, niin saattaa ajatella miten lyhyessä ajassa kaupunki on peittänyt alleen luonnonkauniin ikimaiseman.

Kun katselee antiikin raunioita, niin saattaa huomata pohtivansa miten kauan nykyihmisten rakennukset tulevat siirtämään tarinaansa jälkipolville.

Lopulta huomaa pohtivansa aikaa, jolloin sininen planeetta on luonut nahkansa käsittämättömän monta kertaa ja valmistautunut olemassaolonsa viimeisiin hetkiin.

Johan on markkinat!

Euroopan suurimmat huumemarkkinat ovat kannabismarkkinat. Myös Suomessa eniten käytetty huume lienee kannabis. 

Hamppu on Cannabis sativa -kasvin lajike, jota viljellään sen siementen, öljyn ja kuitujen vuoksi. Siitä saadaan elintarvikkeita, rehua ja kosmetiikkatuotteita. Kuituhampusta ja öljyhampun korresta valmistetaan myös paljon muuta - kuten  rakennusmateriaaleja ja tekstiilejä. Mutta, mutta Cannabis sativa -kasvin lajikkeista valmistetaan myös päihdyttäviä huumeita kuten kannabis, marihuana ja hasis, jotka suurina annoksina aiheuttavat käyttäjissään psykoottisia oireita.

Kasvikunnasta ovat peräisin myös kokaiini ja kati. Kokaiinia valmistetaan Coca -pensaiden lehdistä ja katia Catha edulis -pensaan lehdistä. Unikkokasvista valmistettava ooppiumi ja siitä edelleen valmistettava heroiini ovat myös aikojen kuluessa toimineet sekä lääkkeinä että huumeina.

Amfetamiinia ja sen johdannaista ekstaasia valmistetaan synteettisesti. LSD tunnetaan puolisynteettisenä psykedeelinä, joka aiheuttaa käyttäjilleen aistiharjoja ja muuntunutta  tajunnantilaa. Pelkästään muuntohuumeita kehitetään koko ajan lisää siinä määrin, että huumemarkkinoita valvovien viranomaisten on mahdotonta pysyä rallissa mukana. Jokaisen yksittäisen ihmisen on vain pidettävä huolta itsestään ennen kuin se on liian myöhäistä.

Voihan Dakota!

Tässä tarinassa on jotakin tarunomaista ja vanhaa, jotakin uutta ja jotakin ajatonta. Ennustuksena pohdinta ei kuitenkaan toimi, sillä tulevaisuutta ei voi ennustaa...

Jo 1800-luvulta alkaen sadat tuhannet suomalaiset ovat lähteneet Yhdysvaltojen koillisosiin paremman elämän toivossa. Vuotuisia Finnfest -tapahtumia järjestetään ehkä edelleen myös Minnesotassa, Duluthin kaupungissa, jonka lähellä on myös pieni Oulun kaupunki. Muitakin hauskoja paikannimiä löytyy kuten Finland, Nisula ja Toivola.

Minnesotan osavaltion suurin kaupunki on Minneapolis, jossa asuu asuu 430 000 ihmistä, esikaupunkialueineen ja yhteenkasvaneen naapurikaupunki Saint Paulin kanssa väkimäärä nousee yli 3,5 miljoonan. Tällä Mississipin tasangolla on 22 järveä ja laguunia sekä noin 170 puistoa. Jokivarsi kuuluu kansalliseen virkistysalueeseen. Eipä sitten olekaan ihme, että Minnesotan ystävyyskaupunki on Kuopio.

Minnesotan rajanaapureita ovat Pohjois- ja Etelä-Dakotan osavaltiot, joiden yhteinen asukasluku on runsaat 1,6 miljoonaa. Kun joukkoon lisätään vielä Etelä-Dakotan rajanaapuri Nebraska, niin näiden naapurusten yhteinen asukasluku nousee yli 3,5 miljoonan. Dakota-intiaanien viimeisillä asuinsijoilla asustaa nykyisin monenlaista väkeä ja sekaan mahtuisi varmasti myös nykysuomalaisia. Asuvathan siellä myös fintiaanit, jotka ovat jo 1800-luvulta alkaen alkuperäisväestöön sulautuneita suomalaisia. Pontimena siirtolaisuuteen on ollut venäläistämisen vierastaminen, eurooppaalaisten sotien välttäminen, seikkailunhalu ja mikä hyvänsä muu paremman elämän tavoittelu, jolloin valtameri on tullut ylitetyksi vain yhteen suuntaan. 

1800-luvun puolivälin jälkeen Sioux-heimojen asuinalueet kutistuivat Pohjois- ja Etelä-Dakotan ja Nebraskan alueille ja osin Minnesotaan. Nykyisin Dakota on Yhdysvalloissa suosittu etunimi sekä miehillä että naisilla. Dakotankielessä nimi viittaa ystävään ja liittolaiseen, mutta Suomessa Dakota on nimenä harvinainen.

Kiittämätöntä lurjustelua

Ihmisten luomat hallintojärjestelmät ovat monimuotoisia pyramideja. Olipa sitten kysymys yksinvallasta tai harvainvallasta, niin pyramidien huippua kohti väki vähenee ja vauraus kasvaa. Jalustan valtava väkimäärä muodostaa kasvualustan sille, mikä pienelle huipulle kertyvien rikkauksien tuottamiselle on välttämätöntä.

Yhteistä pyramidien kaikille kerroksille on kuitenkin kaikenlainen juonittelu, valehtelu ja pilkanteko. Ne kuuluvat sellaisen itsekorostuksen vakiovarusteisiin, joiden tarkoituksena on kilpailijoiden ansoittaminen ja vahingoittaminen. Ilkeilevät ihmiset kiukuttelevat ja haukkuvat muita. He uskovat olevansa muita fiksumpia leimaamalla muita tyhmiksi ja typeriksi. He pitävät oveluutta suorastaan kaikkivoipaisena älykkyytenä. Samalla halpamainen panettelu, takanapuhuminen ja ansojen asettelu muuntuvat uudeksi normaaliksi - tiellä maineeseen ja menestykseen!

 

 

Tämä on sitä kiittämätöntä lurjustelua, jossa hymyä tarvitaan vain viettelemiseen ja naurua vain pilkkaamiseen. Jokainen yksilö joutuu itse kohdallaan valitsemaan, istuuko viettelysten vaunuun, haluaako käyttää muita hyväkseen tai jäädä koti-TV:n ääreen uskottelemaan olevansa kaiken ulkopuolella. Vaikeata on päättää, haluaako tehdä muiden ihmisten hyväksi mitään, tarjota vähästään tai paljostaan ja miten se tulisi toteuttaa. Oli miten oli, mutta ihmisen hallitseman maailman parantajaksi ihmisestä itsestään ei ole - Luoja paratkoon!

Ymmärryksen rajamailla

Kanada, Australia ja Pohjoismaat täyttävät ehkä parhaiten demokraattisina pidettyjen valtioiden kriteerit. Ne ovat myös välttäneet suoranaisen osallistumisen 2000-luvulla riehuviin sotiin, joita taukoamatta käydään ympäri maailmaa. Maailman 195 valtion kirjavassa joukossa puhutaan yli 6000 kieltä ja hallitaan kansakuntia mitä kummallisimmilla keinoilla. Demokratiaa kunnioittavat maat edustavat vain pientä joukkoa, mutta suurta toivoa rauhallisemmista ajoista.

Joka tapauksessa tuhansia vuosia vanha sotaperinne kukoistaa eikä rauhallisia aikoja ole aivan heti odotettavissa. Rikkauksien loputonta uusjakoa ratkotaan sodilla yhä uudelleen ja uudelleen. Yksilötasolla ihmiselämän rajallisuus vain kiihdyttää rikkauksien tavoittelua ja tekninen kehitys tarjoaa ihmisen ahneudelle entistä enemmän mahdollisuuksia.

Mikä siis neuvoksi? Ratkaisuna ongelmaan voisi tarjota vanhan luennoitsijan viisautta, kun hän esitteli kuulijoille monimutkaisen lainmuutoksen pykälää, josta hän ei itsekään saanut tolkkua: "Tämä lainkohta on sellainen, että sitä ei voi selittää ­­­– se täytyy vain ymmärtää!"  

Politikoinnin arvomaailma

 Politikoinnin arvomaailma perustuu vastakkaisiin mielipiteisiin, joista yhdenkin lasketun äänen enemmistö saattaa edustaa kokonaisen kansakunnan mielipidettä koko vaalikauden ajan. Rauhallisissa oloissa arvomaailma muuttuu vain vähitellen ellei koko yhteiskuntaa uhkaa voimakas ulkoinen vaara, josta selviytymiseen tarvitaan koko väestön voimavarat.

Esimerkiksi siirtolaisuuden tai pakolaisuuden kohteiksi joutuneet demokratiat pyrkivät viimeiseen asti selviytymään tukalista tilanteista poliittisin keinoin. Takarajana on kuitenkin liikakansoittuminen, jossa politikoinnin arvomaailmaa on muutettava pakkokeinoin.

Eri puolilla maailmaa politikoinnin arvomaailma vaihtelee suuresti. Tilannetta voisi verrata kasinopeleihin, jolloin äänestäjiltä kerätyillä äänillä luodaan suuria valtakeskittymiä vaalien tuloksia manipuloimalla ja jättämällä äänestäjät jopa puille paljaille.

Joosepin uni

Tämä tarina ei kerro Suomen koilliskairan erakosta eikä Suomen ja Venäjän välisestä raja-asemasta. Sen sijaan tarina kertoo erään tavallisen Joosepin unesta, jota hän kertoili naapurin ukoille.

Jooseppi oli havahtunut ajatukseen, voiko pallo kaatua? No, eihän pallo voi kaatua, hän päätteli. Jaa, mutta voihan se hitusen vierähtää, jos sitä voi kaatumiseksi sanoa. Jatkuva kaatuileminen on vierimistä ja lopulta pyörimistä. Unessa hän pohti myös, että voiko ääni karata tai pysähtyä? Ja kyllähän se voi ainakin kaikuna palata, mutta ehkei ihan pysähtyä, vaikka lakkaa kuulumasta.

Kaikkea sinäkin unissasi pohdit, totesivat ukot.

Jooseppi arveli, että uni johtui siitä, kun naapurin poika oli kertonut, että matikanopettaja oli piirtänyt liitutaulun puolivälistä suoran viivan taulun vasempaan reunaan. Sitten opettaja oli selittänyt, että jos viiva jatkuisi äärettömiin, niin se palaisi viivaan kiinni taulun oikean reunan suunnasta. Sen jälkeen hän oli vetänyt liidulla uuden viivan taulun oikeasta reunasta kiinni vasemmalla olevaan viivaan.

Jopas jotakin, totesivat ukot.

Unessaan Jooseppi oli vielä jatkanut pohdintaansa: Hän oli paikkaamassa traktorin renkaan sisäkumia ja kehitteli samalla ajatusta siitä, mitä äärettömyys tarkoitti. Jospa ääretön onkin suunnattoman suuri joustava letku, jonka päät yhtyvät valtaisan sisäkumin muotoon. Kun siihen sitten pumpataan kaasua, niin rengas laajenee, paine kasvaa äärettömän suureksi ja tapahtuu räjähdys.

Ukot kysyivät: Kuka sitä pumppaa? Jooseppi vastasi: En minä vaan tiedä. Herätessäni kyselin sitä samaa itseltänikin. Kuule, Jooseppi...jätä sinä viisaammille tuollaiset, niin saat nukkua yösi rauhassa!
 

Ballad of the Little River

A little river is flowing day and night
winding its way through stunning valleys
the river floods when the snow melts
as well as after heavy rain

             The river starts anywhere
             reaches small ponds and large lakes
             and also joined by small creeks

At last as a large river reaching the ocean
from where some part of it rises into the air
falling down as water and snow wherever it goes
and starting the same journey again and again

                                                                         AVK 2024

Ulkopuolinen havainnoitsija

Voiko maailmankaikkeudesta tehdä ulkopuolisia havaintoja? En tiedä, kun ymmärrykseni ei ulotu kaikkeuteen - saati sen ulkopuolelle. Sen sijaan maapallolla voin tehdä havaintoja siitä, mitä maapallolla tapahtuu ja  jopa havaintoja tähtitaivaan loputtomasta tuikkeesta.

Ihmisellä on suorastaan olematon rooli tämän kaikkeuden myllerryksessä. Kaikkein tärkeimpiä eläjiä maapallolla lienevät kaikkein pienimmät elolliset kummajaiset, jotka arvattavastikin sikiävät merten uumenissa. Niiden olemassaolo on luonut perustan myös maan pinnalla tapahtuneen elämän kehitykselle.

Historian saatossa maapallon merissä, maissa ja ilmassa on ollut monenlaisia valtiaita. Erinäisistä syistä johtuen ne kaikki ovat toinen toisensa jälkeen menettäneet valta-asemansa. Ihminen on näistä valtiaista kummallisin.

Ihminen uskoo, että hän on Kaikkein Korkeimman Voiman luoma ja hänelle on annettu valta hallita ja vallita kaikkea muuta, mitä maa päällään kantaa. Sen vuoksi hän - kaikessa viisaudessaan ja suorastaan omin päin - tulkitsee saamaansa valtuutusta niin, että hänellä on oikeus myös alistaa ja orjuuttaa heikompia ihmisiä ja kokonaisia kansakuntia milloin milläkin perusteella.

Elollisten olentojen aika maapallolla täyttyy joka tapauksessa jossakin vaiheessa enkä osaa edes arvata, kuuluisiko viimeinen elollinen kummajainen kasvi- vai eläinkuntaan, mutta siihen mennessä ainakin ihmiskunta on pelinsä pelannut. 

Demokratian unimaailma

 Demokratia perustuu kansan enemmistön tukeen. Tarvittava enemmistö saattaa olla varsin kirjava ja perustua hyvinkin täpärään vaalivoittoon. Joka tapauksessa demokratia perustuu oletukseen, että tavallisen kansan keskuudesta nousevilla hallintovallan edustajilla on parhaat mahdollisuudet toteuttaa tavallisen kansan tahtoa.

Demokratian heikkoutena on, ettei kansalla ole yhtenäistä tahtoa. Kansakunnan kokonaisuus rakentuu vastakohtaisuuksista. Ihanteet elävät juhlapuheissa ja raadollisuus asuu arjessa. Vaikka puute ja kurjuus ovat yltäkylläisyyden ja ihanan elämän vastakohtia, niin kaikki ne kulkevat yhtä jalkaa ja käsi kädessä onnen ja autuuden kanssa.

Elämässä tapahtuu koko ajan uskomattomia asioita. Luotetaan johdatukseen ja uskotaan ihmeeseen. Epäonni voi kääntyä voitoksi ja vääryys osoittautua ansaituksi. Myös unet voivat tuntua tosilta ja koko elämä olla kuin unta, josta voi herätä vasta kuoleman jälkeen. Uskonnot ja uskomukset kulkevat omia teitään.

Vähitellen yhteiskunnalliseen toimintaan alkavat sekaantua myös tekoälyn tuottamat  syväväärennökset, jotka pystyvät ohjaamaan ihmismassoja sellaisten valveunien maailmaan, jossa kukaan ei enää tiedä mikä on totta ja mikä on valhetta.

Maapallon valtiaat

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan "alussa loi Jumala taivaan ja maan". Nykytieteen tutkimusten perusteella maapallon iäksi on tarkennettu 4,6 miljardia vuotta. Tieteelliset arviot ihmisen 2-4 miljoonan vuoden aikaisista kehitysvaiheista ovat hajallaan, joten mitään ristiriitaa luomiskertomuksen ja tieteen välillä ei ole. Alku on alku laskutavasta riippumatta.

Vaikeampaa on ennustaa maapallon loppua - puhumattakaan koko maailmankaikkeuden loppua. Tutkijat ovat laskeneet, että aurinko sammuu 5 miljardin vuoden kuluttua, joten maapallon uskotaan säilyvän ihmiselle elinkelpoisena vielä lähes 2 miljoonaa vuotta eli niin kauan kuin maan kiertorata auringon ympäri tarjoaa ihmiselle suotuisan ympäristön eli ettei tule liian kuumat oltavat.

 

Erään fyysikon laskelmien mukaan koko maailmankaikkeus hiipuu niin hitaasti, että siihen menee lähes ihmisjärjelle käsittämätön aika, joten ihmiskunnan kohtalon hetket ovat käsillä hyvinkin paljon sitä aikaisemmin. Evankeliumissa todetaan Matteuksen mukaan, että "siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin".
 

Maailmanennätyksillä ei ole rajaa

Otetaan esimerkki vaikkapa talviurheilusta, jossa 1800-luvun puolivälistä lähtien mäkihypyn maailmanennätystä on paranneltu 19 metristä 235 metriin. Jopa tandemhypyllä kaverit ovat ponkaisseet 35 metrin nurkille. Myös kesällä muovipinnoitetuilla alustoilla on hypitty 150 metrin hujakoille. Tasamailla mäkihyppy tarvitsee vauhdinottoon korkeat tornit. Hyppykauden ulkopuolella tornit törröttävät pelottavina ja katsomot tyhjinä keskellä kaunista luontoa.

 Kun on oletettavaa, ettei ennätystehtailusta päästä koskaan eroon, niin sille voitaisiin antaa vapaat kädet käyttämällä entistä laajemmin hyväksi luonnon monimuotoisuutta. Hyppykeskukset tulisi rakentaa pelkästään jylhiin vuoristoihin, joissa vauhtia riittää lähes rajattomaan ennätystehtailuun. Nykytekniikalla fanien katsomoiksi soveltuisivat lähikylien ja kaupunkien hotellit, ravintolat, torit, teatterit ja uimarannat.

Käppäilyä sosiaalisen median alustoilla

 Jo kauan sitten ihmiset olivat mestareita motkottamaan. Sitten opittiin kanoilta kaakatus ja sitä jatkui, kunnes väsyttiin kuuntelemaan kotkotuksia ja siirryttiin tiktokkauksiin. Nyt kaikki kulkevat naamat facebookissa ja puhekieli matkii lintusten twitterrystä. Ajatukset pyörivät pinteristi linkedinettyinä, we- tai snapchattaillaan ja ollaan whatsappissa. Voidaan olla myös reditteen tai youtubeen sidottuja. Joku saa enemmän irti telgramista.

Nenä kiinni kännyköissä harhaillaan sosiaalisen median alustoilla, vaikka jalat tallaavat asfalttia tai metsäpolkua. Satukirjoja ei tarvita, kun pelkkä virtuaalisuus vieraannuttaa todellisuudesta. Kirkolliset saarnat korvautuvat kotikatsomoiden taivaskanavilla.

Tarvittaessa kaiken inhimillisen tiedon tekoäly kaivaa esille sekunneissa. Mitä tapahtuu, jos sähköiset tietoverkot romahtavat? Mistä tietoa silloin haetaan? Eipä hätää! Lähdetään vain siitä, mitä jäljelle jää. Sen näkevät ne, jotka alkavat rakentaa uutta maailmaa.

Kenellä on maailmanrauhan avaimet?

 Taloustieteen oppikirjoihin tutustunut suomalaistaustainen rahamies on sitä mieltä, ettei kirjoissa oteta huomioon ulkomaiden olemassaoloa: "Ei haluta ottaa huomioon sitä, että kun maiden ja maanosien välillä on kauppavaihtoa, niin pääomat ja pääomia hallinnoivat ihmiset ovat myös liikekannalla ja vapaa liikkuvuus sisältää myös melko vapaan rahojen siirron. Pelkästään Sveitsissä asuu monta sataa ihmistä, joilla on toimitusjohtajuus, hallituksen jäsenyys tai muu vastuuasema suomalaisessa yrityksessä. Pääomat, sijoitukset ja kapitalistit äänestävät jaloillaan. Jos maassa ei ole töitä eikä taloudellista kasvua, niin maassa ei ole myöskään oikeutta eikä sosiaaliturvaa ja seurauksena on vain järjestyksen romahtaminen."

Vaikka ymmärrän taloustieteestä yhtä vähän kuin tähtitieteestä, niin haluan tuoda rikkani rokkaan. Tiedetään, että kärkisijoilla maailman miljardöörien joukossa ovat mm. Pekingin, New Yorkin ja Moskovan miljardöörit. On kummallista, etteivät he pääse sopuun omaisuuksiensa uusjaosta, vaan maailmasta on kehittymässä kaksinapainen. Miljardöörien tulisikin pikaisesti sopia varallisuuksiensa rajoista muulla tavoin kuin sotimalla.

Jonkinlaisen konklaavin saisi ehkä koolle, kun tiedetään , että 1 % maapallon väestöstä omistaa maapallon varallisuudesta enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Toisaalta tämä valtava 99 %:n enemmistö muodostaa niin kirjavan joukon, ettei siltä voisi odottaa ratkaisua rauhanomaiseen elämään - yhtenäisistä oikeuksista tai sosiaaliturvasta puhumattakaan. Utopiaa on myös varallisuuden jakaminen kaikkien maailman ihmisten kesken. Miljardöörit ja oligarkit ovat nyt kaapin päällä ja heillä voisi edes teoriassa olla mahdollisuus jonkinlaiseen kompromissiin.

Poliittiset ratkaisut tuntuvat kosmeettisilta. Pienessä kiistassa voisi harjoitella sellaisellakin tempulla, että yritystuen nimitys muutettaisiin toimeentulotueksi ja toimeentulotuen nimitys yleiseksi yritystueksi. Yritysten toimeentulotuki selitettäisiin siten, että mahdollistetaan lukuisten työntekijöiden toimeentulo ja yleinen yritystuki maksettaisiin sillä perusteella, että yritetään tukea yksilöä. Tämä olisi pienten askelten politiikkaa.

Lopuksi voidaan todeta, että ihminen on häviävän pieni tekijä maapallon historiassa. Sanotaan, että ikä on vain numero, mutta sata kierrosta auringon ympäri täyttyy vain harvoille ja ensimmäiset kymmenet kierrokset ovat kultaakin kalliimpia.   

Suuret haasteet vain lisääntyvät

Albert Einstein varoitti jo vuonna 1949 eli 75 vuotta sitten, että rikkaat tulevat hallitsemaan viestintäkeinoja siinä määrin, että tavallisten ihmisten on lähes mahdotonta tehdä tietoisia päätöksiä, mikä johtaa demokratian murtumiseen. Nykytiedon valossa ei ole mikään ihme, ettei Einstein lähtenyt poliitikon uralle, vaikka pyydettiin.

Tänä päivänä maailman vanhimmalla demokratialla eli Yhdysvalloilla on vaikeuksia selviytyä arkipäiväisistä haasteistaan, kun liittovaltion kannalta tärkeät korjausliikkeet jäävät yksittäisten etupyrkimysten jalkoihin. Esimerkiksi suuria osia Yhdysvalloista uhkaa sähköpula, kun osavaltiot kilpailevat sähköä kuluttavista datakeskuksista ja teknologian tehtaista ilman että samaan tahtiin kiirehdittäisiin sähköntuotannon ja sähkölinjojen uudistamista.

Euroopassa ja muualla käydään jatkuvia sotia, joita seurataan reaaliaikaisten viestintäkeinojen välityksellä. Tilannekuvat poikkeavat toisistaan riippuen siitä, mihin leiriin tiedonvälittäjä kuuluu. Valtamedioiden ulkopuolella toimivat kommentaattorit herättävät minimaalista kiinnostusta.

 Valtamediat muokkaavat tavallisten ihmisten käsitystä ympäröivästä maailmasta. Sen sijaan yksilöiltä ja heidän valitsemiltaan edustajilta puuttuvat keinot tilanteen hallintaan.

 Kansainvaellukset ovat vuosituhansien ajan luoneet uusia kasvualueita ympäri maailman. Eurooppa on sekä hyötynyt että kärsinyt kansainvaelluksista. Tällä hetkellä Euroopan Unionin väkiluku on alle 5,6 % koko maailman väestöstä. Ilman yhtenäistä toimintatapaa eurooppalaisten jääminen muiden jalkoihin nopeutuu entisestään.

Emme todellakaan tiedä, mitä kaikkea avaruudessa on meneillään

Stephen Hawking varoitti jo vuonna 2014 antamassaan haastattelussa, että tekoäly voi kehittyä ihmistä älykkäämmäksi, sillä tekoäly oppii suunnittelemaan itsensä uudelleen alati kiihtyvällä tahdilla. Sen sijaan  inhimillistä kehitystä rajoittaa hidas biologinen evoluutio. Tänä päivänä Elon Musk ja monet muut gurut ovat samaa mieltä.

Myös maallikon ajatus ponnahtaa tästä uusille urille: Esimerkiksi ufoista on turha kiistellä! Ufoja on vaikea todentaa ja uskoa niiden olemassaoloon. Tekoäly voi kuitenkin muuttaa käsityksiämme jopa aurinkokuntamme ulkopuolisesta kuhinasta.

Avaruuden lukemattomat kolkat ovat jo kauan sitten voineet kokea "inhimillisen elämän" kehittymiselle suotuisat ja paremmatkin olosuhteet kuin oma planeettamme. Tekoälyn ohjaamat härvelit ovat saattaneet iät ja ajat tutkia avaruutta ja raportoida myös sinisen planeettamme kehitysvaiheista.

Me ihmiset - sen paremmin kuin muutkaan kanssavaeltajamme avaruudessa - emme koskaan tule fyysisesti tapaamaan toisiamme. Parhaimmillaan mahdollinen yhteydenpito jää "ufojen" eli avaruudessa seikkailevien tekoälyviritelmien kesken tapahtuvaksi.  

Mitä yhtäläisyyttä on sinisellä lohikäärmeellä, friisiläisellä hevosella ja kameleontilla?

No, ne ovat erään gallupin listalla päässeet maailman 11 kauneimman eläimen joukkoon. Lisäksi muussa kärkijoukossa on kolme merivesissä elävää lajia, kolme siivekkäiden edustajaa sekä kissaeläin ja koira.

Tuossa joukossa voi nähdä elämän kehityksen maapallolla; vedessä, vedestä maalle ja ilmaan. Monet lajit ovat jääneet maailman meriin ja kehittäneet siellä monimuotoisuuttaan. Eräät lajit ovat nousseet ilmaan, eräät kömpineet maalle ja kiivenneet puihin. Pitkät kehityskaaret ovat tuottaneet ihmeellisiä muotoja ja uskomattoman huikeata väriloistoa. 

Mutta 11 kauneinta? Voisi ajatella, että nuo kauneimmat lajit olisivat gallupin otantaan osuneen naisenemmistön valinta. Miehenä olisin kelpuuttanut joidenkin lajien sijaan myös henkeä salpaavia muotovalioita, kuten kirahvin, valkohäntäpeuran tai metsäkauriin. Tottahan toki friisiläinen hevonen kelpaisi myös miehisen kauneuden esikuvaksi.

Tasa-arvon päivä!

Pyrkimys ihmisten keskinäiseen tasavertaisuuteen on johtanut yhä syvempään vastakkainasetteluun. Naisten oikeuksien korostaminen on herättänyt miehissä levottomuutta. Miehisen ymmärryksen kasvattamista pidetään ehkä luonnonvastaisena pyrkimyksenä.

Perinteisessä roolissaan naiset eivät voi miesten maailmassa lakkoilla, sillä lakkoilu aiheuttaa sekasortoa perheissä ja pahennusta yhteiskunnassa. Tehtävien  tasapuolinen jakaminen edellyttää puolisoiltakin yhdenvertaisuutta ja tasavertaisia taitoja.

Pyrkimys naisen ja miehen tasavertaisuuteen onnistuu vain yksittäisissä tapauksissa, yksittäisissä perheissä ja ajoittain jopa joissakin demokraattisissa hallintoportaissa. Pääsääntönä kuitenkin on, että naisten työt jäävät naisten töiksi ja miehet ottavat miesten työt. Viime kädessä vain miehet päättävät jopa seuraavasta maailmansodasta. Demokratia onkin muodostunut todellisuuden verhoksi tasavertaisuuden unelmalle.

Äärimmäisen vaikea tehtävä

 Tuskin kenenkään on vaikea huomata, että kaikesta repaleisuudesta huolimatta maailma on jakautunut kahteen leiriin. Sitähän se on aina ollut ja sitä se ilmeisesti tulee aina olemaan. Yksilötasolla se tarkoittaa sitä, että kun joku haluaa tehdä jotakin, niin toinen asettuu poikkiteloin. Ryhmätasolla se tarkoittaa leiriytymistä, karsinoitumista ja linnoittautumista. Mitä suurempi joukko väkeä saadaan innostumaan jostakin, sitä suurempi joukko väkeä on saatava vastustamaan kyseistä hanketta.

Rauhanneuvottelijoiden tehtävä on äärimmäisen vaikea. Tilanteessa, jossa neuvottelijat joutuvat neuvottomiksi eikä pöydälle saada edes sovintoesitystä, ryhdytään sotatoimiin. Tällöin erimielisyydet pyritään ratkaisemaan tuhoamalla vastapuoli. Jos tuhoaminen onnistuu, tuloksena on vain voittavan osapuolen jakautuminen kahteen tai useampaan leiriin. Sen lisäksi hävinneiden rippeille jää mahdollisuus liittyä uusiin ryhmityksiin, karsinoitua ja linnoittautua uudelleen eikä sotimista saada loppumaan.

Uutisia maailmalta

Jollakin maailman kolkalla kuumuus polttaa metsät ja kuivaa joet. Toisaalla rankkasateet ja mutavyöryt sortavat mukaansa talot ja tiet. Maanjäristykset ja tulivuorten purkaukset nielevät mitä eteen sattuu ja hirmumyrskyt täydentävät tuhoja. Eläinten on pakko sopeutua luonnonilmiöihin ja aina jollakin maapallon kolkalla jokin laji jatkaa elämää.

Kaikkivoipa ihmissuku on toista maata. Selviydyttyään jääkausista ja päästyään ihmiselle suotuisaan maapallon kehitysvaiheeseen ihminen ei halua sopeutua luonnonmukaiseen elämään. Päinvastoin ihminen yrittää tuhota sen mitä luonto vielä tarjoaa ja myös sen mitä on itse saanut aikaan.  Onneksi toista sinistä planeettaa ei ole ihmiskunnan saatavilla eikä tarjolla sotkettavaksi!

Myrskyluodon Maija ja Suomi-neidon kohtalon hetket

 Kirjailija Anni Blomqvistin toinen teos ja samalla ensimmäinen Myrsky­luoto-sarjan kirja Vägen till Storms­käret ilmestyi vuonna 1968. Kirja ilmestyi suomeksi vuonna 1974 nimellä Tie Myrsky­luodolle. Pari vuotta myöhemmin aiheesta valmistui Åke Lindmanin ohjaamana suosittu TV-sarja nimellä Myrskyluodon Maija. Aiheesta on myös näytelmäversio. Vuoden 2024 elokuvaversio Tiina Lymin ohjaamana pitää aiheen edelleen ajankotaisena.

Joissakin kommenteissa on ihmetelty, miksi kolmen tunnin elokuvassa on annettu hyvinkin paljon tilaa Oolannin sodan ajalle, vaikka elokuva seuraa Maijan elämää myrskyisällä luodolla lyhyinä vilauksina monen vuosikymmenen ajalta ja brittiläinen sotilasosasto oli Maijan huollettavana vain yhden talven. Tässä voi nähdä mielenkiintoisen viittauksen sekä historiaan että nykyhetkeen. Raakaa sotaa käytiin Maijan elinaikana Mustanmeren rantamilla samoin kuin tänäkin päivänä. Suomalaisten kohtalo on aina ollut sidoksissa siihen, mitä muualla maailmalla tapahtuu ja suomalaiset naiset ovat aina olleet se voimavara, jonka avulla suomalaisten on ollut mahdollista säilyä suomalaisina tähän päivään ja myös tulevaisuudessa.

 Oolannin sodan taustalla oli Krimin sota 1853 - 1856

Krimin sota, jota kutsutaan myös Itämaiseksi sodaksi, käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan (Nykyisen Turkin), Britannian, Ranskan ja Sardinian välillä. Sotaa käytiin Krimin niemimaalla, Balkanilla sekä myös Itämerellä koko Suomen suuriruhtinaskunnan rannikon mitalla ja Ahvenanmaalla (Oolannin sota) sekä Venäjän Tyynenmeren rannikolla. 

Sodan tavoitteita olivat Krimin niemimaan omistus, Balkanin ja Mustanmeren hallinta. Venäjän halu saada hyvä satama Mustanmeren rannalta ja sieltä ympärivuotinen kulku Välimerelle olivat Venäjälle ja Osmanien valtakunnalle aiheena myös moneen aikaisempaan sotaan. Kun osmanit antoivat Venäjälle oikeuden rakentaa ortodoksinen katedraali Istanbuliin, venäläiset tulkitsivat olevansa oikeutettuja suojelemaan ortodoksien etuja koko Osmanivaltakunnan alueella. Osmanit kiistivät tulkinnan, mistä Venäjä sai syyn sotaan ja Krimin sota alkoi lokakuussa 1853.

Venäjä menestyi osmaneja (turkkilaisia) vastaan ensin, mutta sotaonni kääntyi, kun osmanit saivat liittolaisia Britanniasta ja Ranskasta, jotka liittyivät sotaan maaliskuussa 1854.  Britannia hyötyi kaupankäynnistä osmanien kanssa ja Ranska oli ennestään osmanien liittolainen. Molemmat halusivat ehkäistä Venäjän laajenemisen Balkanille. Kolmivuotinen sota päättyi Venäjän tappioon. Pariisin rauhassa 1856 Mustameri julistettiin neutraaliksi.

1. Venäjän hallitsijat olivat tsaarit Nikolai I ja hänen jälkeensä Aleksanteri II

2. Osmanien monikansallista sunnilaista valtakuntaa johti sulttaani Abd-ul-Azizli 

3. Britannian kuningaskuntaa hallitsi kuningatar Victoria

4. Ranskan hallitsija oli keisari Napoleon III

5. Sardinian kuningaskuntaa hallitsi Viktor Emanuel II, joka oli Piemonten, Savoijin ja Sardinian kuningas vuodesta 1849 vuoteen 1861. Oolannin sodan aikoihin Italia ei vielä muodostanut yhtenäistä valtiota, vaan koostui pienistä hallintoalueista. Sardinian kuninkaan apuna oli italialainen kreivi ja valtiomies Camillo Benso di Cavour, jolla oli keskeinen rooli yhtenäisen Italian rakentamisessa. Hyvänä apuna oli myös Sardinian saarella syntynyt itsenäisyystaistelija Guiseppe Garibaldi. Vasta vuonna 1861 laajentunut Sardinian kuningaskunta julistettiin Italian kuningaskunnaksi ja Viktor Emanuel II koko Italian kuninkaaksi.

Oolannin sota  28.3.1854 - 20.9.1854 ja  17.4.1855 - 10.12.1855

Ruotsin kuninkaana oli Oskar I (Bernadotte), mutta Ruotsi ei osallistunut sotatoimiin Itämerellä eikä muualla. Sen sijaan Suomen suuriruhtinaskunta joutui brittiläis-ranskalaisen laivasto-operaation kohteeksi.

Kun Iso-Britannia ja Ranska lähtivät mukaan Krimin sotaan, lähetettiin Itämerelle maaliskuussa 1854 vara-amiraali Charles Napierin komentama brittiläinen laivasto ja huhtikuussa vara-amiraali Alexandre Parseval-Deschenesin komentama ranskalainen laivasto. Ne yhdistivät voimansa Inkoon Barösundin edustalla 13. kesäkuuta 1854.

Itämeren tärkein venäläinen linnoitus oli Pietarin edustalla sijaitseva Kronstadt ja toiseksi tärkein Helsingin edustalla sijaitseva Viapori, mutta brittiamiraali Napier ilmeisesti piti kumpaakin liian vaikeasti valloitettavana ja valitsi siksi kohteeksi kolmannen tärkeän linnoituksen eli Bomarsundin. Senkin valloittamiseen tarvittiin vahvat maihinnousujoukot. Liittoutuneet tarvitsivat  muutakin näyttöä sotamenestyksestä kuin siviilikohteiden vaurioittaminen, ja sellaiseksi keskeneräisen linnoituksen valloitus ja tuhoaminen sopi erinomaisesti.

Brittiläis-ranskalainen laivasto-osasto käsitti yli sata sotalaivaa. Briteilllä oli 14 linjalaivaa, 6 fregattia ja 29 pienempää alusta. Myöhemmin laivastoon liittyivät ranskalaiset 9 linjalaivalla ja 7 fregatilla. Sotalaivat olivat purjealuksia, joista useimmat oli varustettu myös höyrymoottoreilla (potkurit tai siipirattaat). Tykit ampuivat rautakuulia, kranaatteja ja raketteja. Laivatykkien kantama oli 3 km ja linjalaivojen mörssäreiden jopa 4 km. Operaatiot Itämerellä tapahtuivat kahtena kesänä sulan veden aikaan.

Britit suunnittelivat kolmanneksi kesäksi edellistä suuremman, jopa yli 250 aluksen suuruisen Itämeren laivaston kokoamista, mutta Krimin sota ehti sitä ennen päättyä. Brittilaivasto ei siis koskaan kasvanut niin suureksi kuin tutussa laulussa kerrotaan: "Ja se Oolannin sota oli kauhia, kun engelsmanni kolmella sadalla laivalla...."

Venäjän Itämeren laivasto oli vielä purjelaivakannassa, joten alusten operointi merellä oli riippuvainen tuuliolosuhteista. Laivasto käsitti 25 linjalaivaa, 19 fregattia ja 150 pienempää alusta (tykkipursia ja kaleereita). Laivatykit olivat vanhoja ja ruuti huonoa. Vain yksi linjalaiva ja 3-7 fregattia oli varustettu moottorilla. Sen vuoksi Venäjän laivasto ei lähtenyt lainkaan merelle, vaan pysytteli kotisatamissaan.

Brittiläis-ranskalainen laivasto tulitti linnakkeita ja poltti rakennuksia koko Suomenlahden ja Pohjanlahden alueella: Kotka/Ruotsinsalmi - Loviisa/Svartholm - Santahamina - Suomenlinna (Viapori), Ahvenanmaa/Bomarsund, Uusikaupunki, Rauma, Pori, Kristiinankaupunki, Kaskinen, Vaasa, Uusikaarlepyy, Pietarsaari, Kokkola, Raahe, Oulu, Iin Kuivaniemi, Kemi, Tornio. Sokkeloinen saaristo ja karikkoiset rannat tuottivat hyökkääjille vaikeuksia, kun väestö vähäisten sotilasosastojen ohella puolusti suuriruhtinaskuntaa.

Vuonna 1853 alkanut Krimin sota laajeni kesä-syyskuussa 1854 Itämerelle Oolannin sodaksi, jolloin Bomarsundin linnoitus oli vasta puolivalmis. Brittiläiset ja ranskalaiset joukot hyökkäsivät linnoitukseen 8. elokuuta 1854 noin 12 000 miehellä. Samaan aikaan noin 40 Itämeren laivaston alusta asettui puolikaareen Lumparnille linnoituksen edustalle. Puolustajia linnoituksessa oli noin 2 200, joukossa suomalaisia tarkka-ampujia. Hyökkääjiä oli yli viisi kertaa enemmän ja neljän päivän taisteluiden jälkeen linnoitus antautui. Noin kaksituhatta sotavankia vietiin Ranskaan ja Englantiin.

Seuraavana kesänä vuonna 1855 Viaporissa (Suomenlinna) sotatapahtumat kestivät vain 45 tuntia. Laivaston pommitukset aiheuttivat huomattavaa vahinkoa linnoitukselle. Helsinkiläiset kokoontuivat Kaivopuiston kallioille seuraamaan taistelua.

Britit räjäyttivät Bomarsundin linnoituksen, jota olivat ensin tarjonneet Ruotsille kiitokseksi siitä, että se oli pysynyt puolueettomana Venäjän tulevia reaktioita peläten. Brittiläisten etujen mukaista oli estää venäläisten sotilaallinen toiminta saarilla, joten britit vaativat Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1856, että Venäjä pitää Ahvenanmaan linnoittamattomana ja neutralisoituna. Krimin sodan vuonna 1856 päättäneeseen Pariisin rauhansopimukseen otettiinkin määräys, ettei Ahvenanmaata saa linnoittaa.

Oolannin sota oli Venäjälle traumaattinen kokemus. Venäjän tsaari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai I kuoli 2.3.1855 Krimin sodan ollessa vielä kesken, ja Venäjällä käynnistyi uudistumisen ja vapautumisen aikakausi: Armeija, laivasto sekä maan infrastruktuuri tarvitsivat päivittämistä. Uudistusten aalto ulottui myös Suomen suuriruhtinaskuntaan. Suomalaiset ansaitsivat keisarin luottamuksen pitäessään pintansa Itämerellä ja pysymällä lojaalina hallitsijalleen. Palkintona itärajan puolustamisesta seuraava Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II kutsui valtiopäivät koolle Helsinkiin vuonna 1863. Aleksanteri II saapui Helsinkiin 14.9.1863 laivalla, joka kiinnittyi keisarillisen linnan edustan laituriin. Valtiopäivätoiminnan alkaminen vuonna 1863 merkitsi sananvapauden suurta laajentumista yhteiskunnallisissa asioissa.

Bomarsundin linnoitus on tänä päivänä Ahvenanmaalla Sundin kunnassa Bomarsundin kylässä sijaitseva rauniolinna. Sen päälinna oli Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus.
Ahvenanmaan demilitarisointi jatkui ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Ahvenanmaa vahvistettiin lopullisesti Kansainliiton päätöksellä historiallisten dokumenttien perusteella kuuluvaksi Suomelle. Perusteena sille oli, että sitä on hallittu myös Ruotsin vallan aikana kahdeksan Ruotsin maakuntaa käsittävän Suomen kautta Turusta, ei Tukholmasta. Vastineeksi siitä, että Suomi sai vahvistetuksi alueen itselleen, tuli Suomen taata ahvenanmaalaisille laaja itsehallinto ja kulttuuriset oikeudet.

Hyvyys ja pahuus

 Hyvyys ei taistele hyvyyttä vastaan. Hyvä ei taistele myöskään pahaa vastaan. Vain pahuus taistelee pahuutta vastaan ja pahikset taistelevat keskenään. Juuri sen vuoksi neuvottelut rauhasta ovat aina hyvin vaikeita. Pahiksien on vaikea uskoa, että on olemassa niin suurta ja kaiken kattavaa hyvyyttä, että pahuudesta voitaisiin luopua ilman taistelua.

Pahikset kysyvät: Eikö saavutettuja etuja saisi puolustaa? Hyvikset vastaavat: Etuja ei tarvitse puolustaa, jos niitä ei kukaan yritä kaapata. Pahikset sanovat: Ihmiset ovat tehneet pahoja tekoja ihmiskunnan alusta tähän päivään asti. Hyvikset vastaavat: Onko pahuuden polku ihmisen ainoa tie? Pahikset ihmettelevät: Väitättekö te tuntevanne tien totuuteen ja hyvään elämään? Hyvikset vastaavat: Se on hyvä kysymys!

Enempää ei elämä tarjoa

Parhaimmillaan Rooman maailmanvalta ulottui vain alle neljään prosenttiin asuttujen mantereiden pinta-alasta ja väestöstä. Siinä mielessä maailmanvalta on liioittelua. Roomalainen kulttuuri loi kuitenkin perustan eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle eli länsimaiselle kulttuurille, joka on myös kehittänyt länsimaisen demokratian.

Tänä päivänä länsimaisten käsitysten kanssa kilpailevat sellaiset vanhat kulttuurit, joista roomalaisilla ei oman suuruutensa päivinä ollut juuri mitään käsitystä. Vanhan Euroopan väki jäi sadoiksi vuosiksi  taistelemaan keskenään ja edelleen eurooppalaiset tarvitsevat Uuden Euroopan eli amerikkalaisten tukea pyrkimyksilleen pysyä kehityksen kyydissä.

Eurooppalaiset selvisivät kansainvaellusten myllerryksistä ja myös myöhemmistä sodista silloin, kun maapallon väestömäärä oli nykyistä pienempi. Tänä päivänä Eurooppa on jälleen joutumassa sellaiseen ryöpytykseen, että keinot alkavat loppua kuin muinaisilta roomalaisilta. Nyt katse voidaan jälleen kääntää Italiaan, sillä kaikista heikkouksista ja pahoista ajoista huolimatta italialaisia voidaan edelleenkin pitää hyvinä selviytyjinä. Enempää ei elämä tarjoa.

Kirjahyllyni pieniä aarteita

Tapani (Stefan) Löfvingin päiväkirjat isonvihan ajoilta (1713-1721) ovat jälleen ajankohtaista luettavaa. Ruotsin armeijaan värväytyneenä sissinä Löfving toimi maissa, merellä ja saaristossa aikana, jolloin Ruotsin historian suurvalta-aika oli päättymässä. Folke Nybergin toimittama kooste, Porvoo 2004.

Berthold Auerbach oli 1800-luvulla vaikuttanut saksalainen kirjailija. Hänen teoksistaan erään eli "Joseph im Schnee" on suomentanut mm. Malakias Costiander: "Juoseppi lumessa eli onnettomuus vaihtelehtii", kirja ilmestyi vuonna 1863. Tarina sykähdyttää tämänkin päivän kovassa maailmassa.

Merikapteeni Joshua Slocumin tähtihetket ajoittuvat 1800-luvun lopulle, jolloin hän ensimmäisenä ihmisenä maailmassa suoritti yksinpurjehduksen maapallon ympäri. Alun perin sanomalehdessä julkaistu matkapäiväkirja ilmestyi ensimmäisen kerran kirjana vuonna 1900. Päiväkirjan suomennetut kertomukset on kuvitettuna kirjana julkaissut mm. John Nurmisen Säätiö.

Nuorempaa kirjallisuutta edustaa kauppaneuvos Kalle Kaiharin  muistelmateos "Kun keinot loppuu niin konstit jää", OTAVA 1984. Siinä tämä tamperelaisten tuntema "Kekkosen varapresidentti" kertoilee varsin suorasukaisesti, miten kauppias ja poliitikko voivat oppia ymmärtämään toisiaan puolesta sanasta.

Sitähän se on - eikä se sitten muuta olekaan

 Köyhyys on hyvin vanha elämänmuoto ja mahdollisuus olla mukana menossa niin kauan kuin terveyttä riittää, eikä se köyhyys lopulta ole kurjuutta kummenpaa. Valtaosalle ihmiskuntaa köyhyys on hyvin arkinen käsite. "Sitähän se on eikä se sitten muuta olekaan" sanoo elämää nähnyt eukko. "No niinhän se on" säestää monessa mukana ollut ukko.

Maailmassa on 8 miljardia ihmistä. Köyhyysrajan alapuolella elää kaksi miljardia eli neljännes maailman ihmistä. Lisäksi äärimmäisessä köyhyydessä elää 800 miljoonaa ihmistä (10 %).  Lisäksi puutetta kärsii maailmassa lähes  kolmannes eli  yli 2,4 miljardia ihmistä. Esimerkiksi Suomessa elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä 900 000 ja USA:ssa 40 miljoonaa ihmistä. 

Ainoastaan 9 % maailman ihmisistä on supervarakkaita ja vain yksi prosentti ihmisistä omistaa 90 prosenttia maailman kaikesta varallisuudesta. Tämä yhteiskuntajärjestelmistä täysin riippumaton rakenne on kehittynyt vuosituhansien aikana ja tulee todennäköisesti säilymään koko ihmiskunnan olemassaolon ajan.

Sen sijaan unimaailmassa mielikuvituksella ei ole mitään rajoja. Unimaailmassa olosuhteet voivat kääntyä jopa päälaelleen. Vauraudessa elävät ihmiset saattavat kokea painajaisia ahdinkoon joutumisesta ja köyhyydessä elävät vaeltaa unissaan hyvinkin autuaassa ympäristössä. Hyvin kauan on myös tiedetty, että varsinkin kaiken hyvän tasaaminen kaikkien ihmisten kesken on mahdollista vain henkimaailmassa.

Kaikkein paras narratiivi

Varsinkin asiantuntijat ja toimittajat käyttävät kommenteissaan usein käsitettä narratiivi. Narratiivin tavoitteenahan on saada aikaan toisenlaista ymmärrystä ja jopa muuttaa ihmisten suhtautumista esimerkiksi ajankohtaisiin tapahtumiin. Nykyään narratiivi alkaa jo kuulostaa asialta, jota on pidettävä hölynpölynä tai valheellisena vaikuttamisyrityksenä.

Eipä olekaan ihme, että narratiiveiksi koetaan myös narraaminen ja narauttaminen. Narraaminen voi olla leikkisää ilman, että se on ilkeilyä. Sen sijaan narauttamisella voidaan saada aikaan pahempia seurauksia kuin on tarkoitettukaan.

No, joka tapauksessa narratiiveilla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin. Nykyisin media levittää narratiiveja laajalti ja nopeasti. Melkein voisi luulla, että laiha sopu voisi olla parempi kuin lihava riita ja jatkuva narina. Nariseva kenkäkin alkaa ajan mittaan ottaa aivoon - narisevasta lattiasta puhumattakaan.

Mikä sitten on se kaikkein paras narratiivi?

Kyllä se on 1700-luvulla eläneen vapaaherra Karl Friedrich Hieronymus von Müchhausenin seikkailut, joita täydensi Rudolf Erich Raspe vuonna 1785 julkaisemassaan kirjassa The Surprising Adventures of Baron Munchausen.                                                                   

Taivahan vallat sentään!

 Pyhään Raamattuun on kirjattu, että Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli aluksi autio, tyhjä ja pimeä, joten oli tarpeellista luoda myös aurinko, kuu ja tähdet osoittamaan aikoja, päiviä ja vuosia. Näistä tähtitieteellisistä lähtökohdista lähtien on nykyihmiseksi kehittynyt ihminen kehitellyt tietojaan ja taitojaan satojentuhansien vuosien ajan.

Monen monien yritysten ja erehdysten kautta ihminen on pystynyt hahmottamaan auringon, kuun ja tähdet ja jopa sen, miten kaukana ne pyörivät ja kiertävät ja mitä kenties saattaisi löytyä niinkin kaukaa, ettei ihminen sinne omilla keksinnöillään tule pääsemään.

Tänä päivänä tiedetään, että kaikki maapallolle rakennetut kirkontornit kohoavat kohti taivaita eli kaikkiin toisilleen vastakkaisiin suuntiin. Tästä voidaan päätellä, että taivas ympäröi meitä kaikilta suunnilta. Aurinkokuntaa ympäröivä universum on siis taivas tai ainakin portti taivaaseen, joka on universumiakin suurempi käsite.

Tänä päivänä maapallo on jo liian pieni paratiisi ihmiskunnalle. Monenkeskisiä sotia käydään hullunkiilto silmissä, vaikka kättä pitäisi vääntää luonnonvoimien kanssa. Voiko ihmiskunnan tiedostamaton näköala perustua ajatukselle: Meidän jälkeemme vedenpaisumus?