Ihmiselämän mittaisen olemassaolon maailmassa ei idealismilla pitkälle pötkitä. Sen sijaan ideoille on tilaa ja tilausta. Kun hyvä idea pälkähtää päähän ja sen pystyy toteuttamaan, niin se poikii rahaa. Kalevalan runomitassa kysymys olisi sammon takomisesta eli idean kehittämisestä vaurautta tuottavaksi toiminnaksi.
Maapallon elinkaaren mittakaavassa ei tänä päivänä mannerlaattojen liikkeitä, jääkausia, tulivuorenpurkauksia ja meteoriittien kaikkia törmäyksiä pystytä ohjailemaan. Entisaikoina ei ohjailtu. Ei pystytty eikä pystytä vieläkään ohjailemaan myöskään väestömäärien kasvua eikä liikehdintää. Erillään kehittyneet kulttuurit kehittyivät omiin suuntiinsa. Hyvin pitkään ihmiskunta eleli perimätiedon varassa ja ennusteli tulevia havainnoimalla luontoa ja manaamalla henkiolentoja.
Luolaihminen piirsi luolaansa saaliseläimen kuvan ja siinä sen siluetti on tänäkin päivänä. Luolaihmisiä oli niin vähän, että he eivät voineet jättää luontoa huonoon kuntoon. Sen sijaan eläinlajeja oli ajoittain sekä kokonsa että lukumääränsä vuoksi niin paljon, että ne pystyivät ajoittain jopa pilaamaan luontoa. Tänä päivänä ihmisiä on niin paljon, että ihmiskunnan tuottamien ideoiden toteuttaminen on vaaraksi jopa ihmiselle itselleen. Se johtuu siitä, että ideoiden toteuttaminen ja tuottaminen käy idealismin edellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti