Jo kauan sitten ihmiset olivat mestareita motkottamaan. Sitten opittiin kanoilta kaakatus ja sitä jatkui, kunnes väsyttiin kuuntelemaan kotkotuksia ja siirryttiin tiktokkauksiin. Nyt kaikki kulkevat naamat facebookissa ja puhekieli matkii lintusten twitterrystä. Ajatukset pyörivät pinteristi linkedinettyinä, we- tai snapchattaillaan ja ollaan whatsappissa. Voidaan olla myös reditteen tai youtubeen sidottuja. Joku saa enemmän irti telgramista.
Nenä kiinni kännyköissä harhaillaan sosiaalisen median alustoilla, vaikka jalat tallaavat asfalttia tai metsäpolkua. Satukirjoja ei tarvita, kun pelkkä virtuaalisuus vieraannuttaa todellisuudesta. Kirkolliset saarnat korvautuvat kotikatsomoiden taivaskanavilla.
Tarvittaessa kaiken inhimillisen tiedon tekoäly kaivaa esille sekunneissa. Mitä tapahtuu, jos sähköiset tietoverkot romahtavat? Mistä tietoa silloin haetaan? Eipä hätää! Lähdetään vain siitä, mitä jäljelle jää. Sen näkevät ne, jotka alkavat rakentaa uutta maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti