Kun vaeltaa kauniissa vuoristossa, niin saattaa ajatella miten käsittämättömän pitkän ajan kuluessa vulkaaniset purkaukset ovat jähmettyneet vuoristoiksi ja koristautuneet niityiksi ja metsiksi.
Kun loikoilee varjon alla kauniilla hiekkarannalla, niin saattaa ajatella miten käsittämättömän pitkän ajan kuluessa kalliot ovat murentuneet ja jauhautuneet sileiksi kiviksi ja hienoksi hiekaksi.
Kun kävelee kaupungin eloisalla kadulla, niin saattaa ajatella miten lyhyessä ajassa kaupunki on peittänyt alleen luonnonkauniin ikimaiseman.
Kun katselee antiikin raunioita, niin saattaa huomata pohtivansa miten kauan nykyihmisten rakennukset tulevat siirtämään tarinaansa jälkipolville.
Lopulta huomaa pohtivansa aikaa, jolloin sininen planeetta on luonut nahkansa käsittämättömän monta kertaa ja valmistautunut olemassaolonsa viimeisiin hetkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti