Ihmiskunta elää maapallon kuorella kuin kala akvaariossa. Ulospääsyä ei ole, ellei akvaarion hoitaja ota käyttöön suurempaa kulhoa tai siirrä kalaa luonnon vesiin. Oli miten oli, niin ennemmin tai myöhemmin kala kuolee pienessä tai suuressa akvaariossa tai päätyy luonnon vesissä peräti suuremman kalan suuhun. Kalalta ei mitään kysytä eikä sille anneta muuta mahdollisuutta.
Aatamista ja Eevasta alkaen ihmiset ovat sukupolvesta toiseen kuolleet tällä planeetalla. Jossakin vaiheessa koko ihmiskunnan aika täyttyy ja saadun ilmoituksen mukaan tapahtuu ylösnousemus riemullisena heräämisenä ikuisessa valossa tai kärvistelynä ikuisessa tulessa.
Varmaa lienee, että elämä maapallolla lakkaa paljonkin ennen kuin koko aurinkokunta tuhoutuu. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että aurinkokunnan ulkopuolisen kaikkeuden hahmottaminen on liian vaikea asia ihmisjärjellä tai hänen luomallaan tekoälyllä ratkaistavaksi.
Paljon ennen ajanlaskun alkua viisaat miehet jo näitä näkyjä näkivät ja samoja asioita pähkäilivät. Kirjoitus- ja lukutaidon kehittyessä heidän näkemyksensä tarttuivat yleiseen tietoisuuteen ja saman tiedon varassa ihmiskunnan on matkaansa jatkettava. Valoisampia näkymiä eivät tieteen saavutukset ole tähän mennessä pystyneet tarjoamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti