Pyhään Raamattuun on kirjattu, että Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli aluksi autio, tyhjä ja pimeä, joten oli tarpeellista luoda myös aurinko, kuu ja tähdet osoittamaan aikoja, päiviä ja vuosia. Näistä tähtitieteellisistä lähtökohdista lähtien on nykyihmiseksi kehittynyt ihminen kehitellyt tietojaan ja taitojaan satojentuhansien vuosien ajan.
Monen monien yritysten ja erehdysten kautta ihminen on pystynyt hahmottamaan auringon, kuun ja tähdet ja jopa sen, miten kaukana ne pyörivät ja kiertävät ja mitä kenties saattaisi löytyä niinkin kaukaa, ettei ihminen sinne omilla keksinnöillään tule pääsemään.
Tänä päivänä tiedetään, että kaikki maapallolle rakennetut kirkontornit kohoavat kohti taivaita eli kaikkiin toisilleen vastakkaisiin suuntiin. Tästä voidaan päätellä, että taivas ympäröi meitä kaikilta suunnilta. Aurinkokuntaa ympäröivä universum on siis taivas tai ainakin portti taivaaseen, joka on universumiakin suurempi käsite.
Tänä päivänä maapallo on jo liian pieni paratiisi ihmiskunnalle. Monenkeskisiä sotia käydään hullunkiilto silmissä, vaikka kättä pitäisi vääntää luonnonvoimien kanssa. Voiko ihmiskunnan tiedostamaton näköala perustua ajatukselle: Meidän jälkeemme vedenpaisumus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti