Kullankaivuu, karjanajo ja kapakkaelämä kuuluivat 1900-luvulla oleellisena osana Villiä Länttä ihannoivaan viihdekulttuuriin. Ehkä vuonna 1954 valmistunutta lännenelokuvaa "The Far Country" voidaan pitää jopa esikuvana sellaiselle 1960-luvulla valmistuneelle dollaritrilogialle kuin "Kourallinen dollareita", "Vain muutaman dollarin tähden" ja "Hyvät, pahat ja rumat". Lukuisien elokuvateattereissa esitettävien westernien lisäksi myös sellaiset TV-sarjat kuin "Lännen tie", "Virginialainen" ja "Bonanza" nousivat hetkessä kotikatsomoiden suosikeiksi. Vielä tänäkin päivänä hevosoopperoiden mukaansa tempaavia tunnareita löytyy suurten sinfoniaorkestereiden ohjelmistosta. Eikä se olekaan ihme, kun nuotteja ovat kirjoitelleet vaikkapa Henry Mancini tai Ennio Morricone.
The Far Countryn tekijöistä ohjaaja Anthony Mann ja pääosan esittäjä James Stewart edustivat edellistä sukupolvea verrattuna italowesternien tekijöihin kuten ohjaaja Sergio Leoneen ja pääroolin esittäjään Clint Eastwoodiin. Pahoin haavoittuneet elokuvasankarit pystyivät raahautumaan vaikkapa majatalon kapakan terassin alle ja sieltä käsin yllättämään ylivoimaisilta tuntuvat vastustajansa. Se, minkä James Stewart teki The Hash Housen terassin alla, niin sen osasi myös Clint Eastwood kymmenen vuotta myöhemmin.
Eräällä lomaretkellä käväisin Argentieran muinaisessa kaivoskaupungissa, joka sijaitsee Sardiniassa. Mieltäni jäi vaivaamaan ajatus, että jonkin italowesternin kuvausryhmä olisi purkittanut myös siellä joitakin otoksia. Liekö leikattu pois? Sen sijaan villin lännen näyttämöinä ovat toimineet ainakin Hollywoodin teemapuistot, Espanja, Rooman liepeillä olevat studiot, Israel ja Afrikka, joten eiköhän joukkoon mahdu myös ainakin pistäytyminen Argentierassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti