Kenellä on maailmanrauhan avaimet?

 Taloustieteen oppikirjoihin tutustunut suomalaistaustainen rahamies on sitä mieltä, ettei kirjoissa oteta huomioon ulkomaiden olemassaoloa: "Ei haluta ottaa huomioon sitä, että kun maiden ja maanosien välillä on kauppavaihtoa, niin pääomat ja pääomia hallinnoivat ihmiset ovat myös liikekannalla ja vapaa liikkuvuus sisältää myös melko vapaan rahojen siirron. Pelkästään Sveitsissä asuu monta sataa ihmistä, joilla on toimitusjohtajuus, hallituksen jäsenyys tai muu vastuuasema suomalaisessa yrityksessä. Pääomat, sijoitukset ja kapitalistit äänestävät jaloillaan. Jos maassa ei ole töitä eikä taloudellista kasvua, niin maassa ei ole myöskään oikeutta eikä sosiaaliturvaa ja seurauksena on vain järjestyksen romahtaminen."

Vaikka ymmärrän taloustieteestä yhtä vähän kuin tähtitieteestä, niin haluan tuoda rikkani rokkaan. Tiedetään, että kärkisijoilla maailman miljardöörien joukossa ovat mm. Pekingin, New Yorkin ja Moskovan miljardöörit. On kummallista, etteivät he pääse sopuun omaisuuksiensa uusjaosta, vaan maailmasta on kehittymässä kaksinapainen. Miljardöörien tulisikin pikaisesti sopia varallisuuksiensa rajoista muulla tavoin kuin sotimalla.

Jonkinlaisen konklaavin saisi ehkä koolle, kun tiedetään , että 1 % maapallon väestöstä omistaa maapallon varallisuudesta enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Toisaalta tämä valtava 99 %:n enemmistö muodostaa niin kirjavan joukon, ettei siltä voisi odottaa ratkaisua rauhanomaiseen elämään - yhtenäisistä oikeuksista tai sosiaaliturvasta puhumattakaan. Utopiaa on myös varallisuuden jakaminen kaikkien maailman ihmisten kesken. Miljardöörit ja oligarkit ovat nyt kaapin päällä ja heillä voisi edes teoriassa olla mahdollisuus jonkinlaiseen kompromissiin.

Poliittiset ratkaisut tuntuvat kosmeettisilta. Pienessä kiistassa voisi harjoitella sellaisellakin tempulla, että yritystuen nimitys muutettaisiin toimeentulotueksi ja toimeentulotuen nimitys yleiseksi yritystueksi. Yritysten toimeentulotuki selitettäisiin siten, että mahdollistetaan lukuisten työntekijöiden toimeentulo ja yleinen yritystuki maksettaisiin sillä perusteella, että yritetään tukea yksilöä. Tämä olisi pienten askelten politiikkaa.

Lopuksi voidaan todeta, että ihminen on häviävän pieni tekijä maapallon historiassa. Sanotaan, että ikä on vain numero, mutta sata kierrosta auringon ympäri täyttyy vain harvoille ja ensimmäiset kymmenet kierrokset ovat kultaakin kalliimpia.