Varsinkin asiantuntijat ja toimittajat käyttävät kommenteissaan usein käsitettä narratiivi. Narratiivin tavoitteenahan on saada aikaan toisenlaista ymmärrystä ja jopa muuttaa ihmisten suhtautumista esimerkiksi ajankohtaisiin tapahtumiin. Nykyään narratiivi alkaa jo kuulostaa asialta, jota on pidettävä hölynpölynä tai valheellisena vaikuttamisyrityksenä.
Eipä olekaan ihme, että narratiiveiksi koetaan myös narraaminen ja narauttaminen. Narraaminen voi olla leikkisää ilman, että se on ilkeilyä. Sen sijaan narauttamisella voidaan saada aikaan pahempia seurauksia kuin on tarkoitettukaan.
No, joka tapauksessa narratiiveilla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin. Nykyisin media levittää narratiiveja laajalti ja nopeasti. Melkein voisi luulla, että laiha sopu voisi olla parempi kuin lihava riita ja jatkuva narina. Nariseva kenkäkin alkaa ajan mittaan ottaa aivoon - narisevasta lattiasta puhumattakaan.
Mikä sitten on se kaikkein paras narratiivi?
Kyllä se on 1700-luvulla eläneen vapaaherra Karl Friedrich Hieronymus von Müchhausenin seikkailut, joita täydensi Rudolf Erich Raspe vuonna 1785 julkaisemassaan kirjassa The Surprising Adventures of Baron Munchausen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti