Tämä tarina ei kerro Suomen koilliskairan erakosta eikä Suomen ja Venäjän välisestä raja-asemasta. Sen sijaan tarina kertoo erään tavallisen Joosepin unesta, jota hän kertoili naapurin ukoille.
Jooseppi oli havahtunut ajatukseen, voiko pallo kaatua? No, eihän pallo voi kaatua, hän päätteli. Jaa, mutta voihan se hitusen vierähtää, jos sitä voi kaatumiseksi sanoa. Jatkuva kaatuileminen on vierimistä ja lopulta pyörimistä. Unessa hän pohti myös, että voiko ääni karata tai pysähtyä? Ja kyllähän se voi ainakin kaikuna palata, mutta ehkei ihan pysähtyä, vaikka lakkaa kuulumasta.
Kaikkea sinäkin unissasi pohdit, totesivat ukot.
Jooseppi arveli, että uni johtui siitä, kun naapurin poika oli kertonut, että matikanopettaja oli piirtänyt liitutaulun puolivälistä suoran viivan taulun vasempaan reunaan. Sitten opettaja oli selittänyt, että jos viiva jatkuisi äärettömiin, niin se palaisi viivaan kiinni taulun oikean reunan suunnasta. Sen jälkeen hän oli vetänyt liidulla uuden viivan taulun oikeasta reunasta kiinni vasemmalla olevaan viivaan.
Jopas jotakin, totesivat ukot.
Unessaan Jooseppi oli vielä jatkanut pohdintaansa: Hän oli paikkaamassa traktorin renkaan sisäkumia ja kehitteli samalla ajatusta siitä, mitä äärettömyys tarkoitti. Jospa ääretön onkin suunnattoman suuri joustava letku, jonka päät yhtyvät valtaisan sisäkumin muotoon. Kun siihen sitten pumpataan kaasua, niin rengas laajenee, paine kasvaa äärettömän suureksi ja tapahtuu räjähdys.
Ukot kysyivät: Kuka sitä pumppaa? Jooseppi vastasi: En minä vaan tiedä. Herätessäni kyselin sitä samaa itseltänikin. Kuule, Jooseppi...jätä sinä viisaammille tuollaiset, niin saat nukkua yösi rauhassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti