Sanotaan, että laihakin sopu on parempi kuin lihava riita. Viereisten torppien rajasta voidaan riidellä jatkuvasti, mutta etäämpänä asuvan väen kanssa eletään sulassa sovussa. Koko maapallon mittakaavassa ollaan huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Kuitenkin lauhat kaudet, jääkaudet ja luonnonkatastrofit ovat seuranneet toisiaan iät ja ajat. Maapallon asukastiheys muistuttaa jo mehiläispesää. Monin paikoin maapallo on käynyt ahtaaksi, mutta aurinkokunnan lähimaastossa ei näytä olevan toista pesäksi sopivaa planeettaa.
Ihmiskunta saattaisi kyllä selviytyä ilmastonmuutoksesta, mutta se on myös sotaisan ajattelunsa vanki. Ei ole kärsivällisyyttä olla tarttumatta aseisiin - puhumattakaan aseistariisunnasta. Ilmastonmuutoksen, luonnonmullistusten ja pandemioiden ohella sotiminen näyttäisikin olevan ainoa keino harventaa liikakansoitusta, kun käytettävissä on vain yksi maapallo.
Pitkällä tähtäykselllä tässä pesässä on elettävä mehiläisten ja muurahaisten ikiaikaisella kestävän kehityksen polulla. Että onko tässä jutussa mitään logiikkaa? On toki se, että mehiläis- ja muurahaispesiä maapallolle vielä mahtuu, mutta ihmiskunnalle tämä pesä on käynyt ahtaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti