Ei olisi mikään yllätys, jos maailmansota syttyisi juuri nyt, kun rauhanneuvottelut eivät kiinnosta ketään. Sen sijaan yllättävänä voidaan pitää sitä, että viimeisen sadan vuoden kuluessa on alettu uskoa ihmiskunnan pystyvän tyytymään paikallisiin sotiin, käymään keskinäistä kauppaa, kehittämään yhteistyötä ja jopa suojelemaan luonnon monimuotoisuutta. Yllätys onkin siinä, että harmonia, sopuisa rinnakkaiselo, kompromissit ja riidattomat tilanteet eivät näytä olevan ihmisen hallinnassa.
On päästy niin pitkälle, että paavi voi puheessaan todeta sodan järjettömyyden, mutta silloinkin medialle riittää yhden sanan lisäys tai poisjättäminen yksilöimään sodan ja vahvistamaan vastakkainasettelun tai saamaan puheen kuulostamaan siltä kuin se koskisi kaikkia sotia. Ja sanoipa paavi mitä tahansa, niin kaikkien omia sotiaan käyvien valtioiden propagandakoneistot aina ja joka tapauksessa muokkaavat todellisuuden omia tavoitteitaan vastaavaksi.
Tuhansien vuosien ajan on jatkuvasti sodittu kaikilla niillä maapallon kolkilla, joilla ihminen on pystynyt kulloistakin aseistustaan käyttämään. Ovatko sodat ylipäänsä tarpeettomia tai järjettömiä kaikkien, kummankin osapuolen tai ainoastaan toisen osapuolen osalta? Tiedetään kyllä, ketkä sodissa kärsivät, mutta aina ei ole täysin selvää, ketkä sodista hyötyvät. Oikeamielistä erittelyä ei kukaan osaa, halua tai uskalla tehdä, joten siltä osin joudutaan sukupolvesta toiseen elämään propagandan värittämässä maailmassa.
Paavi lienee oikeassa siinä, että sotien perimmäisinä syinä ovat vallanhimo ja ahneus. Oikeamielinen vallankäyttö on välttämätöntä, mutta siihen liittyvä ahneus saa aikaan pahuuden kierteen. Vaikka paavi pyrkii sanan voimalla parantamaan koko maailmaa, niin tässä ajassa ihmismassojen ristiriitojen hallitsemiseen kykenevät vain luonnonvoimat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti