Eläimet jakavat ja ovat aina jakaneet elintilan ajattelematta hyvää tai pahaa. Ihmisen mielestä peli on selvä, kun lammas ei syö lihaa eikä susi syö ruohoa. Ihmiselle lammas on tärkeämpi, joten susi saa kyytiä. Susi saa tulla toimeen omillaan, mutta lampaan ihminen ottaa hoideltavakseen. Suden tappaa viimekädessä armoton luonto, lampaan tappaa ensikädessä ihminen.
Lajeittain tarkasteltuina ihmiset ja eläimet muodostavat etupiirejä ja reviirejä, jotka ohjaavat kunkin klaanin käyttäytymistä. Taistelu oman poppoon elintilasta on jatkunut samankaltaisena miljoonien vuosien ajan. Se on myös ihmisen sivistyshistorian perusta.
Ihmisten keskinäisissä suhteissa samoin ajattelevat ovat hyviksiä ja toisin ajattelevat ovat pahiksia. Katsellessaan omaa kuvaansa peilistä, lukiessaan samoin ajattelevien kolumnistien kirjoistuksia ja katsellessaan suosikkiohjelmiaan suosikkikanaviltaan ihminen haluaa vain vahvistaa käsitystään hyvästä ja pahasta, hyviksistä ja pahiksista.
Eläinten hallitsemassa maailmassa käydystä taistelusta ihminen on suoriutunut voittajana. Taistelussa elintilan jakamisesta ihmisten kesken on kuitenkin juututtu ihmisten keskinäiseen taisteluun. Kun mielikuva hyvän ja pahan taistelusta on saatu syntymään, niin ei se peiliin katsomalla parane.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti