Kaikkien kansakuntien kirkollisten johtajien tehtävänä on puolustaa edustamansa kansakunnan sotimista silloinkin, kun sotaa käydään kyseenalaisin perustein. Tämän periaatteen jakavat kaikkien uskontojen kirkkokunnat, uskonnolliset liikkeet ja suuntaukset aikojen alusta aikojen loppuun.
Ihmiskunnan kehityksen kaikissa vaiheissa uskontoja on käytetty vallan hankkimisen ja vakiinnuttamisen välineinä. Eläinkunnassa ei liene havaittu vastaavaa ilmiötä, vaan kehitys on perustunut puhtaasti lajien fyysisiin ominaisuuksiin; yksilön voimaan ja lajin runsauteen.
Ihmiskunnan keskuuteen on juurtunut käsitys, että oman kirkkokunnan, uskonnollisen liikkeen tai suuntauksen alaisuudessa tapahtuva sodankäynti on oikeutettua olipa kysymys hyökkäämisestä tai puolustamisesta. Juuri tässä kysymyksessä ihmiskunnan ja eläinkunnan tiet kohtaavat. Ero on vain siinä, että eläinkunta ei tarvitse toimintansa tueksi minkäänlaista uskontoa eikä ideologiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti