Kauan sitten eläneestä viinitarhurista tuli kuuluisa työnantaja, kun hän kävi palkkaamassa torilla seisoskelevia joutilaita tarhaansa työntekijöiksi. Tarhuri lupasi jokaiselle yhden denarin päivältä. Tarhuri kävi päivän mittaan useita kertoja torilla ja aina sieltä löytyi joutilaita, jotka hän lähetti töihin tarhaansa. Illalla tuli palkan maksun aika. Kaikille maksettiin yksi denari riippumatta ajasta, jonka olivat ehtineet olla töissä. Eniten töitä tehneet napisivat, kun eivät saaneet enempää kuin denarin, mutta tarhuri maksoi vain sen, minkä oli luvannut. Hän teki omallaan, mitä halusi. Hän antoi viimeiselle saman kuin ensimmäisellekin. Näin oli oikein ja sen uskomme.
Vieläkin enemmän muistelemme vanhoja tapahtumia, joissa muutama leipä ja kalanen jaettiin ja näin ravittiin tuhansia ihmisiä yliluonnollisten voimien avulla. Näin oli oikein ja sen uskomme.
Tänäkin päivänä voimme luonnossa myös itse nähdä, miten linnut eivät kylvä eivätkä leikkaa ja kedon kukat kasvavat mitään työtä tekemättä. Näin on oikein ja sen hyväksymme.
Voisiko tulonjako ihmisten kesken mennä jopa niin pitkälle, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus elää elämänsä nälkään kuolematta? Voisiko ihminen luoda järjestelmän, jossa jokaiselle maksettaisiin sama palkka riippumatta siitä, mitä työtä tekee? Olisiko hyvä pitää mielessä, ettei ole voittajaa ilman häviäjiä eikä kenenkään omaisuus kartu vähentämättä samalla muiden omaisuutta. Tässä mennään jo yli ymmärryksen ja aivan liian pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti