Keskustelu rikkaista on absurdia. Ilman työntekoa ja yrittäjyyttä ei ole veropohjaa, jota voisi verottaa. Ei ole olemassa valtioita, joissa rikkaudet eivät keskittyisi tietyille henkilöille. Erittäin suppeasti ajateltuna asia näin onkin. Absurdia on keskustella pelkästä rikkaudesta tai rikkaista ilman työtä ja yrittäjyyttä. Kauppaa tarvitaan myös eikä kauppakaan kannata ilman markkinoita. Rikkaudet joutuvat aina joidenkin yksilöiden haltuun. Ei ole myöskään olemassa rikkauksia, joita ei tavoiteltaisi. Rikkauksien tavoittelussa vain muutamat voivat onnistua. Harvat onnistuvat erinomaisesti, useammat kohtalaisesti, vielä useammat joten kuten, mutta valtaosa surkeasti.
Keskustelu köyhistä avaa konkretiaa laajemmalti. Juuri surkeasti onnistuvien valtajoukko on ollut ja tulee aina olemaan kaikkien rikkauksien muodostumisen edellytys. Kurjien valtajoukko toimii kasvualustajana. Se toimii massatuotannon ja halpatuotannon ostovoimana. Kaikkein köyhimmille raha on kalleinta; ei ole etuja, ei alennuksia, ei bonuksia. On vain korkoa korolle. On vain nöyriä maksumiehiä koko elämänsä ajan. Yhden köyhän elämän ajalta talteen otetut pennoset eivät vielä riitä aarteeksi asti, mutta miljoonien ja miljardien köyhien panos on toinen juttu. Valtava köyhien massa on kaikkien maailman rikkauksien lähde ja vähemmistöjen hyvinvoinnin ehtymätön vilja-aitta. Köyhät kantavat jokaisen kortensa yhteiseen kekoon koko elämänsä ajan. Aivan kuten entisaikojen orjat, joiden työ on nykyistenkin rikkauksien konkreettinen perusta - riippumatta siitä, ketkä harvat ovat vuorollaan aarteiden päällä onneansa ihastelleet.
Onneksi köyhiä syntyy kaiken aikaa lisääntyvällä vauhdilla. Jos köyhät loppuisivat, ei rikkauksilla olisi enää mitään merkitystä. Kultaharkkoa ei voi syödä eikä lähettää poimimaan edes marjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti