Suomella on vielä mahdollisuus ja aikaa kohota todelliseksi ydinvoiman suurvallaksi, nimittäin ydinjätteiden loppusijoituksen supervallaksi! Jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen omaksuneilla valtioilla on kiire energiantuotannon lisäämiseen. Niin kiire, että ydinvoimaloita käytetään ja rakennetaan tietämättä lainkaan, mihin voimaloiden tuottama ydinjäte lopulta sijoitetaan.
Suomi on sijaintinsa puolesta sopivaa aluetta ydinjätteiden hautaamiselle. Tarvitsisi vain louhia kalliopohjaisiin kansallispuistoihimme luolastoja, joista sitten myytäisiin ydinhautoja kaikille maailman ydinjätteille. Suomi voisi haudata pääosin sekä omat että muun maailman ydinjätteet omiin kammioihinsa. Tällä tavalla Suomi voisi olla vakuuttunut, että ydinjätteiden loppukäsittely on hallittua. Samalla Suomeen jäisi varma tieto siitä, missä ydinhautoja tulevaisuudessa tulee sijaitsemaan. Myös omat kansallispuistomme säilyisivät kansallispuistoina nyt ja aina.
Ydinjätteen varastoimisessa on muutamia ongelmia: Ydinjätteen jatkuva rahtaaminen loppusijoituspaikkoihin muodostaa jokahetkisen riskin. Ydinjätteen suojaukset voivat vuotaa pohjavesiin. Vedenpinta voi joskus tulevaisuudessa - ilmaston lämpenemisen edetessä - nousta merenrannoilta alaville maille ja tunkeutua jäteluolastoihin. Suomessakin voidaan kokea maanjäristyksiä. Meteoriitti, harhautunut pommi tai terroristit voivat joskus osua jäteluolaan. Pääosa näistä ongelmista ajoittuu kuitenkin - pahimmassakin tapauksessa - niin pitkälle tulevaisuuteen, että Suomen olemassaolo suomalaisten asuttamana itsenäisenä valtiona on taakse jäänyttä historiaa. Jos historiamme jossakin vaiheessa olemme voineet päästä suurvalta-asemaan, vaikkapa ydinjätteiden loppusijoituspaikkana, niin mikä ettei? Reippain mielin voimme toistaa vanhan tokaisun: Meidän jälkeemme vedenpaisumus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti