Gallupien perusteella odotetaan, että seuraavien vaalien jälkeen suuria puolueita on neljä. Uskotaan, että neljän suurimman kilpailu tulee olemaan tasapäistä. Kuusi suurinta puoluetta kerännevät yhteensä yli 90% äänistä. Ne muodostavat hallituspuolueet ja opposition. Loput äänet jäävät ruotsalaiselle kansanpuolueelle, joka on hallituksessa äänimäärästään riippumatta ja kristillisdemokraateille, jotka jäävät sekä hallituksen että opposition ulkopuolella äänimäärästään riippumatta sekä joillekin marginaaliryhmille.
Suurimmat puolueet haluavat ennen vaaleja erottua toisistaan sekoittamalla aatteita ja vaihtamalla vaatteita. Puolueet taktikoivat vaaliliitoilla. Puolueet vaihtavat ehdokkaittensa vaalipiirejä. Puolueet pyörittelevät teemoja työstä, yrittäjyydestä, verotuksesta ja sosiaaliturvasta. Puolueet keksivät uusia sloganeita ja nappaavat niihin kilpailijoittensa vanhoja teemoja. Joka tapauksessa vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, joka jatkaa edeltäjiensä linjoilla, sillä hallituksen muodostaminen edellyttää kompromisseja. Silloin vaalitaistelun aikaina annetut lupaukset eivät saa muodostua esteiksi. Hallitusneuvotteluissa tärkein tavoite on ministerin salkku ja vaalikauden aikana tärkeintä politiikkaa on nimityspolitiikka. Oppositio asettuu rooliinsa ja vastustaa kaikkea, mitä hallituspuolueet esittävät - myös sellaisia esityksiä, joita ovat aikaisemmin itse vaatineet. Ruotsalaiset ja kristilliset astuvat parrasvaloihin ja esiintyvät edukseen, koska saavat politikoida vapaasti omilla ehdoillaan.
Jos kokoomuksesta tai perussuomalaisista tulee suurin puolue, ne saavat yrittää muodostaa hallitusta keskenään. Keskusta ja demarit tekevät kaikkensa sysätäkseen kokoomuksen ja perussuomalaiset oppositioon. Ellei sitten nähdä sellaista ihmettä, että kokoomus, keskusta ja demarit mahtuvat samaan hallitukseen! Kun kansa on puhunut, alkaa demokratia jälleen toimia ja valtakunta rauhoittua. Eipä sitten muuta kuin nauttimaan täysin siemauksin kevään kiihkeästä vaalihuumasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti