Ydinvoimalla tuotettavan energian lisäämisellä uskotaan tai uskotellaan voitavan taistella ilmaston lämpenemistä vastaan. Ydinvoimaloita putkahtelee ympäri maailmaa kuin sieniä sateella. Ydinvoiman vastustajien katsotaan vastustavan jatkuvaa kasvua ja kestävää kehitystä. Myös ydinvoimaa vastustavat poliitikot kääntävät takkinsa heti, kun joutuvat hallitusvastuuseen. Kolme kunnon onnettomuutta on jo nähty. Kahden jälkiseuraukset ovat päällisin puolin tiedossa, kolmannen seuraukset näkee ken elää.
Kun ydinvoimalaa on kohdannut onnettomuus, viranomaisten kiireisin tehtävä on ollut vahingon vähättely ja ihmisten mielialojen tyynnyttely, kunnes ydinvoimayhtiö on pitänyt kriisikokouksensa ja alkanut jakaa tietoa tipottain. Tipottainen tiedottaminen on tarpeen spekuloinnin välttämiseksi. Samalla kriisiyhtiö tietenkin toivoo, ettei kaikkea tietoa tarvitsisi antaakaan - esimerkiksi esitellä puutteita voimaloiden rakenteissa ja varajärjestelmissä tai julkistaa tietoja käytetyn polttoaineen koostumuksesta (uraani, plutonium).
Tuulen suunnalla näyttää olevan keskeinen rooli ydinonnettomuuksien alueellisessa rajaamisessa: Tilanne on vakaa, kun tuuli puhaltaa merelle tai asumattomille alueille! Samoin vakauttavaksi seikaksi katsotaan, kun pöllähdykset eivät heti nouse kilometrien korkeuteen - ilmavirtojen vietäviksi! Paloautoilla tapahtuvien jäähdytysmenetelmien katsotaan myös kuuluvan vakauttaviin toimenpiteisiin!
Yhtä tuhoutunutta voimalaa kohden riittää, että tuhannen neliökilometrin alue määrätään asumiskieltoon. Siitä huolimatta cesium-pöllähdykset saastuttavat satoa missä sattuu, samoin ihmiset saattavat saada jodia väärällä tavalla. Kun saastuneiden alueiden määrä maapallolla vähitellen kasvaa, on asiassa hyväkin puolensa; ne lisäävät "luonnonpuistojen" määrää. Tosin ihmis-, eläin- ja kasvikunnassa tapahtuvat mutaatiot jäävät vasta myöhempien sukupolvien ihmeteltäviksi.
Ilmaston muutoksesta johtuu vain osa luonnonkatastrofeista ja niiden jälkiä ihmiset pääsevät siivoamaan. Ydinkatastrofien jälkiä ei päästä siivoamaan yhtä nopeasti eikä lopullisesti koskaan. Kun asiantuntijat ovat antaneet lausuntojaan, he ovat todenneet, että ydinvoimaloiden riskikartoituksia tehdään aikaisempien kokemusten pohjalta. Voimaloiden rakenteita kehitetään sen mukaan kuin vahingoista opitaan. Erilaisia vahinkomahdollisuuksia on kuitenkin ainakin yhtä paljon kuin reaktoreita eli sadoittain. Jos vahinkoja tapahtuu vaikkapa 10 vuoden välein, ihmiskunta rajoittaa elinehtojaan nopeammin kuin odotettavissa olevat ilmastonmuutokset. Tulevaisuutta ajatellen vain yksi asiantuntijalausunto on ollut realistinen: Kaikkeen ei voida varautua. Vahinkoja pääsee aina tapahtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti