Tarhatut eläimet ja ihminen

 Raamatun mukaan - alusta asti - ihmisen vallittavaksi on luotu erikseen karjaeläimet ja erikseen metsän eläimet. Ihmisen ruuaksi on annettu siementä tekevät kasvit ja eläinten ruuaksi ruohot, mutta alusta asti ihmisen on käsketty myös tehdä maa itselleen alamaiseksi ja vallita kaikkia maan päällä liikkuvia eläimiä. Ihmiset ovat sitten alkaneet syödä ja uhrata kasvisten lisäksi myös eläimiä ja toisiaan. Samoin eläimet ovat ruohon lisäksi alkaneet syödä ja raadella toisiaan sekä ihmisiä. Kehitysteorian mukaan ihminen on itse asiassa omaan suuntaansa kehittynyt eläinlaji. Omaa elinympäristöään ovat vuorollaan vallinneet ne lajit, joiden kehitys on nopeimmin pystynyt vastaamaan kulloistenkin olosuhteiden muutoksiin.



Karjaeläimet on siis joko luotu tai edelleen jalostettu tarhattaviksi tuotantoeläimiksi. Niiden elämän tarkoitus ei ole onni ja autuus. Niiden tarkoitus on toimia raaka-aineina eineksille, turkiksille, hajuvesille ja mitä tahansa ihminen henkensä pitimiksi tai elämänsä sulostuttamiseksi keksii. Asian voi myös nähdä niin, että ihmisellä on valtakirja sekä Raamatun että kehitysteorian mukaan vallita, tarhata ja jalostaa tuotantoeläimiksi mitä tahansa maassa, vedessä ja ilmassa liikkuvia eläimiä.

Olosuhteet maapallolla muuttuvat kaiken aikaa. Maan luomisessa tai maapallon synnyssä ei ole mitään aikarajaa ihmisen valtakaudelle. Tiedetään vain, että valtakausi on hyvinkin rajallinen, lyhyt. Nyt on tultu massatuotannon aikakauteen. Liukuhihnalta ei voida poimia kaikkia kärsiviä ihmisiä - sen paremmin kuin - kärsiviä eläimiä yksilölliseen kohteluun. Tarhatut eläimet ovat tuulelta, sateelta ja muilta eläimiltä suojassa ja ne saavat päivittäisen ruoka-annoksen. Ihminen ei koskaan ehdi saavuttaa samaa yleistä minimitasoa - yksilöllisestä kärsimyksestä puhumattakaan!