Tasa-arvo ei koskaan voi toteutua ilman tasapalkkaa. Niin pitkälle kuin tasa-arvo olisi saavutettavissa, se voisi - edes palkanmaksun osalta - tapahtua vain siten, että mistä hyvänsä työstä maksettaisiin aina sama ja vain sama palkka. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tavaratalon juoksupojan palkka olisi sama kuin tavaratalon johtajan palkka. Perheenäidin kansalaispalkka olisi sama kuin pääministerin palkka. Palkka kuin palkka olisi aina sama riippumatta syntyperästä, sukupuolesta, iästä, oppiarvosta, kokemuksesta, työn vaativuudesta, laadusta, määrästä tai mistä hyvänsä muusta seikasta. Työn tasaverotuksen oikeutusta ei tarvitsisi tässä mallinnuksessa edes perustella.
Äkkipäätä ajatellen esitys tuntuu oudolta, mutta mitä enemmän sitä pohtii, sitä oikeudenmukaisemmalta se tuntuu. Silloinhan työtä tekeviä ihmisiä ei ajaisi eteenpäin rahanhimo, vaan kutsumus. Opiskelun kannustimena ei olisi vihreälle oksalle pääseminen, vaan tiedonhalu. Työn määrään ja laatuun panostettaisiin intohimosta työhön, ei ansaitsemiseen.
Miten on nyt? Unelmana on suuri palkka, ei kykyjen mukainen työ. Suosikit saavat suuremman palkan ja helpommalla työllä kuin muut työyhteisön jäsenet. Sukupuoli, ulkomuoto, rotu, sukulaisuus ja puoluekanta painavat vaakakupissa enemmän kuin kyvyt. Oppiarvolla ja sen väärennökselläkin voidaan ohittaa liuta kyvykkäitä työnhakijoita. Lista on loputon, mutta tasapalkka...tasapalkka...kuulostaa varsin paratiisimaiselta mallilta!
Pääomatulot saisivat elää omaa elämäänsä, sillä pääoman liikkeiden tutkiminen on vaikeata ja kallista. Suurten pääomien valvontaan ei ole välineitä edes rikkailla sivistysvaltioilla. Pääomien vaikutus näkyisi puhtaina elintason eroina, kun palkkana maksettavat tulot olisivat kaikilla samat. Tällöin myös sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvat etuudet voitaisiin säätää tasasuuruisiksi siten, että palkkatulojen vaikutus poistettaisiin. Pääomatuloilla ei tähänkään asti ole ollut merkittävää roolia sosiaalivakuutusetuuksien määriä laskettaessa.
Lakisääteiset eläkkeet tasoittuisivat. Lisäturvaa saisi sijoitusmarkkinoilta kukin ostaa varojensa mukaan mielin määrin. Yhteiskunnalle koituisi lakien ja järjestelmien yksinkertaistamisen kautta valtavia säästöjä ja vapautuvia voimavaroja saattaisi riittää jopa yleisen palkkatason nostamiseen, jos liikkeelle lähdettäisiin riittävän alhaisesta palkkatasosta. Kun kuuntelee teatraalista vaaliväittelyä ja seuraa lainmuutosten loputonta vikertämistä ja väkertämistä, on ihanaa, että vapaassa demokratiassa voi edes unelmoida todellisista askelista tasa-arvon suuntaan! Todellinen tasa-arvo on käytännössä elämää suurempi asia. Sen toteuttaminen voi hyvinkin vaatia yhtä monta tuhatta vuotta kuin siirtyminen orjayhteiskunnasta vapaiden kansalaisten yhteiskuntaan. Suuressa mittakaavassa tasa-arvo kuuluu kuitenkin toisarvoisten arvojen joukkoon. Sitä ei voida soveltaa yleisesti eikä asettaa tavoitteiden eturiviin. Mitä merkitsee, jos tasapalkka katsotaan aivan mahdottomaksi toteuttaa? Sitä vain, että keskustelu tasa-arvosta on jonnin joutavaa höpinää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti