Rosoisella keskiajalla varakkaat henkilöt alkoivat siirtää kultaa ja arvoesineitä turvaan kultaseppien holveihin. Kultasepät huomasivat pian, että kaikki tallettajat eivät tulleet samanaikaisesti lunastamaan talletuksiaan.
Vähitellen talletuskuitteja alettiin käyttää maksuvälineenä, ja kultasepät ryhtyivät myöntämään korkoa tuottavia lainoja kirjoittamalla katteettomia talletuskuitteja. Näin kultasepistä tuli pankkiireita ja sai alkunsa myös vähimmäisvarantojärjestelmä, joka mahdollistaa ihmisten rahojen sijoittamisen eteenpäin. Pankit toimivat välikäsinä ja lainaavat talletetut rahat edelleen ja saavat voittoa korkoerosta.
Vähimmäisvarantovaatimusta on laskettu aina vain alemmas ja suurimmat keskuspankit ovat luopuneet pakollisista varantovaatimuksista joko suurelta osin tai kokonaan. Yleisimmin käytettävissä olevia valuuttoja pyritään hallitsemaan keskuspankkijärjestelmän avulla. Keskuspankkien mahdollisuudet vaikuttaa kierrossa olevaan rahan määrään riippuvat kuitenkin luottojen kysynnästä. Keskuspankeille syntyy luottotappiota vain silloin, kun luottoa saanut pankki ajautuu maksukyvyttömäksi ja vakuutena olevat arvopaperit tai luottosaamiset eivät vastaa vakuusarvoa.
Jos ja kun arvopaperiostojen kohteena olevat arvopaperit ovat valtaosaltaan vakuudettomia, niin myös eurojärjestelmä kantaa ostamiinsa valtionpapereihin liittyvää luottoriskiä, joka riippuu paperit liikkeeseen laskeneen valtion maksukyvystä tulevaisuudessa.
EU saa lainaa yhtä helposti kuin Suomi. Lainat eivät jää ainutkertaisiksi. Lainoja uusitaan ja uusitaan. Eurosta halutaan tehdä USD:n tapainen reservivaluutta. Yhtenäisenä talousalueena Euroopalla ei liene muuta keinoa vakauden ylläpitämiseksi.
Askel tähän suuntaan on EU:n 806,9 miljardin euron väliaikaisena elpymisvälineenä markkinoitu NextGenerationEU, jolla jäsenmaita autetaan korjaamaan pandemian aiheuttamia välittömiä taloudellisia ja sosiaalisia vahinkoja. Sen turvin Euroopan uskotaan olevan entistä vihreämpi, digitaalisempi ja kestävämpi sekä kykenevän vastaamaan paremmin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.
Elpymisvälineen pääosan muodostavat 723,8 miljardin euron suorat lainat ja avustukset sekä niiden lisäksi 83,1 miljardin arvosta erilaisten rahastojen välityksellä toteutettavat uudistukset ja investoinnit. Tästä 806,9 miljardin väliaikaisjärjestelystä lainojen osuus on 47.81 %, avustusten osuus 41,89 % ja rahastojen osuus 10,3 %.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti