Innostuessani alan helposti tehostaa puhettani käsien liikkeellä. Nykyisin yritän olla vääntelemättä käsiäni, koska en tiedä, mikä on emoji. Jokin liike voidaan tulkita emoji-merkiksi ja aiheuttaa valtavan kohun somessa. Some tarkoittaa jotakin sellaista, missä joillakin tyypeillä on paljon seuraajia, toisilla ei yhtäkään. En tiedä, ketä siellä seurataan. Toivottavasti ei minua.
Puhumiseni on nykyisin vaikeutunut. On pakko vältellä jotakin N-kirjaimella alkavaa sanaa. Myös muilla konsonanteilla alkaviin sanoihin saattaa sisältyä kiellettyjä ilmaisuja. Joudun miettimään sanavalintojani liian pitkään. Lopulta en uskalla sanoa mitään. On parempi leimautua tyhmäksi kuin tulla leimatuksi väärin perustein.
Vilkaistuani TV:n tai kuunneltuani hetken radion ajankohtaisohjelmaa tai selailtuani sanomalehtien uutisotsikoita joudun miettimään, mihin me kaikki olemme pyrkimässä? Uutiset, artikkelit ja kolumnit ovat käyneet niin yksisilmäisiksi, että kaikenlaista keskustelua voi kuvata yhdellä näyttötaululla, jonka toisella puolella lukee: JOS KYLLÄ, NIIN EI ja toisella puolella: JOS EI, NIIN KYLLÄ.
P.S. Pseudokoodin avulla voi kirkastaa woke-kultin syntaksieroja, tutkia twitter-keimailun algoritmeja ja brändätä oman informaatiokuplansa konteksteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti