Jatkuva kasvu edellyttää kestävää kehitystä, mikä on välttämätöntä samalla tavalla kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen. Näitä välttämättömyyksiä voidaan kuitenkin ohjata vain osittain, sillä köyhyysrajan tuntumaan ja sen alapuolelle jäävän väestön jatkuvaa kasvua ei voida kestävän kehityksen avulla hillitä eikä ilmastonmuutosta hillitsemällä hallita.
Ihmiskunnan koko kirjoitetun historian ajan väestö on elänyt jakautuneena ryhmiin pyramidien huippuilla, keskiosissa ja kantaosissa. Pienet yläosat ovat hallinneet, suuret keskiosat toimineet puskureina ja massiiviset kantaosat alustoina. Tämä pyramidien eri osien keskinäinen suhde näyttää olevan väestömäärästä riippumaton vakio. Siitä seuraa, ettei jatkuvalla kasvulla ja kestävällä kehityksellä voida onnistua luomaan sellaista yhteiskuntamuotoa, jossa kaikkien ihmisten keskinäinen tasa-arvo toteutuisi.
Oletettavaa on, että historia tulee toistamaan itseään käänteisessä järjestyksessä: Syvien vesien putkieliöiden todellisuudesta on tultu vesieläinten monimuotoisuuteen ja siitä on kehitys laajentunut lentäviin ja maalla mateleviin olentoihin. Nyt edessämme häämöttää matka takaisin syvien vesien todellisuuteen, josta sitten aikanaan tapahtuu paluu maanpäälliseen elämään ja taas päinvastoin. Edestakaista liikettä kehityksessä on tapahtunut satojen tuhansien vuosien kuluessa ja sama liike jatkuu niin kauan kuin elämä maapallolla muodossa tai toisessa on mahdollista. Tätä kehitystä ohjaavat mannerlaattojen törmäykset maanjäristyksineen, tulivuorenpurkaukset auringonvalon peittävine tuhkapilvineen ja erikokoisten meteoriittien törmäykset.
Ihmiskunnan kannalta paratiisi tarkoittaa koko maapalloa niin kauan kuin se on ihmisen kaltaiselle olennolle elinkelpoinen. Paratiisilliset elinolot ja olosuhteet ovat nyt ja tässä. Jatkuva kasvu, kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen hillintä voivat parhaimmillaan ja erittäin rajatulla aikajanalla tarjota hyvät elinolot vain pienelle murto-osalle koko maapallon väestöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti