Voidaanko ajatella sellaista maailmaa, jossa hämähäkki synnyttäisi leppäkertun, leppäkerttu synnyttäisi koppakuoriaisen, koppakuoriainen synnyttäisi madon, josta kehittyisi lentokala, joka synnyttäisi lepakon, joka synnyttäisi uuden uniikin olennon. Ei olisi kahta samanlaista kehityskaarta ja olentoa. Onko joka suuntaan poukkoileva elämä pitkässä juoksussa syntynyt tähän tapaan? Olkoonpa miten hyvänsä, mutta kehityksen tässä vaiheessa ihminen pystyy vain katkomaan kehitystä ja harventamaan lajeja, jolloin lajit vähentyessään yhdenmukaistuvat?
Tosiasiallisesti kaikki ihmiset ovat kuitenkin myös keskenään erilaisia eli fraktaalisuus näyttäytyy ulkoisen olemuksen lisäksi vielä huikeasti suuremmassa määrin ihmismielessä, tunne-elämässä, älykkyydessä, tietotaidossa ym. ym.
Eläinten kohdalla sisäisen erilaisuuden kehitys on vain hidastunut tai kokonaan pysähtynyt? Siinäkö onkin suurin eroavaisuus ihmisen ja eläimen välillä? Mihin kategoriaan tällä ajattelutavalla voisi sijoittaa kasvikunnan? Entä kivikunnan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti