torstai 26. elokuuta 2021

Viimeinen katse

 

Kun katselen vuoria ja  vuoristoja, ajattelen, miten ne ovat jähmettyneet mannerlaattojen törmäysten ja vulkaanisten purkausten jälkeen ja nyt hitaasti murenevat odottaen mitä tuleman pitää.                         

                          
Kun katselen suurten merien hohtavia hiekkarantoja, ajattelen sitä satojen tuhansien vuosien hiertämistä, minkä mainingit ovat saaneet aikaan.


Kun katselen jokia ja järviä, toivon niiden vesien hohtavan kristallinkirkkaina satojen tuhansien vuosien kuluttua sen jälkeen, kun ihmiskunnan aika maapallolla on täyttynyt.


Kun katselen pyramideja, linnoja ja palatseja, niin ajattelen, miten paljon orjia ja minimipalkkaisia ihmisiä on loukkaantunut ja kuollut niitä rakentaessaan.

 
Kun ostan hedelmiä kaupasta, ajattelen, miten monien olemattoman pienellä palkalla toimivien käsien kautta hedelmät ovat kulkeutuneet kauppojen hyllyille.


Kun näen, miten meneillään oleva koronapandemia edelleen jatkaa vaihtelevaa kulkuaan, ajattelen, että koko ihmiskunnan loistava tulevaisuus on vain kupla, jossa on elettävä niissä rajoissa kuin annettu on...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti