Kaaos on universaalin kehityksen oma väylä. Se etsii omat reittinsä kuin valuva vesi. Tieteet ja ideologiat törmäilevät kaaoksen virrassa oman aikansa kuin autot ja huonekalut tsunamin kuohuissa.
Otetaanpa käsittelyyn kaaoksen ääripäät yksityisen maanomistamisen näkökulmasta. Onko epäreilua, että vain jotkut ihmiset omistavat maata ja suurin osa ei omista mitään? No, kuvitellaanpa sitten, että saataisiin perustettua ylioikeudellinen elin, joka jakaisi koko maapallon kuivan maan - sillä kertaa elossa olevien - ihmisten kesken. Jokaiselle annettaisiin saman kokoinen palsta maata yksin omistettavaksi. Pienellä laskutoimituksella (tuloksen oikeellisuudella ei ole merkitystä) saadaan selville, että maata olisi jaettavaksi 200 neliömetriä per nokka. Oikeudenmukaista kaiketi olisi, että maapalstojen sijainnit määrättäisiin arpomalla. Joku afrikkalainen voisi saada palstansa Himalajan rinteeltä, joku suomalainen Tigris-joen tuntumasta, kiinalainen Ranskan Rivieralta jne. Mutta sitten syntyisi suunnaton kaaos: Mitä minä teen pikku palstallani keskellä Saharaa, mitä minä teen Amazonin rämeiköissä? Syntynyt kaaos johtaisi takuulla palstojen uusjakoon eikä varmaankaan ilman väkivaltaa. Jos me suomalaiset jakaisimme maamme samalla periaatteella, niin ehkä puolen hehtaarin verran löytyisi maata - jos jonkinlaista - mutta kaikille kuitenkin. Riidoilta ei nytkään vältyttäisi.
Luonnonkansat eivät omistamisesta tienneet mitään. Intiaanit luulivat, ettei maata voi omistaa.
He jäivät kaaoksen jalkoihin. Muukalaiset tulivat, ottivat ja omistivat.
Nykyiset omistussuhteet ovat tähänastisesta kaaoksesta peräisin ja hyvä näin - siihen nähden, että huonomminkin voisi olla.
Voisiko päinvastaisen kehityksen huipulla häämöttää parempi tulos? Voisiko koko maapallon kuiva pinta-ala joutua ihmeellisten sisäpiirikauppojen kautta yhden ja saman ihmisen omistukseen! Suuromistaja ottaisi yksityiseen käyttöönsä kaikki parhaat alueet ja ahdistaisi miljardit ihmiset autiomaihin ja maailman merille. Kyllä tällainen kähmintä onnistuu pienemmissä ympyröissä. Ja arvoisat historian merkkihenkilöt ovat kähminnässä onnistuneet suuremmassakin määrin. Mutta aikansa kutakin. Jokainen ymmärtää, ettei miljardien ihmisten eläminen kaikesta osattomana voi loputtomiin olla kestävän kehityksen takeena ja pysyä staattisena tilana. On ihan helpottavaa tietää, ettei kehityksen suunta myöskään ole vakio, vaan suunta muuttuu jatkuvasti ja aika ajoin kaaoksen kautta.
Etuoikeutettu on ihminen, joka edes joidenkin elinpäiviensä aikana on omistanut tai saanut vuokrata punaisen tuvan ja perunamaan. Ei sellaista herkkua riitä kaikille - suuremmista herkuista nyt puhumattakaan! Oma pieni koti tai vaikkapa laveri huoneen nurkassa taikka pahvilaatikko suurkaupungin kadulla on maailman hulinan keskellä kuin oravan pesä kuusen latvassa: Maailman turvallisin paikka, korkki universaalin kaaoksen virrassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti