Elämän tarkoitus

Mikä on elämän tarkoitus? Vastausta kysymykseen pohditaan aina, kun käydään perimmäisten asioiden äärelle. Oikea vastaus on meitä niin lähellä ja niin itsestään selvä, että sen vuoksi sitä on suorastaan vaikea nähdä. Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti hengissä pysyminen!

Pitääkö asiaa perustella? Ihminen kuin ihminen on syntynyt elämään sattumoisin. Lukemattomien sukupolvien satunnaisten kohtaamisten ja henkiinjäämisten tuloksena jokainen maailmaan syntynyt on lopulta "voittanut" lukemattomien siittiösolujen kilpajuoksun ja onnistunut avaamaan ihmisenä silmänsä ja päästämään ensimmäisen parkaisunsa. Sen vuoksi jokainen elämä on todellakin ainutkertainen ja arvokas. Paljon ihmeellisempi kuin olympiakulta tai lottovoitto. Syntymän jälkeen elävän olennon tarkoitus on jatkaa omaa lajia ja sukua. Tai omalla tavallaan osallistua siihen; avustaa ja mahdollistaa lajin lisääntymistä ja säilymistä.

Sama tilanne on kaikilla elävillä olennoilla. Olivatpa kysymyksessä sitten eläimet, kalat, linnut, hyönteiset tai muut. Kaikki toiminta keskittyy samaan tavoitteeseen: säilymiseen. Geenimuutokset seuraavat olosuhteiden muutoksia. Jos olosuhteiden muutoksiin ei pystytä vastaamaan kyllin nopeasti, käy huonosti kuin neardentalin ihmisen. Tai huonosti kuin sukupuuttoon kuolleiden eläinten, joiden elämisen ihminen on tehnyt mahdottomaksi. Muurahaiset sen sijaan pärjäävät edelleen hienosti, eikä niiden ole tarvinnut muuttaa organisaatioitaan ja strategioitaan vuosituhansiin. Tuskin muurahaisten ajatuksissa on ollut valloittaa koko maankamara tai auttaa ihmisiä pitämään käärmeet loitolla. Pitkässä juoksussa ne saattavat valloittaa koko maailman joksikin aikaa - sivumennen - ymmärtämättä sitä lainkaan. Ja pelkästään siksi, että niiden elämän tarkoituksena on vain pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Siihen ne ovatkin alun alkaen valikoituneet oikein hyvin.

Tähtitaivaalta ei toistaiseksi ole löydetty samanlaisia maapalloja kuin tämä, jolla tai jonka tallaamme. "Varmasti" näitä on. Sen vuoksi, että mahdollisuuksia on lukemattomia ja elämälle suotuisat olosuhteet riippuvat aurinkokuntien iästä ja planeettojen etäisyydestä aurinkoihinsa.
Asuuko niillä ihmisen kaltaisia tyyppejä, jotka pohtivat oman elämänsä tarkoitusta vai muurahaisten tapaisia selviytyjiä? Sillä seikalla ei ole mitään merkitystä elämän tarkoituksen pohtimisen kannalta, sillä aurinkokunnissa esiintyvä elämä muodossa tai toisessa on rajallista.
Elämän ainoa tarkoitus näissä rajoissa on siis hengissä pysyminen mahdollisimman pitkään. Silloin, kun yksilö nostaa päänsä oman lajinsa yläpuolelle, hänen molemmat jalkansa ovat tukevasti ilmassa. Yksilöllä ei voi olla suurempaa elämän tarkoitusta kuin koko lajilla. Tähtitaivaan takaisesta maailmasta ymmärrämme tuskin sitäkään kuin muurahaiset ihmisestä. Ihminen kykenee hahmottamaan ympäröivää avaruutta vain niin pitkälle kuin tiede kunakin aikana on sattunut kehittymään.

Uudelleen syntymisen mahdollisuus on olemassa: Ylösnousemus tämän nykyisen hahmon kaltaisena on Raamatun lupauksen mukaan totta. Yksinkertaisella päätelmällä voidaan ajatella uudelleen syntymisen olevan mahdollista myös pelkkään maalaisjärkeen turvaamalla: Olemme syntyneet tänne, mikä itsessään todistaa, että syntyminen olevaisuuteen - muodossa tai toisessa - on mahdollista. Miten monen alkuräjähdyksen jälkeen ja missä muodossa, sitä ei tiedä susikaan. Enkä satu muistamaan, montako alkuräjähdystä sitten on tullut oltua viimeksi elossa, missä muodossa ja missä olosuhteissa. Joten, mikä on elämän tarkoitus inhimillisen tieteen näkökulmasta tai niiden tieteiden näkökulmasta, jotka ovat olleet ja menneet? Tuskin ihmiselämän tarkoituksena on maapallon elinolosuhteiden kehittäminen! Aurinkokunta elää oman elämänsä olipa ihminen mukana tai ei. Ihminen voi korkeintaan yrittää pelastaa oman nahkansa. Jos tieteisromaanit sivuutetaan, niin pelastusteorioilla on uskonnolliset lähtökohdat. Niidenkin mukaan pelastus on mahdollinen vasta kuoleman jälkeen. Niin pitkälle kuin ihmiselämällä on tarkoitusta maapallolla, niin hengissä pysyminen ja suvun jatkaminen ovat oleellisen tärkeitä asioita. Niiden kautta elämällä on tarkoitus. Tarkoitus on sama kuin muurahaiskuningattarella, kuhnureilla ja työmuurahaisilla.

Elämän tarkoituksen ymmärtämiseksi kannattaa vielä verrata ihmiselämää eläinten elämään.
Mikä on turkiseläimen elämän tarkoitus? Turkistarhaajan näkökulmasta se on turkiksen tuottaminen. Tarhaaja ei ole eläimelle jumalolento, vaan parittaja. Tarhaaja toki tekee tarhaeläimen elämän mahdolliseksi, mutta hän ei ole eläimen Luoja. Eläimen näkökulma on toinen. Eläin ei ymmärrä lainkaan tarhaajan tarkoitusperiä. Eläimen elämän tarkoitukseksi muodostuu yksinkertaiseksi elämän eläminen alusta loppuun häkissä.

Uskonnollisen totuuden mukaan olemme täällä Luojan kuvia ja edustajia, joiden tarkoituksena on kilvoitella iankaikkiseen elämään pääsystä. Epäonnistuminen kilvoittelussa merkitsee iankaikkista kadotusta. Tuskin kukaan väittää, että ikuinen kiirastuli on kenenkään tavoite tai ihmiselämän tarkoitus, vaikka loputtoman kauhun ja tuskan syövereihin lopulta joutuisikin. Ja mikä siinä tapauksessa katsotaan elämän tarkoitukseksi? Siinä tapauksessa tarkoituksena on jäädä luonnokseksi, jota ei koskaan piirretä valmiiksi. Tarkoituksena on hävinneiden joukkoon jääminen. Hävinneitä tarvitaan, koska ilman häviäjiä ei ole voittajia.

Elämän eläminen riittää monille koko elämän tarkoitukseksi. Eikä se tarkoituksena ole lainkaan vaatimaton tai pieni asia. Mutta kilvoittelu, joka nykykielellä tarkoittaa kilpailuttamista, on sitten todella suuri asia. Omalla elämällään kilvoittelijat auttavat joitakin selviytymään voittajina siinäkin tapauksessa, että itse jäisivät häviäjien joukkoon. Häviäjät kuuluvat kokonaisuuteen ja tekevät kilvoittelusta kilvoittelun. Kaiken todistelun mukaan uudestisyntyminen muodossa tai toisessa ja teoriasta riippumatta on mahdollista. Onko se sitten jälleennäkemisen riemua tai kauhua vai ennen näkemättömään tilanteeseen syntymistä, on ihmisjärjelle mysteeri. Se on kuitenkin varmaa, että suuressa myllerryksessä ollaan ja menossa mukana!