Aluksi äärettömyyttä oli vaikea käsittää, mutta sitten menin ajatuksissani äärettömän reunalle ja kuvittelin, mitä äärettömän rajan takana voisi olla: Maailmankaikkeus lakkaa olemasta, tulee syvä hiljaisuus, niin syvä hiljaisuus, että kuolleetkin sen kuulevat ja hyvänen aika - heräävät henkiin!
Ajattelin ensin, että en tiedä, millaista on olla kuollut, mutta sitten yritin muistella, miltä oleminen tuntui silloin, kun en vielä ollut syntynyt. Olinhan ollut kuolleena paljon kauemmin kuin milloinkaan tulisin elämään. Ja elämän jälkeen tulen jälleen olemaan kuolleena arvattavasti paljon kauemmin kuin olin elänyt.
Nyt en tiedä, olenko herännyt kuolleista vai syntynyt uudelleen, kun en tiedä eläneeni aikaisemmin. Tiedän vain, että syntyminen johonkin aikaan ja tilaan on mahdollista, koska se on ollut mahdollista tähänkin elämään.
Vaeltaessani äärettömyyden laidalle ei tullut aitaa vastaan ja jos olisi tullut, mitä sen takana olisi ollut? Matematiikassa asiaa on kuvattu siten, että jos piirretään äärettömän pitkä suora viiva eli pistejono, niin se palaa lähtökohtaansa vastakkaisesta suunnasta tehtyään äärettömän suuren ympyrän. Kun se ajatellaan palloksi, niin on sillä kokoa!
Jos uudestisyntyminen tapahtuisi sen pallon ulkopinnalla, jonka maisemia ainakaan tiede ei pyri kuvaamaan, niin sinne mahtuisivat uudestisyntyneinä kaikki ikänään millä hyvänsä planeetalla kaikkina aikoina eläneet eläväiset.
Onneksi kadunmiehen ei tarvitse näitä asioita pohtia. Tiedemiehet ja saarnamiehet tekevät sitä työtä kadunmiehen puolesta. Kadunmies voi elää luottavaisin mielin sekä tiimalasin sisä- että ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti