Uudeksi taas vuosi kääntyy Ikuisuuteen vanha vääntyy
Totuttu on rikin katkuun Samaan tahtiin meno jatkuu
Pieni vähemmistö kisaa luonnon rikkauksista Suuri enemmistö kärsii luonnon vitsauksista
Kellot soi ja kulkuset kilisee Kuppikuntia syntyy että silmissä vilisee
Tuonpuoleisessa keisari Nero jo tuskailee: Kuka maanpäällistä menoa nyt kuskailee?
Turha ihmiskunnan kohtalosta on tuntea pelkoa Ei siitä vanha seppäkään saa mitään selkoa
Maapallon asukkaat voi karkeasti ottaen jakaa kaidan ja lavean tien kulkijoihin. Kaidan tien kulkijoilla ei ole kahta kaistaa eikä kahta totuutta. Sen sijaan lavean tien kulkijoilla on monta kaistaa ja monenlaista totuutta. Totuus ei vaadi kahta sanaa, sillä totuus on joko kyllä tai ei. Monenlainen totuus vie tilanteeseen, jossa hukka perii.
On totta, että kaidalta tieltä voi poiketa väärälle polulle, mutta totta on myös, että väärältä polulta voi palata takaisin kaidalle tielle. Sen sijaan lavea tie on yhtä leveä kuin pitkäkin. Se ei johda mihinkään eikä vie perille - ennen kuin hukka perii.
Poliittiset suuntaukset ovat päähänpinttymiä. Tiukka poliittinen ajattelu vaatii yksisilmäisyyttä ja korvalappuja - parhaimmillaan sotilaallisen yhtäaikaista askeltamista. Demokratian vallitessa erilaiset poliittiset suuntaukset saattavat taivaltaa rinnakkain - edellyttäen, että niillä on mahdollisuus varjomiekkailla keskenään...toisin sanoen kulttuuri sietää poliitikkojen keskinäisen panettelun, piikittelyn ja vähättelyn ilmapiiriä.
Maapallon väestömäärän ja liikkuvuuden lisääntyminen yhdistettynä tekniseen kehitykseen ja kilpailuun luonnonvarojen omistuksesta on johtamassa kujanjuoksuun, jonka voittajia ei tämän päivän tekoäly pysty hahmottamaan...
Puistonpenkillä istuu vanha mies ja katselee taivaalle. Ohi kulkee toinen ukko ja kysyy
- Mitä siellä taivaalla näkyy?
- Ei näy taivasta. Pilvet peittää. Mutta istu jutustelemaan!
- Ajatteletko usein taivasasioita, kun niistä kyselet?
- No, se on miten sen ottaa… taivaita on monenlaisia.
- Siinäpä se! Yhdelle taivas on maan päällä, toiselle pilvien yläpuolella.
- Olin nuori mies, kun ensin Laika-koira kiersi maapallon ja sen jälkeen myös Gagarin!
- Jaa, mutta vielä kovempia olivat Armstrong ja Aldrin, kun kävivät kuussa asti!
- Uskotko, että ihminen pääsee koskaan aurinkokunnan ulkopuolelle?
- En kyllä usko. Mars taitaa olla jo ihmisen äärirajoilla.
- No, mutta kaikenlaisia härveleitä kyllä lähetellään avaruuteen ja pannaan terveiset mukaan!
- Oletko pohtinut kaikkeuden olemusta uskontojen näkökulmasta?
- Olen kyllä. Mielestäni Raamatun luomiskertomus on sopiva ja riittää hyvin koko ihmiskunnalle.
- Eikö luomiskertomuksessa ole puutteita ja ristiriitaisuuksia?
- Juu, kyllä niitä riittää kaikessa muussakin – kuten myös avaruuden tutkimuksessa!
- Tarkoitan, että eikö ole vähän niukka tuo kertomus, että 'luonut on taivaan ja maan’?
- No, kuka olisi ymmärtänyt lauseen, että ’luonut on tyhjiön, energian ja materian’? Aristoteles oli jo sitä mieltä, että tyhjiö on mahdottomuus?
- Jaa, antaa olla saivartelematta. Ymmärrän kyllä, että kaikissa teorioissa on aina ’jonkin verran ilmaa’. Onhan se iankaikkisuuskin loputon tila, jolla ’ei ole päätä eikä häntää’.
- Hyvä! Päästään samalle aaltopituudelle eikä tule riitaa. Luin lehdestä, että älyttömän kauan sitten tapahtui suuri alkuräjähdys, joka on koko ajan laajentunut siitä lähtien, joten ’kovassa kyydissä ollaan’!
- Joo, ’tukka putkella mennään’.
- Just, just! Tähän asti on oltu vielä siinä uskossa, että laajeneminen vain kiihtyy ja avaruuden kappaleet leviävät hajalleen kuin 'Jokisen eväät’. Nyt on kuitenkin uusin tutkimus herättänyt epäilyn, että painovoima voisikin vetää universumia kasaan ja koko homma päätyy loppuromahdukseen. Olisiko tuo muinoinen ’iso pamaus’ ollut ainutkertainen vai tuleeko sellaista lisää. Ja ollaanko menossa vai tulossa, niin ’ei siitä ota selvää seppäkään’.
- Oho, kyllä tämä nyt tuli selväksi! Oli kiva jutella! Terve!
- Terve!
Laskelmien mukaan maapallon elinkaari mahtuu 12 miljardiin vuoteen. Yksi miljardi siitä on jo kulunut pelkästään maapallon muotoutumiseen ja 3,5 miljardia vuotta elollisen elämän kehittymiseen. Ainoastaan ja vain kulumasssa oleva vuosimiljardi on ihmiselämälle soveltuvaa aikaa. Maapallon loput 6,5 miljardia vuotta hiipuvat olosuhteissa, jotka eivät sovellu nykyisen kaltaiselle inhimilliselle elämälle. Tosin jopa meteoriittien törmäykset voivat asettaa inhimilliselle elämälle rajoituksia paljon aikaisemminkin.
Ihmiskunnan aikaikkunaan kuuluvat sellaiset tekijät kuin Amoc-merivirta ja Golfvirta, jotka säätelevät elinolosuhteita pitkällä aikavälillä. Jääkausien välimaastossakin on turvallista elellä, jos sääolosuhteiden muutoksiin ja luonnonmullistuksiin varaudutaan hyvissä ajoin. Tulivuorten purkausten ja maanjäristysten tarkkoja aikoja on vaikea ennakoida. Tsunamit, pyörremyrskyt, metsäpalot ja muut luonnonvoimat voivat yllättää, mutta moniin luonnon aiheuttamiin katastrofeihin voidaan varautua ennakolta. Se edellyttää ihmiskunnalta yhteistä tahtoa ja yhteistyötä.
Ihmiskunnan yhteisiä voimavaroja tulisi suunnata asuinpaikkojen suunnitteluun, rakentamistapojen kehittämiseen, tutkimukseen ja tiedottamiseen. Jopa avaruustutkimuksen voimavarat tulisi keskittää ensisijaisesti meteoriittien torjumiseen. Sellaiselle toiminnalle, joka mahdollistaa inhimillisen elämän säilymisen mahdollisimman pitkään tällä ainutlaatuisella planeetalla, tulisi antaa varaukseton tuki niin uskonnollisista, materialistisista kuin poliittiisista tai mistä tahansa näkökulmista.
Ihminen lienee maapallon edistyksellisin olento, kun mittapuuna käytetään aivotoimintojen monipuolisuutta. Tuhansien vuosien kuluessa ihminen on oppinut käyttämään hyväkseen lähes kaikkia mahdollisuuksia, mitä planeetta vain tarjoaa. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi yleisesti hyväksyttävänä periaatteena pidetään vahvimman oikeutta, jonka käsityksen ihmiskunta jakaa myös eläin- ja kasvikunnan kanssa. Ero on vain siinä, että ihmiskunta ei tyydy elämään luonnon ehdoilla.
Ihminen on tosin kehittänyt kansainvälisen oikeusjärjestelmän, jolla se pyrkii yhtenäistämään valtioiden oikeusperiaatteita. Ihminen on myös saanut aikaan kansainvälisen kauppaoikeuden, jolla se pyrkii välttämään ongelmia markkinoiden hyödyntämisessä, ja Geneven sopimuksen, jonka avulla se pyrkii edistämään humanitääristen ihmisarvojen kunnioittamista. Kuitenkin pääpaino on sotilaallisen kyvykkyyden kehittämisessä.
Lopulta pääoman ja tuottavuuden jatkuva lisääminen koneoppimisen menetelmillä johtaa kuitenkin inhimillisen ajattelunopeuden ylittymiseen - ja loppujen lopulta myös tavallisen ihmisen koko arkisen elämän tekoälyn ohjaukseen - niin sodan kuin rauhan aikana.
Urheilu ei kaikilta osin ole reilua peliä. Pelkästään yleisurheilun kenttälajeissa oikea- ja vasenkätisten ja -jalkaisten urheilijoille tasapuolisten olosuhteiden järjestäminen on vaikea juttu. Esimerkiksi se, että juostaan koko ajan vastapäivään eli koko ajan vasempaan kaartaen, saattaa olla yhdelle etu, toiselle haitta. Esimerkiksi maastojuoksu ja suunnistus ovat ainakin siltä osin tasapuolisempia lajeja.
Joukkueurheilussa tulisi samassa sarjassa pelaavien yksilöiden elopaino ottaa huomioon samaan tapaan kuin esimerkiksi paini-, painonnosto- ja nyrkkeilylajeissa. Myös välineurheiluun kaikille kilpailijoille tulisi taata tasavertaiset mahdollisuudet. Kuitenkaan urheilijan välineistäminen moottoriurheilussa kehittyneeseen tapaan ei saisi olla tavoitteena.
Toisaalta on niinkin, että kehitystä tapahtuu joka suuntaan ja uusia urheilu- ja liikuntalajeja syntyy kuin sieniä sateella. Siinä missä pitkälle harrastajalle on vaikeata vain riman alitus, niin maasta se pienikin ponnistaa.
Yleisesti ottaen maailmassa asiat ovat hyvällä tolalla. Aurinko, kuu ja tähdet loistavat. Ei olla jääkauden eikä vedenpaisumuksen armoilla. Tieteet ja taiteet kukoistavat. Tietoisuus kaiken maailman asioista on levinnyt laajemmalle kuin koskaan.
Asiat ovat siis keskimäärin hyvin. Toiset sotivat, toiset nautiskelevat lomarannoilla. Toiset lorvivat, toiset tekevät töitä. Toiset ryöstelevät, toiset säästelevät. Toiset tappavat, toiset parantavat. Yksi lahjoittaa paljostaan, toinen vähästään. On ihmisiä kaikenrotuisia, nuoria, keski-ikäisiä, vanhoja, pitkiä, lyhyitä, lihavia ja laihoja. Kaikkea hyvää on yllin kyllin - kuten puutetta ja kurjuuttakin.
Ansioituneimmat asiantuntijat ja arvojohtajat ovat aina saaneet suuret joukot hurmokseen elleivät joukot ole itsestään villiintyneet, ja historian saatossa onkin jouduttu jos jonkinlaisten katastrofien kouriin. Jeesuksella oli vain pieni joukko apunaan eikä itselleen mitään muuta ottanut kuin koko ihmiskunnan synnit eikä siihen tähän päivään mennessä kukaan muu ole pystynyt.
Aika on suhteellista ja häilyväistä elävän mieli, joten ajasta on otettava vaarin. Haudan levossa aika kuluu nopeasti eikä silloin ole tietoa siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu. Sen vuoksi elävien on aika myös riidellä ja takoa niin kauan kuin rauta on kuuma.
Tämän päivän boomereille opetettiin aikoinaan mm. uskontoa, eläinoppia, kasvioppia ja maantiedettä. Uskonnollinen käsitys ihmisen kehityksestä perustui Aatamin ja Eevan jälkeläisten vaellukseen, joten jäljet johtivat Afrikan suuntaan, jonne apinat myös Tarzan-sarjakuvien mukaan sopivat.
Apinoiden kehityshistorian selvittäminen olisi mennyt yli hilseen. Sen sijaan luonnontieteiden lehtori innostui eräällä tunnilla pitämään yllätyskuulustelun. Aakkosissa ensimmäisenä olevalle napsahti kysymys: Ihmisen tulo Eurooppaan! Vuosikymmenten jälkeen omaan päähäni napsahti kysymys: Mikä on ihmiskunnan kuvitteellinen kehityskaari, jos lähtökohdaksi otetaan apina?
Tiedän apinoista vain sen, että ne elivät sademetsien puissa, joiden oksistoissa kiipeilemiseen niiden raajat olivat kehittyneet sopiviksi. Kun apinoista riippumaton ilmastonmuutos alkoi harventaa sademetsien puustoja, apinoiden oli laskeuduttava maahan ja etsittävä ravintonsa maasta. Siitä alkoi kehittyä kävelytaito ja myös raajojen toiminta monipuolistua. Jos sademetsät olisivat jääneet entiselleen, niin apinoiden ei olisi koskaan tarvinnut oppia kävelemään.
Eräällä ammoisina aikoina eläneellä yhteisöllä oli järjestymätön hallintotapa, jolla ei kyetty hallitsemaan erlaisten ajatussuuntien välille muodostuvia jännitteitä. Tilanne oli kehittynyt jo niin vakavaksi, että melkein kaikki hankkeet olivat sellaisessa sotkussa, ettei yhtään mistään voitu edes neuvotella.
Yhteisön napamies oli saanut idean tilanteen helpottamiseksi ja kutsui kaikkien ajatussuuntien nokkamiehet yhteiseen neuvonpitoon. Napamies oli joskus tullut valituksi tehtäväänsä huutoäänestyksellä ja tulos oli vahvistettu pelkän metelin voimalla. Sen jälkeen napamies oli uusinut valtakautensa omatoimisesti lupaamalla järjestää vaalit heti, kun erilaiset ryhmittymät pääsisivät sopuun vaalien järjestämisestä.
Nyt napamies oli kyllästynyt jatkuvaan hurlum-hei -touhuun ja halusi tavalla tai toisella saada enemmän porukkaa mukaan yhteisten asioiden hoitoon. Sitä varten oli vain perustettava erilaisia ajatussuuntia edustavia ryhmiä, jotka pystyvät rakentamaan sellaisia hallintojärjestelmiä, joiden avulla on mahdollista suunnitella ja toteuttaa asioita sopuisasti ja kauaskantoisesti.
No, tuosta mullistavasta ajatuksesta ja kokouksesta on kulunut jo useita vuosituhansia, joten on ymmärrettävää, ettei siitä ole saatavissa yksittäisiä dokumentteja. Samalla tiellä kuitenkin mennään ja toive paremmasta tulevaisuudesta elää.
Ihmiskunta on aina kulkenut samalla rytmillä: Yksi askel eteen ja kaksi askelta taakse. Tämä sukupolvi elää ajassa, jossa yritetään ottaa kaksi askelta eteen, vaikka seurauksena olisi kompastuminen. "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" luokitellaan idealismiksi eikä "yhteen hiileen puhaltamiseen" usko kukaan ja kerta toisensa jälkeen joudutaan "ojasta allikkoon". Se on sellaista elämänmenoa, että taidatko sen selkeämmin sanoa.
Kaikella on aikansa, onnettomuudella ja onnella rajansa. Jos annetaan kaikkien kukkien kukkia, hyötykasvien kehitys tukehtuu. Kehitellään koirarobotteja ja lentäviä drooneja, joille sotateollisuus keksii käyttöä ja antaa aplodeja. Ihmistä ei kuitenkaan ole luotu luontoa hallitsemaan, ei keulimaan eikä kehitystä välineistämään.
Ihmiskunta on etsinyt viisasten kiveä sukupolvesta toiseen. Maankuori on täynnä kaivantoja ja kaivoksia. Maan tasalle on pommitettu ihmisten asuttamia alueita. Ei ole jätetty kiveä kiven päälle eikä yhtään kiveä kääntämättä, mutta viisasten kiveä ei vain ole löytynyt. Kukkuluuruu, sanoisi iso-isä, otetaan päikkärit ja aikalisä!
Monissa asioissa ihmiskunnan tulevaisuutta voidaan ennustaa siten, että joidenkin asioiden uskotaan toteutuvan sukupolvesta toiseen. Entisaikojen oraakkelit olivat "ennustamistaidon mestareita". Nykyisillä tietokoneilla voidaan monimutkaisia asioita mallintaa ja esittää skenaarioita jopa tulevaisuudesta.
Vaikka ihmiskunta pystyisi elämään ihmisiksi, niin elämä tuskin voisi poiketa luonnon viitoittamalta polulta. Perusteluksi riittää, että ihmiskunta on häviävän pieni palanen luonnon kiertokulussa, jossa tapahtuvaan myllerrykseen ihmisellä on varsin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa omalla toiminnallaan.
Kaikkiin olosuhteisiin luonto on kehittänyt kuhunkin tilanteeseen sopivan elämänmuodon. Muodossa tai toisessa elämä tulee jatkumaan maapallolla myös ihmisen jälkeen. Ihminen on välikauden tuote ja sen vuoksi olisi toivottavaa, että ihminen kaikessa viisaudessaan hoitaisi oman aikakautensa siten, että mahdollisimman moni sukupolvi pääsisi kokemaan elämästä vaikkapa vain pieniä välähdyksiä: Aamuja ja iltoja, kedon kukkasia ja lintuparvia, tuulen huminaa ja sateen ropinaa...
Elämä on ruokaa, pikaruokaa, ylijäämäruokaa, hukkaruokaa ja ruoka-apua. Jossakin tilanteessa tarvitaan lisäravintoa. Sotarintamilla joudutaan ruokaa kaatamaan maahan, jotta taistelua voisi jatkaa edes tyhjällä vatsalla. Rintamien väliin jääville siviileille pelkästään ruoka-avun toimittaminen ja sen noutaminen on hengenvaarallista. Sen sijaan sivistyksen piirissä pöytiin katetuista herkuista kelpaavat suihin vain parhaat palat.
Ihmiskunta on kehittynyt niin mutkikkaaksi kokonaisuudeksi, että minkäänlaiset ajatushautomot tai valtaverkostot eivät pysty esittämään uskottavaa polkua tulevaisuuteen. Ainoaksi varmaksi asiaksi on jäämässä riippuvaisuus luonnonvoimista.
Myös vapaana luonnossa elävien eläinten maailmassa syöminen on elämää. Sekä ihmiset että eläimet kuuluvat elävän luonnon kiertokulkuun ja tarvitsevat elävää ravintoa. Ihmiskunnalle ainoa paikka avaruudessa on maapallo ja vain sinä aikana kun maapallon elinolosuhteet soveltuvat ihmis- ja eläinkunnan tarpeisiin.
Ihminen ja koko ihmiskunta on aina taistellut elintilastaan maapallon pinnalla. Vastassa ovat olleet luonnonvoimat, villieläimet ja kanssavaeltajat. Aikojen kuluessa todellisuutta ovat värittäneet monenlaiset uskomukset. Kokemukset ovat kartuttaneet tietoja ja taitoja ja sattumukset muuttaneet elämän kulkua.
Aikoinaan mongolit olivat lähellä koko Euroopan valloittamista. Venäjä alkoi ensimmäisen tsaarinsa valtakaudesta alkaen kehittyä suurvallaksi. Amerikan alkuperäiskansoja tuhansien vuosien ajan ohjanneet käsitykset maailmasta alkoivat murentua, kun konkistadorit raivasivat tietä loputtomille siirtolaisvirroille. Kansainvälisen merenkulun myönteisenä merkkipaaluna voisi nähdä Brittiläisen kansainyhteisön, jonka tapaisilla järjestelyillä voisi ainakin haaveilla rauhanomaisesta elämästä maapallolla.
Kiinan, Japanin ja Intian sijainnit maailmankartalla, omat kielet, ikivanhat kulttuurit ja valtavat väestömäärät ovat osaltaan suojanneet niitä säilyttämään omat identiteettinsä historian myrskyissä. Yhteistyöllään ne voisivat lisätä painoarvoaan ja kääntää kehitystä rauhalliseen suuntaan. Työn voisi aloittaa Afrikasta - ei ryöstämällä sen luonnonrikkauksia - vaan auttamalla afrikkalaisia rakentamaan ihmiskunnan alkukodista arvoistansa paratiisia.
Kaikki käytettävissä olevat voimavarat tulisikin käyttää kokonaisuudessaan vain ja ainoastaan ihmiskunnan, eläinkunnan, kasvikunnan, vesistöjen ja maaperän suojelemiseen, sillä maapallo on ainut planeetta, jolla ihmiskunta pystyy oman aikansa elämään. Kaiken muun touhotuksen - sotia ja avaruudenvalloitusta myöten - voisi jättää viihdeteollisuuden tehtäväksi.
Entisinä aikoina valtakoneiston huipulle oli noustava nuorena, sillä elämä oli lyhyt. Tänä päivänä supervaltiaiksi nousevat vanhat parrat, kun pitkään jatkunut makea elämä alkaa maistua puulta. Uutta sykettä antaa vallanhimon tyydyttäminen. Vallankahvassa onkin sukupolvea, joka on saanut nuoruudessaan kuunnella lamppuradiolla musiikkia maapallon toiselta puolelta ja rakennella itselleen leluja mekaanolla.
Tänä päivänä samat hemmot isoisän roolissa luovat uutta maailmanjärjestystä. He ovat nähneet, mihin on tultu, eikä se miellytä heitä. Heillä on uudet lelut, joiden voimalla he uskovat voivansa uudistaa maailmaa. He muistavat vanhat leikkinsä tinasotilailla, ja nyt vanhana kaikki on mahdollista paljon isommassa mittakaavassa: Sotalaivat, panssarit, pommikoneet, ohjukset, raketit, droonit, miinat, pakotteet, pelotteet, pidätysmääräykset ... perimmäisenä tavoitteena kaikkien luonnonrikkauksien uusjako ja hallinta.
Herää kysymys: Pitäisikö presidenttien ollakin luku- ja kirjoitustaidottomia? Pitäisikö heidän tehdä päätelmänsä ainoastaan ja vain näkö- ja kuuloaistin perusteella tai jopa sormituntumalla, pelkän tuntoaistin perusteella? Luku- ja laskutaitoa he eivät tarvitse, kun saavat valmiiksi laaditut puheet ja tilastot. Todellisuudessa presidenttejä voitaisiin pitää kotiarestissa. TV-haastatteluissa heidän äänensä peitettäisiin ja ruutuun ilmestyvät tekstit olisivat asiantuntijaryhmien laatimia.
Erittäin monimutkaisissa ja vaikeissa asioissa voitaisiin päästä eteenpäin siten, että kysyttäisiin täydessä umpiossa pidetyn presidentin mielipidettä. Se voisi johtaa umpimähkäisesti ainoaan oikeaan ratkaisuun, jonka perusteluiksi sitten toisteltaisiin todellisten asiantuntijoiden jaaritteluja ja tulkintoja.
Nykyisen määritelmän mukaan maailmansodaksi kutsutaan sotaa, jota käydään useiden valtioiden kesken ja useilla mantereilla ympäri maailmaa. Sellaisia ovat olleet 1900-luvulla riehuneet ensimmäinen ja toinen maailmansota. Historian varhaisemmissa vaiheissa "maailmansodat" rajoittuivat siihen asti tunnettujen alueiden valtaamiseen, kun mannerten väliset yhteydet olivat heikot tai puuttuivat kokonaan.
Myös tällä vuosituhannella ympäri maailmaa käydään taukoamatta samanaikaisia sotia. Tänä päivänä sotien kokonaisuutta ei kuitenkaan määritellä maailmansodaksi. Ei siitäkään huolimatta, että väkivallan kohteeksi joutuvat poikkeuksetta ne kansakunnat, jotka epäonnekseen ovat ikiajat asuttaneet alueita, joiden rikkauksia vain vauraimmat valtiot pystyvät hyödyntämään hyvinvointinsa turvaamiseksi. Kaikki historialliset, rodulliset, poliittiset, uskonnolliset, taloudelliset ja etupiirioikeudet kattavaksi määritelmäksi on muodostunut taloussota.
Tänä päivänä taloussotaa käydään jatkuvasti kaikilla mantereilla sekä kaikilla mahdollisilla taloudellisilla ja väkivaltaisilla keinoilla. Pitkittyessään sotaisat menetelmät edellyttävät useilta valtioilta sotatalouteen siirtymistä. Siitä johtuen yhä suuremmat resurssit joudutaan kohdentamaan väkivallan ylläpitämiseen, sotilasvoimien jatkuvaan vahvistamiseen, raaka-aineiden hankkimiseen ja muun talouden rajoittamiseen.
Pitkittynyt kehitys tähän suuntaan pakottaa ihmiskunnan lopulta luopumaan sivistyksen luomasta ihannemaailmasta ja jatkamaan kulkuaan "kuin korkki virrassa", jota ilmaisua Auguste Renoir käytti pohtiessaan oman elämänsä kulkua.
Eristäytyneissä ja alkeellisissa olosuhteissa eläneet ihmisryhmät ovat menneisyydessä voineet koitua ihmissuvun pelastukseksi ja taata elämän jatkuvuuden tähänkin päivään. Tätä juttua kirjoitettaessa ihmiskunnan tulevia näkymiä ohjaillaan muun muassa ihmisen kehittämillä drooneilla. Kokoonsa nähden ne ovatkin hyvin monipuolisia ja tehokkaita laitteita. Aikaisempina vuosisatoina sellaisia ei olisi osattu suunnitella eikä valmistaa.
Luonnon kiertokulussa droonit ovat kuitenkin ikivanhaa perua, sillä drooneiksi voitaisiin kutsua myös vaikkapa hyttysiä, soluja, bakteereja ynnä muita ympäristöönsä nähden tehokkaita elämänmuotoja ja niiden vaikutusta kokonaisuuteen. Ihmisen sotakoneeksi kehittämä drooni on näihin verrattuna sangen alkeellinen väline, jolla myös ihminen - luontoon kuuluvana olentona - pystyy kuitenkin muokkaamaan olosuhteita ja kehityksen suuntaa maapallolla.
Ihmiskunnan valtarakenteilla kulloinkin häärivät ihmiset kukkivat kuin kedon kukkaset ja haihtuvat vuorollaan historian hämäriin. Heillä ei ole jumalista valtaa muuttaa kehityksen suuntaa pysyvästi hyväksi tai huonoksi. Suurtenkin kansakuntien ylpeintä historiaa tai yksittäisten valtiaiden parhaita päiviä tunnetaan vain harvoissa tapauksissa ja suuretkin saavutukset kuihtuvat ajassa.
Aitoa todellisuutta on vain vuorollaan elossa olevan sukupolven arki. Se on yhtä todellista kuin sekin, että aikojen alussa maapallolla ei ollut elämää - eikä aikojen lopussa itse planeettaa mikään pelasta.
Luolaihmisen ajoista alkaen tappaminen on ollut ihmiselle luontainen keino vallata elintilaa ja pysytellä itse hengissä. Pyhän Raamatun kirjoittajat ovat kuvanneet luvusta toiseen julmia sotia ja raakojen sotapäälliköiden kohtaloita. Muinaiset kirjoittajat eivät tienneet mitään muiden mantereiden elämästä. Sen sijaan nykyihmiset tietävät, että toisistaan tietämättömät sotaisat kulttuurit ovat kehittyneet ympäri maapalloa, ja tänä päivänä sodankäynnillä pystytään tuottamaan jo globaalia tuhoa.
Ihmiskunta on samasta puusta lähtöisin ja ihmisyksilöt fyysisiltä ominaisuuksiltaan samankaltaisia. Myös ihmisen sisäinen olemus sekä yksilönä että yhteisönä polkee paikallaan. Ikiaikaiset ristiriidat, jännitteet ja eriarvoisuus ovat säilyneet. Vastakkainasettelu on terävöitynyt ja yhteinen hyvä haihtumassa sieltäkin, missä sitä vielä ilmenee. Ideologinen ajattelu on kadonnut ja uskonnolliset suuntaukset jakautuvat yhä kirjavammiksi lahkoiksi.
Kuumailmapalloilla ja vaijereissa riippuvilla gondoleilla turisteja on kuljetettu yläilmoihin ja näköalapaikoille, joista on voitu ihailla maisemia lintujen perspektiivistä. Valittavina ovat olleet myös vedenalaiset ja vuorten uumenissa sijaitsevat ihmeet, mutta minkään korkeakulttuurin saavutukset eivät ole voineet aukaista ihmisten silmiä näkemään asioita toisin eivätkä pystyneet hillitsemään ihmismieltä kiihottavaa sodankäynnin hekumaa. Siihen ei ole pystynyt uskonto eikä politiikka, ei tiede eikä taide.
Tämän maapallon pinnalle kehittynyttä ihmiselämää on mahdollista tarkastella tiivistettynä kokonaisuutena varhaisista ajoista lähtien. Näkökulma voi olla tieteellinen, taiteellinen, historiallinen, poliittinen, uskonnollinen tai vain arkipäiväisen käytännöllinen. Tämän pohdinnan lähtökohtana on havainto, että kaikki riippuu toinen toisestaan ja kaikki kaikesta. Menneisyyden ja tulevaisuuden yhdistäminen sujuu myös vaivattomasti. Menemättä yksityiskohtiin ja väittelemättä voidaan sanoa, että tieteellisillä tutkimuksilla on todistettu hirmuliskojen aikakausi ja uskonnollisilla kirjoituksilla jättiläisten olemassaolo.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurimmiksi kehittyneet ovat hallinneet pienempiä ja lopulta itse kadonneet. Sen sijaan kaikkein pienimmät ovat muodostaneet lukumääräisen enemmistön ja elävät edelleen. Ihmiskunnan historia ei tee poikkeusta tästä säännöstä. Ihminen on sekä keskinkertaisen kokonsa että monipuolisen älynsä avulla kehittynyt kaikkien aikojen mahtavimmaksi olennoksi maan päällä. Ihmiskunnan kehityksen kärjessä on aina kulkenut voimakas vähemmistö, jonka kasvualustana on toiminut kirjava enemmistö. Hyvissä olosuhteissa, joissa kaikki kukkaset ovat voineet puhjeta kukkaan, on harvoin onnistuttu ja silloinkin vain lyhyeksi aikaa. Enemmistön voimavarana on ollut kaikenlaisten yksilöiden suuri lukumäärä ja vähemmistön voimavarana valikoituneiden yksilöiden suuri suhteellinen osuus.
Tänä päivänä elämme menneen maailman jättämässä perinnössä ja etsimme todisteita muinaisten supersivilisaatioiden raunioista. Samat perinteet määräävät suunnan myös kauas tulevaisuuteen. Valtiomuodoista riippumatta heikkojen enemmistöjen on tulevaisuudessakin hyväksyttävä vahvojen vähemmistöjen osoittama tie. On myös hyväksyttävä se, että aurinkokunnan hiipumisen jälkeen elämä ei voi jatkua ihmisen kartoittamassa tähtitaivaassa, mutta on olemassa tai syntymässä ulottuvuuksia, joista ihminen tietää yhtä vähän kuin oman sukupuunsa ensimmäisestä solusta.
Yhteenvetona voidaan arvella, että seuraaviin suuriin - pelkästään luonnon aiheuttamiin mullistuksiin - on totuttava myös tulevaisuudessa. Vähemmistöjen ja enemmistöjen kirjo vuorottelee ja kokoonpano vaihtelee, mutta perinteinen meno jatkuu. Onhan koko maapallo sentään vielä jonkin aikaa - kuun näkökulmasta - suhteellisen luotettava isoveli, jonka pinnalla myös ihminen voi olla kuutamolla. .
Ulkomailla on ehkä vaikea käsittää, mitä Suomessa tarkoitetaan sosiaaliturvalla. Sosiaaliturvaksi kutsutaan verovaroin ja sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitettuja lakisääteisiä etuuksia ja palveluja, joiden tarkoituksena on taata kansalaisille riittävä toimeentulo kaikissa elämäntilanteissa varallisuudesta riippumatta. Sitä varten vakuutusmaksuilla ostettavien etuisuuksien rinnalle on rakennettu vähimmäiseläke- ja avustusjärjestelmät.
Ruotsin kuningasvallan ja Venäjän tsaarinvallan aikana ja vielä vuoden 1917 lopulla tapahtuneen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina tavallisen suomalaisen sosiaaliturva perustui sanontoihin "oma apu paras apu" ja "ellei sauna ja terva auta, niin sitten kaivetaan hauta". Sosiaaliturvaan kuului esimerkiksi mahdollisuus päästä kylänkierrolta vaivaistaloon. Itsenäisenä valtiona kehitys "maailman onnellisimmaksi kansaksi" on tapahtunut nopeasti eli sadan vuoden kuluessa!
Nykyisin kaupungeissa ja kasvualueilla yksityiset lääkäriasemat pystyvät hyvään ja nopeaan palveluun markkinahinnoilla, ja niihinkin kansalaisten on mahdollista saada helpotusta julkisista varoista maksettavilla palveluseteleillä. Verovaroin ja sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitetuilla ja lakisääteisillä etuuksilla palveluineen on pystytty monilta osin takaamaan keskimäärin yhtäläiset etuudet kansalaisille varallisuudesta ja asumispaikasta riippumatta. Haja-asutusalueiden voimavaroja yhdistämään on perustettu hyvinvointialueita, joilla on pyritty parantamaan myös maaseudun väestökadon johdosta heikentyneitä palveluita. Toteutus on kuitenkin havaittu niin kalliiksi, että alkuperäisiä suunnitelmia on jouduttu miettimään pitkään ja tarkistusten jälkeen tarkistamaan. Samaan aikaan jopa kirkollisia palveluita on jouduttu leikkaamaan.
Itsenäisyydenajan alkuvuosikymmeninä kaiken kansan saatavilla olivat kunnanlääkärit, jotka toimivat syrjäisilläkin seuduilla. Nykyoloissa on jopa keikkalääkäreillä ja pitkillä taksikuljetuksilla keskussairaaloihin pyritty korvaamaan entisiä käytäntöjä. Monista muistakin syistä terveyspalveluiden tasapuolisen saavutettavuuden kustannukset ovat kohonneet niin suuriksi, että nykyisessä maailmantilanteessa valtiovalta on joutunut leikkaamaan tämänkin kehityskohteen määrärahoja.
Maapallo kestää hyvin ihmiskunnan hillitöntä mellastelua. Elämä planeetan pinnalla ei pääty ihmiskunnan jatkuvaan epäsopuun ja älyttömään raakuuteen. Vuosituhansien ajalta on tietoa siitä, että tuhoutuneiden sivilisaatioiden jälkeläisiä elää joukossamme ja hävitettyjä alueita on asutettu yhä uudelleen.
Kaikkina aikoina on tuhottu - kuten tänäkin päivänä - suuria alueita asumiskelvottomiksi. Tiedetään myös, että epäinhimillisissä olosuhteissakin on aina jäänyt henkiin hyppysellinen ihmisiä, joiden jälkeläiset ovat vuosituhansien saatossa sekoittuneet samaan ihmisketjuun kuin ne, jotka juuri tänä päivänä saavat elää hävityksen ulkopuolella.
Katastrofeja ovat aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan myös luonnonvoimat, jotka ovat ihmisen keksintöjä mahtavampia. Ihmissuku tuntuu pystyvän nousemaan vaikka tuhkasta ja elämään olosuhteissa, joissa ei ole kiveä kiven päällä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tarvetta huolta kantaa, että totaalista maailmanloppua olisi odotettavissa tai ainakaan ihmiskunnan oman toiminnan tuloksena...
Ei ole ihmisen luomaa demokratiaa eikä diktatuuria, jossa valta ei voi vaihtua eikä valtakuntaa, jonka rajat eivät voi muuttua. Vastakkaiset elementit ovat aina olleet olemasssa ja pysyvät voimassa sen jälkeen, kun ihmiskunnan vaellus päättyy.
Ihmisiä oli alussa vähän, mutta tänä päivänä jopa liikaa. On ympäri käyty ja yhteen tultu. Uutta elintilaa ei tahdo löytyä. Yhteisen sävelen löytäminen on hakusessa. Jopa ne, jotka pyrkivät kohtuulliseen kulutukseen, yrittävät repiä siitä, mitä muilta jää tai jopa pärjätä sillä, mikä ei muille kelpaa.
Ihmiselämän lyhyessä juoksussa taistellaan kaikista todellisista ja epätodellisista eduista kaikilla mahdollisilla tasoilla. Ei ole mitään niin pyhää ja yhteistä hyvää, josta ei voitaisi nostaa oikeudenkäyntiä eikä niin vähäpätöistä syytä, joka ei kelpaisi sodan julistamiseen naapurivaltiota vastaan.
Arkeologisten tutkimusten mukaan ja kirjoitetun historian todistamista myöhemmistä ajoista alkaen ihminen on käynyt pienien kahakoiden lisäksi laajempiakin sotia. Sodilla on aina ollut sama tarkoitus eli vallata lisää alueita ja luonnonrikkauksia. Mitään poikkeuksia asiaan ei ole nähtävissä tänäkään päivänä.
Monenlaisilla nimikkeillä esiintyvien hallitsijoiden alamaisina toimivat kansakunnat toimivat edelleen pyramidien muotoisina järjesteleminä. Ylärakenteet näyttävät suuntaa ja alaspäin laajenevat kerrokset toimivat koneistoina.
Valtavaksi kasvanut väestömäärä, luonnonvarojen rajallisuus, kiihtyvä tekninen kehitys ja nopeutunut ilmaston lämpeneminen riittäisivät antamaan tutkimista ja työtä nykyisille ja tuleville sukupolville, mutta kaikesta kehityksestä huolimatta myös nykyisten sukupolvien ajatukset noudattavat esi-isien pääkallojen sisässä vuosituhansien aikana muodostuneita käsityksiä siitä, miten asiat on hoidettava, joten näillä mennään!
Vallan kahvassa kulloinkin esiintyvät henkilöt käyttävät tuhoaseista nimitystä pelote. He välttävät puhumista tuhoamiseen ja hävittämiseen kehitetystä teknologiasta. Kuitenkin päivittäiset uutiset sieltä, missä uusimpia aseita käytetään, kertovat karua kieltä tavallisten ihmisten kärsimyksistä, asumiskelvottomiksi tuhotuista rakennuksista ja kaikenlaisen inhimillisen avun puutteesta.
Tietenkin pelotteella on tarkoitus hälventää pelkoa niiden ihmisten keskuudessa, joita kurjat olosuhteet eivät ole tavoittaneet. Pelote ei kuitenkaan riitä ennen kuin viimeinenkin kortti on katsottu, sillä myös pelotteeseen perustuva politiikka on peliä, jossa voittaja saa kaiken.
Kun tavoitteena on voitto viimeistä korttia kääntämällä, niin mikään ei ole pyhää eikä kallista. Silloin urhoollisimmat kuolevat ensimmäisinä ja parhaissa suojissa värjöttelevät jäävät nuolemaan haavojaan... ja vasta silloin voittajat pystyvät sopimaan niistä asioista, joista sopiminen ennen katastrofia oli täysin mahdotonta.
Kaveri soitteli, että oli juuri tullut syömään tasokkaaseen ravintolaan ja maistellut alkudrinkkiä. Hän oli toistamiseen palauttanut ruoka-annoksensa keittiöön, koska annokset olivat reunoiltaan hieman käristyneitä eivätkä annosten asettelutkaan häntä miellyttäneet.
Silloin koko ravintolarakennus tärähti voimakkaan räjähdyksen voimasta. Keittiöstä tulossa oleva tarjoilija kaatui kasvoilleen ja tarjotin annoksineen levisi pitkin lattiaa. Koko ravintolan täytti paksu savu ja kokki konttasi tulenliekkien läpi ulos keittiöstä. Hän pyysi asiakkailta anteeksi häiriötä ja kuoli lattialle. Osa asiakkaista pääsi ryntäämään ulos kadulle viime hetkellä - ennen kuin koko rakennus romahti kasaan.
Saimme kuulla poliisilta, että kohdalle oli osunut drooni. Saimme tietää, että drooneja oli osunut myös kouluun, meijeriin, vanhainkotiin ja muutamiin muihin asuinrakennuksiin. Päättelimme siitä, että toisistaan etäällä olevien - kaukaisten valtioiden välillä olevat erimielisyydet olivat saaneet aikaan tämän yllättävän sekasotkun. Joku epäili myös, että mannerten väliset raha-asiat ovat jo niin pahasti sotkussa ja sidoksissa toisiinsa, että yhteisymmärrykseen tarvitaan useiden valtiokoneistojen koko laajuus ja kaikki voima.
Tänä päivänä ihminen katsoo olevansa luomakunnan kehityksen huipulla. Maapallon eri kehitysvaiheissa selviytyneiden elollisten olioiden kehitystä voidaan hahmotella joko erilaisista uskonnollista tai tieteellisistä lähtökohdista. Tämän kirjoituksen lähtökohtana on jokamiehen pähkäily.
Ei voitane sulkea pois väittämää, että elollisten olentojen kantamuodot olisivat kehittyneet valtamerten syvyyksissä. Jopa merikilpikonnat ovat osoituksena siitä, että kömpiminen vedestä maankamaralle on jo ammoisina aikoina opittu taito. Nykyihmiselläkin on perinnöllinen ominaisuus oppia uimaan ja sukeltamaan sekä käyttämään merten eläviä ravinnokseen.
Hyvät olosuhteet merivesissä johtivat valaiden kehittymiseen ja hyvät olosuhteet maankamaralla hirmuliskojen ja mammuttejen kehittymiseen. Aikojen kuluessa maaeläimet joutuivat kuitenkin kohtaamaan vaikeampia elinolosuhteiden muutoksia kuin merieläimet, joten merten suojissa asustaa edelleen vanhempia lajeja kuin maan pinnalla.
Jotkut kalat kehittivät evillään jopa liitotaitoja vetten yläpuolella, mutta siinäkin lajissa kuivalla maalla kehitys oli nopeampaa: Liito-oravat jäivät ehkä edellisten tasolle, mutta monipuoliset linnut ovat jo pitkään sekä lentäneet että liitäneet ilmassa, kävelleet maassa ja uineet sekä sukeltaneet vedessä. Lisäksi linnut ovat navigoineet mannerten välisillä reiteillä paljon ennen ihmistä.
Nykyihmiselle kaikki lintujen taidot ovat vähitellen kehittyneet joko oman kehon kyvyillä tai apuvälineiden avulla vielä paremmiksi. Sisäelimet, suu ja silmät ovat peräisin jo merien syvyyksistä, sormet ja varpaat apinoiden esi-isiltä, häntäluu hännällisiltä lajeilta eikä karvoitustakaan tarvitse kovin kaukaisesta sukupuusta hakea.
Ihmisen kehityskaaren suurimmaksi pulmaksi näyttää kuitenkin muodostuvan älykkyys, joka on kehittynyt ymmärrystä nopeammin
.
Ihmiskunnalle soveltuvat asuinalueet käyvät yhä ahtaammiksi. Samaan aikaan kun vauraat kansakunnat yrittävät varata itselleen elinkelpoisimmat alueet, pienet kansakunnat joutuvat vahvempien jalkoihin ja kiertolaisiksi muihin maihin.
Taustalla ovat valtavat pääomat, joita vain harvat hallinnoivat. Omistussuhteiden vyyhti on kasvanut niin suuriin mittoihin, ettei pienillä valtioilla sen paremmin kuin suuremmillakaan näytä olevan kunnollista käsitystä siitä, miten maailmantaloutta tulisi kehittää.
Suurimpien rikkauksien jakamisesta on harvoin päästy sopuun rauhanomaisin keinoin, joten tänäkin päivänä ratkaisuun pyritään voimakeinoin ja aikakauden uusinta aseistusta käyttäen. Periaatteessa telluksen asuttaminen on koko ihmiskunnalle yhtä vaikea asia kuin riitaisalle pariskunnalle yhteisistä asioista sopiminen.
Vuonna 1047 Jerusalemissa vierraillut persialainen pyhiinvaeltaja pääsi historian lehdille, kun hän luuli kuulleensa, että muslimit ja juutalaiset uskovat, että Jerusalemiin haudattu ruumis ei mätäne haudassa...
Vuonna 1147 käynnistyivät 2. ristiretken tapahtumat, kun paavi Eugenius III määräsi ristiretkien laajentamisen koskemaan myös Iberian niemimaata, Vähä-Aasiaa ja Itämeren eteläpuolisia alueita. Samana vuonna suuntautui ensimmäinen virallinen ristiretki myös Itämeren eteläpuolelle, vendejen asuinseuduille.
Vuonna 1247 italialainen fransiskaani Johannes de Plano Carpini kirjoitti Mongolien historian. Hän oli tunnetuin lähettiläistä, jotka paavi Innocentius IV ja Ranskan kuningas Ludvig IX Pyhä lähettivät taivuttamaan mongoleita kristinuskoon.
Vuonna 1347 Englannin kuningas Edvard III valtasi Calais`n kaupungin. Samana vuonna englantilaiset voittivat skotit Neville’s Crossin taistelussa. Sodat liittyivät 116 vuoden ajan jatkuneisiin sotiin Euroopassa ja johtivat osaltaan kansallisvaltioiden muodostumiseen.
Vuonna 1447 valittiin paaviksi Tomaso Parentucelli eli paavi Nikolaus V, joka suosi humanismia ja toi renessanssin vaikutteita Roomaan. Nikolaus V halusi palauttaa Rooman Italian tärkeimmäksi sivistyskeskukseksi.
Vuonna 1547 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V allekirjoitti osmanien kanssa Adrianopolin rauhansopimuksen, jossa hänen oli pitkän arvonimiluettelonsa sijasta käytettävä vain yhtä arvonimeä eli Espanjan kuningas. Sopimustekstin laatijoiden mukaan maailmassa saattoi olla vain yksi keisari kerrallaan, joka oli Suleiman I Suuri. Samaisena vuonna 1547 kuoli konkistadori Hernán Cortés, joka Amerikan valloitustensa jälkeen oli jo siirtynyt asumaan maatilalleen Sevillaan.
Samana vuonna 1547 Moskovan suuriruhtinas Iivana IV Suuri kruunattiin koko Venäjän ensimmäiseksi tsaariksi, jolloin myös Moskovasta tuli virallisesti koko Venäjän pääkaupunki ja Venäjä alkoi kehittyä yhdeksi maailman suurimmista valtioista.
Vuonna 1647 Ruotsin hyökkäys keskiseen Baijeriin sai Maksimilianin myöntymään rauhaan ja maaliskuussa Baijeri, Köln, Ranska ja Ruotsi sopivat Ulmissa aselevon. Muualla Euroopassa 30-vuotisen sodan taistelut kuitenkin jatkuivat koko loppuvuoden.
Vuonna 1747 Ruotsin kuningas Adolf Fredrik myönsi Carl von Linnaeukselle arkkiaterin eli ylilääkärin arvonimen ja hänet valittiin Berliinin tiedeakatemian jäseneksi. Samana vuonna Linnaeuksen oppilas Pehr Kalm, aikakautensa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen tiedemies, aloitti tärkeimmän tutkimusmatkansa Pohjois-Amerikkaan.
Vuonna 1847 Kalevala-eepoksen luojana Euroopassakin tunnettu Elias Lönnrot ei suostunut lähtemään opettamaan saksalaiseen yliopistoon, vaan piti kiireellisempänä toimittaa sanakirjoja kotimaansa tarpeisiin, muun muassa tulkkisanakirjaa ulkomaisten turistien käyttöön. Samaan aikaan Euroopan ulkopuolella riehui Yhdysvaltojen ja Meksikon välinen sota, jonka seurauksena Meksiko menetti puolet alueistaan.
Vuonna 1947 solmittiin Pariisin rauhansopimus. Se on kuitenkin antanut tasapuolisesti aikaa niin rauhanomaiselle yhteistyölle kuin vastakkainasettelun järjestämiselle ja jopa entistä laajemman sodankäynnin suunnittelulle.
Monipuolinen ja laaja kansainvälinen yhteistyö kaikilla elämänaloilla ja tietoisuus koko ihmiskunnalle tärkeistä tavoitteista ei kuitenkaan ole pystynyt viitoittamaan tietä yhteiseen hyvään. Eturistiriitoja näyttää olevan yhtä mahdollista kuin mahdotontakin ratkaista muutoin kuin joidenkin entisaikojen ruhtinoiden tapaan, jotka itseään huvittaakseen pelasivat shakkia elävillä ihmisparoilla.
Vuonna 2047 toivoisi koittavan ajan, jolloin tunnelin päässä pilkottava valo osoittautuisi kehitykseksi sellaiseen suuntaan, josta ihmiskunta on vuosisadasta toiseen voinut vain unelmoida.
Tutkijat ovat aikojen kuluessa esittäneet muinaisen Rooman valtakunnan hajoamisen syiksi myöhäisantiikin henkistä köyhyyttä, rotujen sekoittumista, vähentynyttä syntyvyyttä, kansainvaelluksia, talouden rappiota, valtiorakenteiden heikkenemistä, valtion desentralisaatiota, vesijohtojen saastumista, yläluokan degeneroitumista, ilmastonmuutosta, ryöstöviljelyä ja eroosiota, korruptiota ja tehotonta hallintoa, kehitysmaiden ryöstöä, epätasaista tulonjakoa, epätasapainoa maaseudun ja kaupunkien välillä.
Myöhemmissäkin tulkinnoissa on korostettu imperiumin taloudellisia vaikeuksia, sisäisiä sosiaalisia muutoksia ja ulkoisten uhkien painetta. Kireän verotuksen ja hintasääntelyn on myös katsottu rapauttaneen kaupankäyntiä, keskiluokkaa ja sosiaalista liikkuvuutta sekä velkaannuttaneen pienviljelijöitä.
Mitä tähän on lisättävää vuonna 2025? Ehkä vain se, että huima tekninen kehitys ei ole pystynyt muuttamaan ihmisen tapaa ajatella kokonaisuutta. Näennäistä edistystä rajoittaa vain se, että kun pöly laskeutuu, niin toista temmellyskentää ei ihmiskunnalle ole tarjolla.
- Mitä äijälle kuuluu? Oletko seurannut, miten pörssit maailmalla heiluu?
- Mikkä? Tarkotatko, että onko meikäläisellä rahhoo? Yks kaveri sano, että ku atlantin takana pörssit sulkeutuu, nii yökerhojen ovet avvautuu ja euroopassa eurot kelluu. Itellä mulla ei oo rahhoo, ei kukkaroo, ei pankkitillii.
- Oletko äänestänyt?
- Ei mulla oo henkilökorttii. Jos äänestyskoppiin päästettäs, niin aku ankan piirtäsin.
- Miten pysyt ajan tasalla?
Ei mulloo kelloo! Aurinkon ja ilimojen mukkaan mennään.
- Mutta pysytkö ajan tasalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu!
- Tossa huoltoaseman kahviossa kuulee monenlaista puhetta ja asiaa.
- Mistä saat kahvirahat?
- Kerrään pullot roskapöntöistä ja vien ne marketin automaattiin. Joskus joku tarjoo kahvin ja pullan.
- Onhan sinun välillä nukuttava!
- Kesällä asun kukkulan takana olevassa risumajassa tai nukun jätelaatikossa, mutta talvella yövyn marketin varaston perukoilla ja tiukan paikan tullen huonommassakin paikassa. En tartte unta niin paljo ku muut. Aattelen tätä maaliman menoo. Ootko ite aatellu mihin tää kaikki johtaa? Ootko aatellu mittää vai eleletkö vaan niinku että ei mittää!?
Paikalliset poliitikot kehittävät pienten ja suurten kuntien asioita. Usein samat poliitikot ehtivät oman kuntansa asioiden lisäksi ohjaamaan myös naapurikuntien kanssa muodostettujen hyvinvointialueiden kehittämistä ja jopa tulla valituiksi hoitamaan koko valtakunnan asioita eduskunnassa. Muutamat heistä pääsevät vuorollaan maan hallitukseen ja yksi kerrallaan jopa presidentiksi. Osalle äänestäjistä ei koskaan muodostu tarkkaa käsitystä ehdokkaansa henkilöstä. Osalle äänestäjistä riittää vaalimainoksen tai tv-esiintymisen luoma kuva. Osalle riittää tieto puoluekannasta. Osalle tärkeitä ovat ehdokkaiden suhteet ammattiyhdistyksiin tai kauppa- ja teollisuuspiireihin, maaseudun tai kaupunkien pienyrittäjiin jne...jne...
Valituksi tulleille ehdokkaille luottamustehtävistä muodostuu usein elämän päätehtävä riippumatta siitä, minkä alan ammatti tai oppiarvo heillä on. Menestykseen tarvittavia avuja ovat onnekas puoluevalinta, hauska ulkomuoto ja hyvä terveys, hyvä suullinen tai kirjallinen esitystaito, hyvä muisti ja seurustelutaito sekä ymmärtäväinen puoliso.
Onko sitten ihmekään, että vaaleja edeltävissä keskusteluissa erilaisista lähtökohdista ja erilaisilta äänestäjiltä ääniä tavoittelevat ehdokkaat väittelevät kuin varjonyrkkeilijät, jotka pyrkivät siihen, että iskut katsomosta nähden osuvat vastustajien kipeisiin kohtiin.
Vaalikeskusteluja seuraava yleisö kyllä ymmärtää, että väittelijät eivät tiedä, mistä puhuvat. Oikea käsi ei tiedä, mitä vasen käsi tekee. Luulo voi olla tietoa ja totta todistamaton väite. Oman edun tavoittelu verhoutuu yhteisen edun puolustamiseen. Vaalikauden tulos ei juuri koskaan koko äänestäjäkuntaa miellytä, eikä siitä ainakaan luottamustoimiin valittuja edustajia voida syyttää, joten he voivat valmistautua seuraaviin vaaleihin sättimällä toisiaan. Se on demokratian henki, joka silloin tällöin pystyy syöksemään jopa diktaattorit ja yksinvaltaiset hallitusmuodot vallasta.
Eivät yksinvaltiaat ja diktatuurit kuitenkaan ole kadonneet eivätkä tule koskaan katoamaan, sillä demokratiat näyttävät toimivan myös diktatuurien kasvualustana. Hoidetut pellot kynnetään, kylvetään ja sato korjataan demokratian hengessä. Sen sijaan kesannolle jäänyt pelto alkaa kasvaa monenlaisia kasveja ja metsittyä, jolloin parhaiten menestyvät lajit valtaavat kasvualan. Diktatuurit ottavat vallan nopeasti, kun taas demokratiat kehittyvät hitaasti, mutta metsittyvät nopeasti.
Pienet robotit kuljettavat jalkakäytävillä posti- ja ruokapaketteja samalla tavalla kuin ihmiset, jotka seisahtuvat liikennevaloihin ja kompastelevat satunnaisiin esteisiin. Droonit auttavat ihmistä sotatoimialueilla ja robotit leikkaussaleissa. Tekoäly on sitten omaa luokkaansa oleva robottiyhteisö, joka ylittää ihmisyhteisöjen tehokkuuden nopeudessa.
Sodankäynti, politiikka, neuvottelutaito ja sääntöjen luominen ovat asioita, joita ihminen on tottunut käyttämään hyväkseen monenlaisissa tilanteissa. Ihminen on oppinut käyttämään valtaa ja pienet joukot oppineet hallitsemaan suuria joukkoja. Nyt olemme sellaisen ajan kynnyksellä, jolloin ihmisen kehittämät menetelmät alkavat hallita ihmisen toimintaa. Esimerkiksi media ja mainonta luovat yhä uusia tarpeita hyvän elämän ylläpitämiseksi.
Onko sitten onni vai onnettomuus, että tekoäly on hurmannut ihmiskunnan sellaiseen lentoon, että maailmanlaajuiset poliittiset ja taloudelliset päätökset on tehtävä ilman ihmisjärjelle käsitettäviä perusteita? Kyllä se saattaa olla välttämätöntä, sillä vaihtoehdoksi ovat tarjolla viidakon lait, jotka nekin ovat pitkien aikojen kuluessa johtaneet villin luonnon monimuotoisuuteen.
Naton liittolaismaiden on ollut vaikea hyväksyä kaikkia Suomen armeijan kustannuksia puolustusmenoiksi, kun määrärahoja on esitetty nostettaviksi jopa 3 - 5 prosenttiin valtioiden budjeteista. Eurooppalaisten valtioiden joukossa Suomi onkin ainutlaatuinen poikkeus siinä suhteessa, että Suomella on oma armeija, jonka ylläpitoon ja kehittämiseen jokainen ikäluokka saa koulutuksen valtion toimesta ja kustannuksella. Kun oman armeijan ylläpitoa ei tunnuta kaikilta osin hyväksyttävän, niin suomalaisten tulisi hoitaa asia muilla keinoin. Vanha armeijan komento kuuluu, ettei saa jäädä tuleen makaamaan!
Mitä pitäisi tehdä? Suomen puolustusvoimat pitää yksityistää! Se voisi tapahtua siten, että perustettaisiin itsenäinen Oy Puolustusvoimat Ab, jolta valtio ostaisi maanpuolustuksen kokonaisvastuun. Maanpuolustuksen lisäksi tälle uudelle yhtiölle pedattaisiin etulyöntiasema yhteiskunnalle tärkeissä toiminnoissa. Yksityisellä rahoituksella toimiva yhtiö pitäisi kyllä huolen siitä, että valtion puolustusbudjetin prosenttiosuus kunakin vuonna yltäisi täsmälleen liittolaisten vaatimalle tasolle.
Elämä maapallolla soljuu entiseen tapaan. Egyptin faaraoiden ja niitäkin aikaisempien dynastioiden aikana sotia käytiin jatkuvasti ympäri maapalloa. Silloin eläneet ihmiset eivät kuitenkaan saaneet niistä mitään tietoa, koska mannertenvälisiä liikenneyhteyksiä ei ollut. Maapalloa pidettiin pannukakkuna ja nopeinta tiedonvälitystä edustivat savumerkit ja hevoslähetit. Jopa Rooman keisarikuntaa pidettiin maailmanvaltana, vaikka purjehdustaidon kehittyminen oli alkanut antaa vinkkejä monin verroin suuremmasta maailmasta.
Vuosituhansien ajan ihmismassojen hallinnasta ovat edelleenkin riidelleet vallanperijät ja vallantavoittelijat. Ruumiillista voimaa ja henkistä alttiutta vaativat työt on aina hoidettu orja-, halpa- ja vankityövoimalla. Niiden rinnalle ovat syntyneet myös matalapalkka- , osa-aika-, sivutyö- ja sivutoimimahdollisuudet. Lopulta fyysisen ja henkisen työnteon korvaajaksi on nousemassa teknisen kehityksen luoma uusi malli ja maailmankuva. Ongelmaksi on jäänyt ihmiskunnan valtavaksi kasvanut koko ja sen hallitseminen.
Perimmäisenä syynä hallinnollisiin kahnauksiin ovat aina olleet luonnonrikkauksien valtaaminen ja hallinta. Tänä päivänä ollaan huolissaan luonnon monimuotoisuuden katoamisesta. Ymmärretään, ettei asuttavana ole ääretön pannukakku eikä laajeneva pallo.
Ymmärryksen ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt, miten muulla tavoin voitaisiin edes väliaikaisesti muuttaa vuosituhansia jatkunutta käsitystä siitä, että ainoa keino vallassa pysymiseen, vallantavoitteluun ja rikkauksien saavuttamiseen on sotakoneiston kehittäminen ja jatkuva sotiminen.
Hongkong on Kiinan erityishallintoalue Helmijoen suistoalueella Etelä-Kiinan merellä. Hongkong on yksi maailman tärkeimmistä kansainvälisen talouden keskuksista. Hongkongin väkiluku on yli 7 miljoonaa ja elintason nousu kuuluu maailman nopeimpiin. Viralliset kielet ovat kiina ja englanti - yleiskielinä lukuisat variaatiot.
Singapore on yli 5 miljoonan asukkaan itsenäinen tasavalta. Se sijaitsee Malakan niemimaan eteläkärjessä ja on Kaakkois-Aasian huomattavin satamakaupunki. Maan talous perustuu kauppaan, jatkojalostusteollisuuteen ja pankkitoimintaan. Viralliset kielet ovat englanti, jota myös enemmistö puhuu, sekä mandariinikiina, malaiji ja tamili.
Suomi-Finland on parlamentaarinen tasavalta Pohjois-Euroopassa. Suomen rajanaapureita ovat idässä Venäjä, pohjoisessa Norja ja lännessä Ruotsi. Lähin naapurivaltio Suomenlahden eteläpuolella on Viro. Suomi on viime vuosien mielipidemittausten perusteella luokiteltu maailman onnellisimmaksi valtioksi. Suomen asukasluku on yli 5 miljoonaa. Maan viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, mutta virallisten kielten rinnalle on noussut englanti, jota puhutaan yleisemmin kuin muita eurooppalaisia kieliä.
Itsekin olen monia asioita miettiessäni uskonut olleeni oikeassa, mutta kuitenkin - jälkeenpäin ajatellen - olen sittenkin ollut väärässä. Luullakseni ihminen vaeltaa useammin harhaisissa kuvitelmissa kuin todellisuudessa. Ihminen haluaa olla myönteinen ja kokea kielteiset tapahtumat siten, että ne siis pahimmassakin tapauksessa johtavat myönteiseen lopputulokseen.
Silkka propaganda pystyy muokkaamaan ihmisen maailmankuvan niin luonnolliseen muotoon, ettei virtuaalimaailmaan virittynyt pääkoppa enää pysty tekemään eroa propagandan ja omaan havainnointiin perustuvan todellisuuden välillä. Kaupallinen mainonta luo ideoita ja ylläpitää mielikuvia, joiden alle yksilön itsenäiset havainnot hukkuvat. Jopa kansansuosikiksi voidaan nousta hyväksikäyttäjän ehdoilla, vaikka yleisö itse uskoo löytäneensä idolin, joka pystyy tuottamaan ainutkertaisia elämyksiä.
Myönteiseen lopputulokseen päästäksemme meidän tulee olla valppaita ja vaihtaa näkemyksiämme sitä mukaa kuin tilanteet vaihtuvat tai tie nousee pystyyn ja voimat loppuvat. Ajopuunkin on helppo valita tiensä, vaikka sillä ei ole aivoja, jotka varoittaisivat vaaroista ja antaisivat neuvoja parhaista reiteistä.
Yhden ihmisen ei tarvitse tietää ja hallita kaikkea mitä maailmassa tapahtuu, eikä se ole mahdollistakaan, vaikka nykytekniikka tekee sen näennäisesti mahdolliseksi. Tosiasiassa ihmisyksilön hallinnassa olevien asioiden määrä pysyy suhteellisen vakiona, vaikka muutoksessa oleva elinpiiri monipuolistuu kiihtyvällä vauhdilla. Taistelua käydään siitä, kuka saa eniten, eikä siitä mikä olisi yhteinen etu kaikkien kannalta. Yhteiselle sävelelle ei löydy säveltäjää, ei kapellimestaria, ei orkesteria eikä kuulijoita. Valtavirta vie edelleen siihen suuntaan, että aidosti tärkeätä on vain onnen onginta ja suosion kalastelu.Kauan sitten, kun ihminen ei vielä pystynyt muokkaamaan elinympäristöään samalla tavalla kuin nykyisin, elämä maapallolla soljui joka tapauksessa samaan tapaan kuin tänäkin päivänä. Toisin sanoen isoiksi kasvaneet eläimet ja vahvat ihmisheimot olivat vallankahvassa ja pienet joutuivat tukeutumaan suureen syntyvyyteen ja ahtaisiin oloihin.
Samalla kaavalla myös tässä ajassa voimakkaimmat valtiot jatkavat vähäpätöisten valtioiden alistamista, eikä muutosta parempaan ole näkyvissä nykyisin voimassa olevan ajanlaskun aikana.
Vain yksi sääntö näyttää kestävän ajassa ja pitävän paikkansa. Se on vahvimman laki. Vahvimpaan pitää turvautua, mutta jos vahvin pettää, on siirryttävä voittajan matkaan ja edelleen seuraavan voittajan matkaan jne. Parempaa perintöä maanpäälliseen elämään ei ole tarjolla.
Maapallo on pyörivä näyttämö, jossa kaikki elolliset olennot ovat samalla kertaa sekä katsojan että näyttelijän roolissa. Näyttämönä maapallo siis poikkeaa sekä pyörivästä näyttämöstä että myös kesäteatterista, jossa on pyörivä katsomo. Maapalloteatterissa kaikki osallistuvat omalla panoksellaan näytelmään. Käsikirjoittajat ja ohjaajat pyörivät muiden mukana non-stop -draamassa, jolle ei ole laadittu käsikirjoitusta ja jossa väliajat vaihtelevat vuorokausien, vuodenaikojen ja sääolosuhteiden lisäksi täysin satunnaisesti milloin mistäkin syystä.
Tässä suurenmoisessa menestystarinassa kaikille elollisille on tarjolla monenlaisia rooleja vaihtuvista päähenkilöistä satunnaisiin avustajiin ja päiväperhoista maan matosiin. Kulissit vaihtuvat automaattisesti satojen tuhansien vuosien jaksoissa, satojen vuosien jaksoissa ja kaiken aikaa hyvinkin nopeasti.
Hyttyset ovat luultavasti rooleihinsa tyytyväisiä sillä perusteella, että eivät paremmasta osaa haaveilla. Sen sijaan ihmisiä ahdistaa runsas mielikuvitus ja ymmärrys eli luulo siitä, että roolitus olisi omalle kohdalle paremminkin voinut osua. Lopulta kuitenkin kaikki ovat tasavertaisia. Kun suuri näytelmä päättyy ja samalla koko yleisö roolittaa spektaakkelia, niin ei tarvita esirippua eikä suosionosoituksia, ei kukitusta eikä arvosteluja. Tänä päivänä voimme vain ihmetellä ja kysellä toisiltamme, mitä sitten tapahtuu?
