Entisinä aikoina valtakoneiston huipulle oli noustava nuorena, sillä elämä oli lyhyt. Tänä päivänä supervaltiaiksi nousevat vanhat parrat, kun pitkään jatkunut makea elämä alkaa maistua puulta. Uutta sykettä antaa vallanhimon tyydyttäminen. Vallankahvassa onkin sukupolvea, joka on saanut nuoruudessaan kuunnella lamppuradiolla musiikkia maapallon toiselta puolelta ja rakennella itselleen leluja mekaanolla.
Tänä päivänä samat hemmot isoisän roolissa luovat uutta maailmanjärjestystä. He ovat nähneet, mihin on tultu, eikä se miellytä heitä. Heillä on uudet lelut, joiden voimalla he uskovat voivansa uudistaa maailmaa. He muistavat vanhat leikkinsä tinasotilailla, ja nyt vanhana kaikki on mahdollista paljon isommassa mittakaavassa: Sotalaivat, panssarit, pommikoneet, ohjukset, raketit, droonit, miinat, pakotteet, pelotteet, pidätysmääräykset ... perimmäisenä tavoitteena kaikkien luonnonrikkauksien uusjako ja hallinta.
Herää kysymys: Pitäisikö presidenttien ollakin luku- ja kirjoitustaidottomia? Pitäisikö heidän tehdä päätelmänsä ainoastaan ja vain näkö- ja kuuloaistin perusteella tai jopa sormituntumalla, pelkän tuntoaistin perusteella? Luku- ja laskutaitoa he eivät tarvitse, kun saavat valmiiksi laaditut puheet ja tilastot. Todellisuudessa presidenttejä voitaisiin pitää kotiarestissa. TV-haastatteluissa heidän äänensä peitettäisiin ja ruutuun ilmestyvät tekstit olisivat asiantuntijaryhmien laatimia.
Erittäin monimutkaisissa ja vaikeissa asioissa voitaisiin päästä eteenpäin siten, että kysyttäisiin täydessä umpiossa pidetyn presidentin mielipidettä. Se voisi johtaa umpimähkäisesti ainoaan oikeaan ratkaisuun, jonka perusteluiksi sitten toisteltaisiin todellisten asiantuntijoiden jaaritteluja ja tulkintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti