Ulkomailla on ehkä vaikea käsittää, mitä Suomessa tarkoitetaan sosiaaliturvalla. Sosiaaliturvaksi kutsutaan verovaroin ja sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitettuja lakisääteisiä etuuksia ja palveluja, joiden tarkoituksena on taata kansalaisille riittävä toimeentulo kaikissa elämäntilanteissa varallisuudesta riippumatta. Sitä varten vakuutusmaksuilla ostettavien etuisuuksien rinnalle on rakennettu vähimmäiseläke- ja avustusjärjestelmät.
Ruotsin kuningasvallan ja Venäjän tsaarinvallan aikana ja vielä vuoden 1917 lopulla tapahtuneen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina tavallisen suomalaisen sosiaaliturva perustui sanontoihin "oma apu paras apu" ja "ellei sauna ja terva auta, niin sitten kaivetaan hauta". Sosiaaliturvaan kuului esimerkiksi mahdollisuus päästä kylänkierrolta vaivaistaloon. Itsenäisenä valtiona kehitys "maailman onnellisimmaksi kansaksi" on tapahtunut nopeasti eli sadan vuoden kuluessa!
Nykyisin kaupungeissa ja kasvualueilla yksityiset lääkäriasemat pystyvät hyvään ja nopeaan palveluun markkinahinnoilla, ja niihinkin kansalaisten on mahdollista saada helpotusta julkisista varoista maksettavilla palveluseteleillä. Verovaroin ja sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitetuilla ja lakisääteisillä etuuksilla palveluineen on pystytty monilta osin takaamaan keskimäärin yhtäläiset etuudet kansalaisille varallisuudesta ja asumispaikasta riippumatta. Haja-asutusalueiden voimavaroja yhdistämään on perustettu hyvinvointialueita, joilla on pyritty parantamaan myös maaseudun väestökadon johdosta heikentyneitä palveluita. Toteutus on kuitenkin havaittu niin kalliiksi, että alkuperäisiä suunnitelmia on jouduttu miettimään pitkään ja tarkistusten jälkeen tarkistamaan. Samaan aikaan jopa kirkollisia palveluita on jouduttu leikkaamaan.
Itsenäisyydenajan alkuvuosikymmeninä kaiken kansan saatavilla olivat kunnanlääkärit, jotka toimivat syrjäisilläkin seuduilla. Nykyoloissa on jopa keikkalääkäreillä ja pitkillä taksikuljetuksilla keskussairaaloihin pyritty korvaamaan entisiä käytäntöjä. Monista muistakin syistä terveyspalveluiden tasapuolisen saavutettavuuden kustannukset ovat kohonneet niin suuriksi, että nykyisessä maailmantilanteessa valtiovalta on joutunut leikkaamaan tämänkin kehityskohteen määrärahoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti