Lyhytnäköisyydestä kaukokatseisuuteen

Tämän maapallon pinnalle kehittynyttä ihmiselämää on mahdollista tarkastella tiivistettynä kokonaisuutena varhaisista ajoista lähtien. Näkökulma voi olla tieteellinen, taiteellinen, historiallinen, poliittinen, uskonnollinen tai vain arkipäiväisen käytännöllinen. Tämän pohdinnan lähtökohtana on havainto, että kaikki riippuu toinen toisestaan ja kaikki kaikesta. Menneisyyden ja tulevaisuuden yhdistäminen sujuu myös vaivattomasti. Menemättä yksityiskohtiin ja väittelemättä voidaan sanoa, että tieteellisillä tutkimuksilla on todistettu hirmuliskojen aikakausi ja uskonnollisilla kirjoituksilla jättiläisten olemassaolo.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurimmiksi kehittyneet ovat hallinneet pienempiä ja lopulta itse kadonneet.  Sen sijaan kaikkein pienimmät ovat muodostaneet lukumääräisen enemmistön ja elävät edelleen. Ihmiskunnan historia ei tee poikkeusta tästä säännöstä. Ihminen on sekä keskinkertaisen kokonsa että monipuolisen älynsä avulla kehittynyt kaikkien aikojen mahtavimmaksi olennoksi maan päällä. Ihmiskunnan kehityksen kärjessä on aina kulkenut voimakas vähemmistö, jonka kasvualustana on toiminut kirjava enemmistö. Hyvissä olosuhteissa, joissa kaikki kukkaset ovat voineet puhjeta kukkaan, on harvoin onnistuttu ja silloinkin vain lyhyeksi aikaa. Enemmistön voimavarana on ollut kaikenlaisten yksilöiden suuri lukumäärä ja vähemmistön voimavarana valikoituneiden yksilöiden suuri suhteellinen osuus.

Tänä päivänä elämme menneen maailman jättämässä perinnössä ja etsimme todisteita muinaisten supersivilisaatioiden raunioista. Samat perinteet määräävät suunnan myös kauas tulevaisuuteen. Valtiomuodoista riippumatta heikkojen enemmistöjen on tulevaisuudessakin hyväksyttävä vahvojen vähemmistöjen osoittama tie. On myös hyväksyttävä se, että aurinkokunnan hiipumisen jälkeen elämä ei voi jatkua ihmisen kartoittamassa tähtitaivaassa, mutta on olemassa tai syntymässä ulottuvuuksia, joista ihminen tietää yhtä vähän kuin oman sukupuunsa ensimmäisestä solusta.                                                                           
Yhteenvetona voidaan arvella, että seuraaviin suuriin  -  pelkästään luonnon aiheuttamiin mullistuksiin - on totuttava myös tulevaisuudessa. Vähemmistöjen ja enemmistöjen kirjo vuorottelee ja kokoonpano vaihtelee, mutta perinteinen meno jatkuu. Onhan koko maapallo sentään vielä jonkin aikaa - kuun näkökulmasta - suhteellisen luotettava isoveli, jonka pinnalla myös ihminen voi olla kuutamolla.       .