Ihmiskunta on aina kulkenut samalla rytmillä: Yksi askel eteen ja kaksi askelta taakse. Tämä sukupolvi elää ajassa, jossa yritetään ottaa kaksi askelta eteen, vaikka seurauksena olisi kompastuminen. "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" luokitellaan idealismiksi eikä "yhteen hiileen puhaltamiseen" usko kukaan ja kerta toisensa jälkeen joudutaan "ojasta allikkoon". Se on sellaista elämänmenoa, että taidatko sen selkeämmin sanoa.
Kaikella on aikansa, onnettomuudella ja onnella rajansa. Jos annetaan kaikkien kukkien kukkia, hyötykasvien kehitys tukehtuu. Kehitellään koirarobotteja ja lentäviä drooneja, joille sotateollisuus keksii käyttöä ja antaa aplodeja. Ihmistä ei kuitenkaan ole luotu luontoa hallitsemaan, ei keulimaan eikä kehitystä välineistämään.
Ihmiskunta on etsinyt viisasten kiveä sukupolvesta toiseen. Maankuori on täynnä kaivantoja ja kaivoksia. Maan tasalle on pommitettu ihmisten asuttamia alueita. Ei ole jätetty kiveä kiven päälle eikä yhtään kiveä kääntämättä, mutta viisasten kiveä ei vain ole löytynyt. Kukkuluuruu, sanoisi iso-isä, otetaan päikkärit ja aikalisä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti