Mittaamaton on ihmisen polku

Sosiokulttuurin näkökulmasta ihminen ei ole pelkästään yksilö vaan kaksilo, joka etsii ja tarvitsee myönteistä yhteyttä vähintäänkin toiseen ihmiseen voidakseen rakentaa hyvää tulevaisuutta.

Jos mietitään ihmisyksilöä fyysisenä yksilönä, niin kaksilo sopii siihenkin kuvaan. Ihmisellä on kaikkia jäseniä kaksittain, kuten käsiä, jalkoja , sormia ja varpaita, samoin silmiä ja korvia. Sisäelimiä voi myös olla kaksittain, kuten keuhkoja ja munuaisia. Osan jäsenistään ja elimistään ihminen voi menettää ja osa voi jäädä tarpeettomiksi. Fyysisesti vajavaisenakin ihmisyksilön elämä voi jatkua täysipainoisena. Nykyihminen voi esimerkiksi elää ilman häntää, vaikka hänellä on häntäluu. Häntäluun jatkeeksi voi kasvaa karvainen hännänalku, joka voi ihon alla aiheuttaa kutinaa. Sen voi kuitenkin leikata pois.

Aivolohkojakin ihmisellä on kaksi, mutta sydämiä vain yksi. Sydän yhdistää kaksilon molemmat puolet. Sen vuoksi sydämellä on aivan erityinen symboliarvo yhtä hyvin  kahden ihmisen keskinäisessä parisuhteessa kuin suuressa ihmisjoukossa, jossa koetaan keskinäistä yhteyttä ja uskotaan parempaan tulevaisuuteen.

Luonnossa elävistä eläimistä apinat muistuttavat eniten ihmistä. Ihmisen jalkaterät ovat muotoutuneet maassa kävelemiseen paremmin sopiviksi. Ilmeisesti ihminen on kävellyt pidemmän aikaa ja kauemmaksi kotoaan kuin apina. Ihminen ei pysty enää varpaillaan tarttumaan puiden oksiin yhtä hyvin kuin apina. On arveltu, että kävelemiseen soveltuvat jalat alkoivat kehittyä apinoille siinä vaiheessa, kun kuivuuden runtelemat sademetsät alkoivat kuihtua. Kuivuuden harventama puusto ei enää tarjonnut riittävää suojaa ja ravintoa, vaan oli opittava lisää taitoja. Oli opittava kävelemään. Oli päästävä harvapuisten tasankojen yli etsimään parempaa tulevaisuutta.

Mustavalkoinen maailma

Innostuessani alan helposti tehostaa puhettani käsien liikkeellä. Nykyisin yritän olla vääntelemättä käsiäni, koska en tiedä, mikä on emoji. Jokin liike voidaan tulkita emoji-merkiksi ja aiheuttaa valtavan kohun somessa. Some tarkoittaa jotakin sellaista, missä joillakin tyypeillä on paljon seuraajia, toisilla ei yhtäkään. En tiedä, ketä siellä seurataan. Toivottavasti ei minua.

Puhumiseni on nykyisin vaikeutunut. On pakko vältellä jotakin N-kirjaimella alkavaa sanaa. Myös muilla konsonanteilla alkaviin sanoihin saattaa sisältyä kiellettyjä ilmaisuja. Joudun miettimään sanavalintojani liian pitkään. Lopulta en uskalla sanoa mitään. On parempi leimautua tyhmäksi kuin tulla leimatuksi väärin perustein.

Vilkaistuani TV:n tai kuunneltuani hetken radion ajankohtaisohjelmaa tai selailtuani sanomalehtien uutisotsikoita joudun miettimään, mihin me kaikki olemme pyrkimässä? Uutiset, artikkelit ja kolumnit ovat käyneet niin yksisilmäisiksi, että kaikenlaista keskustelua voi kuvata yhdellä näyttötaululla, jonka toisella puolella lukee: JOS KYLLÄ, NIIN EI ja toisella puolella: JOS EI, NIIN KYLLÄ.

P.S. Pseudokoodin avulla voi kirkastaa woke-kultin syntaksieroja, tutkia twitter-keimailun algoritmeja ja brändätä oman informaatiokuplansa konteksteja.

Metsien maa ja eurooppalainen taksonomia

Suomen metsät ovat muiden läntisen Euroopan maiden tavoin pääosin yksityisten henkilöiden ja perheiden omistuksessa. 

Keskeisimmillä metsien kasvualueilla, Etelä- ja Keski-Suomessa yksityiset henkilöt omistavat 75 % metsistä. Eräillä alueilla Etelä-Suomessa yksityismetsiä on yli 90 %. Metsämaan pinta-alasta yksityisessä omistuksessa on 60 %, valtion omistuksessa 26 %, yhtiöiden omistuksessa 9 %, kuntien, seurakuntien ja yhteisöjen omistuksessa 5 %.

Suomen valtion omistamista maista suurin osa sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa. Metsähallituksen hoidossa olevista valtion metsistä 29 % on jouto- ja kitumaita, erämaa- ja suojelualueita sekä suojeluohjelmiin ja muihin erikoisohjelmiin kuuluvia alueita.

Puuston vuotuisesta kasvusta ja hakkuista yksityisten metsänomistajien osuus on 64-83%. Yksityismetsät tuottavat myös vuosittain yli 80 % metsäteollisuuden Suomesta hankkimasta puusta. Sen vuoksi olisi oikein ja kohtuullista, ettei tätä Suomessa hyvin hoidettua hiilinielua ja suomalaisten hyvinvoinnille tärkeätä kokonaisuutta horjutettaisi sellaisella taksonomialla, jolla pienikin hyvä leikataan ja tasoitetaan suureen huonoon.

Fraktaalibiologinen kehitys

Voidaanko ajatella sellaista maailmaa, jossa hämähäkki synnyttäisi leppäkertun, leppäkerttu  synnyttäisi koppakuoriaisen, koppakuoriainen synnyttäisi madon, josta kehittyisi lentokala, joka synnyttäisi lepakon, joka synnyttäisi uuden uniikin olennon. Ei olisi kahta samanlaista kehityskaarta ja olentoa. Onko joka suuntaan poukkoileva elämä pitkässä juoksussa syntynyt tähän tapaan? Olkoonpa miten hyvänsä, mutta kehityksen tässä vaiheessa ihminen pystyy vain katkomaan  kehitystä ja harventamaan lajeja, jolloin lajit vähentyessään yhdenmukaistuvat?

Tosiasiallisesti kaikki ihmiset ovat kuitenkin myös keskenään erilaisia eli fraktaalisuus näyttäytyy ulkoisen olemuksen lisäksi vielä huikeasti suuremmassa määrin ihmismielessä, tunne-elämässä, älykkyydessä, tietotaidossa ym. ym.

Eläinten kohdalla sisäisen erilaisuuden kehitys on vain hidastunut tai kokonaan pysähtynyt? Siinäkö onkin suurin eroavaisuus ihmisen ja eläimen välillä? Mihin kategoriaan tällä ajattelutavalla voisi sijoittaa kasvikunnan? Entä kivikunnan?

Maailmanpolitiikan kiertokulku

Maailmanhistoria toistaa itseään vuosituhannesta toiseen. Suurvallat sekaantuvat oman alueensa ulkopuolella tapahtuviin  levottomuuksiin, vallanvaihtoihin ja vallankumouksiin vahvemman oikeudella. Tavoitteena on oman vallan säilyttäminen tai laajentaminen ja valtapyrkimysten tukahduttaminen kaikkialla, missä kehityksen epäillään johtavan väärään suuntaan.

Konfliktit eri puolilla maailmaa vain lisääntyvät väestömäärien kasvaessa ja väestön liikkuvuuden lisääntyessä. Pienten valtioiden ainoaksi mahdollisuudeksi jää liittoutuminen suurten tai pienten valtioiden kanssa. Ongelmaksi kuitenkin  jää, että liittoutumat eivät pysty toimimaan kaikkia jäseniään tyydyttävällä tavalla. Myös mahtivaltiot voivat menettää otteensa, mikä yleensä tapahtuu sisäisen lahoamisen kautta.

Lyhyellä aikavälillä inhimillinen politikoiti saattaa vaikuttaa jopa johdonmukaiselta, mutta suuressa kuvassa se vertautuu luonnon kiertokulkuun; kasvamisen, kukoistamisen ja lakastumisen ketjuun.

TV-mainosten uudistusehdotus

 TV:ssä esitettävistä mainoksista on kehittynyt oma taiteenlajinsa, joka tunkee mukaan kaikkeen ohjelmistoon. Mainostamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Käyhän usein niin, että esitettävän ohjelman lomaan tungetut mainokset ovat parempia ohjelmanumeroita kuin itse ohjelma. Kuitenkin on totta myös, että tunti tunnin perään ja päivästä toiseen toistuvat mainokset vievät katsojan aikaa turhan päiten, vaikka hyötyajaksi laskisi mahdollisuuden käydä vessassa ja jääkaapilla. Niin, ja voihan niitä mainoksia myös siivota pois, mutta silloin mainostaja joutuu maksamaan tyhjästä.

Ongelmaan ehdotan sellaista ratkaisua, että mainoksille perustetaan kokonaan oma TV-kanava. Siinä olisi pelkästään mainoksia valmiiksi ryhmiteltynä: Ohjelmaopas, tallenteet, kirjastot ja erikseen lapsille, nuorille, aikuisille, vanhuksille, erilaisille ammatinharjoittajille ynnä muille suunnatut kanavat, mix-paketit jne... Sieltä jokainen etsisi ajankohtaiset ja vanhat, hyödylliset ja hauskat mainokset juurikin omiin tarpeisiinsa. Lisäksi olisi mahdollista viettää silloin tällöin hauska koti-ilta ihanien mainosten parissa!

Vähimmäisvarannot ja elpymismekanismit

Rosoisella keskiajalla varakkaat henkilöt alkoivat siirtää kultaa ja arvoesineitä turvaan kultaseppien holveihin. Kultasepät huomasivat pian, että kaikki tallettajat eivät tulleet samanaikaisesti lunastamaan talletuksiaan.

Vähitellen talletuskuitteja alettiin käyttää maksuvälineenä, ja kultasepät ryhtyivät myöntämään korkoa tuottavia lainoja kirjoittamalla katteettomia talletuskuitteja. Näin kultasepistä tuli pankkiireita ja sai alkunsa myös vähimmäisvarantojärjestelmä, joka mahdollistaa ihmisten rahojen sijoittamisen eteenpäin. Pankit toimivat välikäsinä ja lainaavat talletetut rahat edelleen ja saavat voittoa korkoerosta.                              

Vähimmäisvarantovaatimusta on laskettu aina vain alemmas ja suurimmat keskuspankit ovat luopuneet pakollisista varantovaatimuksista joko suurelta osin tai kokonaan. Yleisimmin käytettävissä olevia valuuttoja pyritään hallitsemaan  keskuspankkijärjestelmän avulla. Keskuspankkien mahdollisuudet vaikuttaa kierrossa olevaan rahan määrään riippuvat kuitenkin luottojen kysynnästä. Keskuspankeille syntyy luottotappiota vain silloin, kun  luottoa saanut  pankki  ajautuu  maksukyvyttömäksi ja vakuutena olevat arvopaperit tai luottosaamiset eivät vastaa vakuusarvoa.

 
Jos ja kun arvopaperiostojen kohteena olevat arvopaperit ovat valtaosaltaan vakuudettomia, niin myös eurojärjestelmä kantaa ostamiinsa valtionpapereihin liittyvää  luottoriskiä,  joka riippuu  paperit liikkeeseen laskeneen valtion maksukyvystä tulevaisuudessa.

EU saa lainaa yhtä helposti kuin Suomi. Lainat eivät jää ainutkertaisiksi. Lainoja uusitaan ja uusitaan. Eurosta halutaan tehdä USD:n tapainen reservivaluutta. Yhtenäisenä talousalueena Euroopalla ei liene muuta keinoa vakauden ylläpitämiseksi.

 
Askel tähän suuntaan on EU:n 806,9 miljardin euron väliaikaisena elpymisvälineenä markkinoitu NextGenerationEU, jolla jäsenmaita autetaan korjaamaan pandemian aiheuttamia välittömiä taloudellisia ja sosiaalisia vahinkoja. Sen turvin Euroopan uskotaan olevan entistä vihreämpi, digitaalisempi ja kestävämpi sekä kykenevän vastaamaan paremmin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.

Elpymisvälineen pääosan muodostavat 723,8 miljardin euron suorat lainat ja avustukset sekä niiden lisäksi 83,1 miljardin arvosta erilaisten rahastojen välityksellä toteutettavat uudistukset ja investoinnit. Tästä 806,9 miljardin väliaikaisjärjestelystä lainojen osuus on 47.81 %, avustusten osuus 41,89 % ja rahastojen osuus 10,3 %.

Näköalaton katsaus ihmiskunnan tulevaisuuteen

 Ihmiskunta näyttää olevan saavuttamassa kehityksensä lakipisteen. Väestön hallitsematon kasvu lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Se muodostaa vaikeasti ratkaistavan haasteen jatkuvalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle. Tieteen ja tekniikan huikea kehitys on luonut kertakäyttökulttuurin kaikille aloille. Mitään ei kehitetä eikä tuoteta kestämään satoja vuosia. Kaikki hyödykkeet muuttuvat käytön ja kierrätyksen jälkeen ongelmajätteeksi ja kiinteät rakenteet vanhenevat muutamassa kymmenessä vuodessa. 

Luonnollisen kehityksen tulisi tapahtua hitaammin ja siten, että tavarat ja rakennukset kestäisivät sukupolvesta toiseen. Ihmisen toiminta ei saisi olla esteenä luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja uusiutumiselle. Ihmiskunnan ei tulisi sukupolvesta toiseen jättää jälkeensä luontoon huonosti soveltuvaa ja vaikeasti häviävää saastetta.

Taustalla on väestönkasvu, joka ylittää maapallon kantokyvyn. Väestön laajamittainen liikehdintä alkaa jo ylittää muinaiset kansainvaellukset. Jättisuuret armeijat sopivat huonosti valtavien ihmismassojen liikkeiden hallitsemiseen ja lukemattomien pienten kahinoiden taltuttamiseen. Probagandakoneistot varjonyrkkeilevät disinformaation viidakoissa. Näennäisdemokratiat ja kansallisvaltiot menettävät otettaan. Taistelu luonnonvaroista kiihtyy ja maailmantalous liukuu kohti kaksinapaisuutta.

Hyvinvoivan väestön suhteellinen osuus vähenemistään vähenee samalla kun sen hallitsema varallisuus kasvamistaan kasvaa. Vastaavasti köyhän väestön määrä lisääntyy. Hyvinvointia ei voida kuitenkaan jakaa eikä tasata, joten viimein joudutaan tilanteeseen, jota kansallisvaltioiden rajojen ja kielimuurien sortuessa ei voida hallita sen paremmin demokratioiden, diktatuurien kuin uskontojenkaan keinoin.

Ihmisen ahneuden ja voitontavoittelun kahlitsema jatkuva kasvu ei johda kestävään kehitykseen, vaan peruuttamattomaan ristiriitaan luonnon kanssa. Tässä kehityksessä ihmisen voittokulku muuttuu viivytystaisteluksi, jossa eloon jäävät korkeintaan vain pienet eristyksissä elävät yhdyskunnat. Lopulta luonto ottaa ilmastonmuutoksen haltuunsa ja palauttaa ihmiskunnan aloittamaan kestävän kehityksen harjoitukset alkujen alusta alkaen.