sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Hyvän taistelu pahaa vastaan

Eläimet jakavat ja ovat aina jakaneet elintilan ajattelematta hyvää tai pahaa. Ihmisen mielestä peli on selvä, kun lammas ei syö lihaa eikä susi syö ruohoa. Ihmiselle lammas on tärkeämpi, joten susi saa kyytiä. Susi saa tulla toimeen omillaan, mutta lampaan ihminen ottaa hoideltavakseen. Suden tappaa viimekädessä armoton luonto, lampaan tappaa ensikädessä ihminen.


Lajeittain tarkasteltuina ihmiset ja eläimet muodostavat etupiirejä ja reviirejä, jotka ohjaavat kunkin klaanin käyttäytymistä. Taistelu oman poppoon elintilasta on jatkunut samankaltaisena miljoonien vuosien ajan. Se on myös ihmisen sivistyshistorian perusta.

 
Ihmisten keskinäisissä suhteissa samoin ajattelevat ovat hyviksiä ja toisin ajattelevat ovat pahiksia. Katsellessaan omaa kuvaansa peilistä, lukiessaan samoin ajattelevien kolumnistien kirjoistuksia ja katsellessaan suosikkiohjelmiaan suosikkikanaviltaan ihminen haluaa vain vahvistaa käsitystään hyvästä ja pahasta, hyviksistä ja pahiksista.

 
Eläinten hallitsemassa maailmassa käydystä taistelusta ihminen on suoriutunut voittajana. Taistelussa elintilan jakamisesta ihmisten kesken on kuitenkin juututtu ihmisten keskinäiseen taisteluun. Kun mielikuva hyvän ja pahan taistelusta on saatu syntymään, niin ei se peiliin katsomalla parane.

maanantai 10. tammikuuta 2022

Tähtien kasvatit

Vilkaisin tähtitieteellisiä artikkeleita ja sain selville, että ohimenevä auringonpimennyskin alentaa hetkellisesti lämpötiloja ja tyynnyttää tuulia. Vanhoista kronikoistakin selviää, että vulkaaniset purkaukset ovat nostaneet ilmakehään niin paljon tuhkaa, että aurinko on näyttänyt kuulta eikä kuuta ole näkynyt lainkaan. Voimakkaampina ilmiöt ovat näyttäytyneet meteoriittien törmäyksissä.

Uudempia artikkeleita selatessa lähtökohtana oli kysymys: Lähestyvätkö maapallo ja muut aurinkokunnan planeetat aurinkoa vai etääntyvätkö ne siitä? Erilaisista perusteluista olin ymmärtävinäni, että etäisyydet pysyvät jotakuinkin samanlaisina. Jos se pitää paikkansa, niin eipä tässä mitään hätää ole.

Eräiden arvioiden mukaan maapallolla olisi ikää 4,5 miljardia vuotta ja 3,5 miljardin vuoden aikana on jos jonkinlaista elämänmuotoa kehittynyt. On laskeskeltu, että aurinko sammuisi vasta 5 miljardin vuoden kuluttua. Sen perusteella voi arvella, että maapallolla ja sen jos jonkinlaisilla asukkailla on vielä paljon matkaa edessä. Loppuajan hiipumista tuskin kukaan pääse todistamaan.

On myös esitetty laskelmia, että Linnunrata törmäisi Anromedaan 4 - 9 miljardin vuoden kuluttua. Lisäksi on laskeskeltu, että törmäämistä olisi alkanut jo tapahtua. Linnunrata saattaisi törmätä Magellanin pilveen 2,4 miljardin vuoden kuluttua. Galaksien vähittäisellä törmäyksellä ei sanota olevan suurtakaan vaikutusta Linnunrataan ellei galaksien törmäys sinkoa Aurinkokuntaa tähtienväliseen avaruuteen. Siinä sitten mentäisiinkin sellaista haipakkaa, ettei paremmasta väliä.

Omana aikanamme voimme rauhallisin mielin käydä sotia ja kinastella poliitiikasta. Tyytyväisin mielin voimme sotkea elinympäristöä, kartuttaa henkilökohtaista omaisuutta ja viihdyttää itseämme kaikin mahdollisin keinoin. 

maanantai 3. tammikuuta 2022

Onko esoteerisen tiedon jakaminen eksoteerisesti mahdollista?

Jokamiehen logiikalla ihmiskunnan pienin esoteerinen, ainoastaan sisäpiirin hallussa oleva tietoyksikkö, on ihmisyksilön oma päänuppi. Omassa päässään ihminen voi hautoa vaikka minkälaisia oletuksia, arvailuja, salaisuuksia ja pantata sellaista yksityistä sisäpiiritietoa, josta vain psykiatrit voivat uskotella pääsevänsä kärryille. Suuremmassa kuvassa tarkoin valikoituneet ihmiset muodostavat sisäpiirejä, joiden ajatuksista ja tekosista tihkuu ulkopuolisille vain tarkoin seulottua, kaikien saataville tarkoitettua tietoa. Silloin putkahdetaan esoteerisesta jakelusta eksoteeriseen jakeluun.


Ihmisen pääkoppa on aikojen kuluessa kehittynyt kaikkien maapallolla elävien olentojen ja siis myös ihmisen itsensä kauhistukseksi. Eläinten mielenterveyden suojaksi on jäänyt vain se, etteivät ne ymmärrä ihmisen ajattelun laajuutta. Ihmisen ajattelun laajuus on vuosituhansien aikana kehittynyt sademetsien hämäristä ulkoavaruuden kartoittamiseen. Samalla se on jämähtänyt uskonnollis-kosmologisiin teorioihin, joiden pohjalta syntyy uusia uskonnollisia liikkeitä kuin Vilkkilässä kissoja. Kaikkein suurimmat koko ihmiskuntaa koskevista päätöksistä tehdään pienissä kabineteissa. Kabineteissa tehdyt päätökset eivät ole voineet estää sitä, että maailman mahtivaltioillakin on ollut alkunsa ja loppunsa. 

Kestävää kehitystä ei ohjaa järki, vaan talouskasvu ja voitontavoittelu. Ei edes kansainvaelluksia ohjaa järki, vaan umpikuja ja pakkotilanne. Kaikkein suurimmat ilmastonmuutokset ovat myös ihmisten tekosista riippumattomia.Yksittäisen ihmisen aikaikkuna on mikä milloinkin ja vain harvoin yli 100 vuotta. Kabinettien kokoonpanot vaihtuvat tuona aikana moneen kertaan. Sisäpiirien käytettävissä oleva tieto ei kuitenkaan koskaan päädy yleisesti saatavilla olevaksi tiedoksi.


Kivikauden ihmiset istuivat nuotion ympärille miettimään, mikä on tärkeätä. Sisäpiiritiedon merkitys alkoi kasvaa sitä mukaan kuin ihmiset sikisivät. Onko tänä päivänä tärkeämpää lähettää pieni joukko ihmisiä aurinkokunnan ulkopuolelle vai yrittää siivota ja rauhoittaa maapallo kaikkien käyttöön? Näyttää pahasti siltä, että ihmisyksilön elämän rajallisuus on se tekijä, joka estää kokonaisvaltaisen ajattelun ja kyvyn nähdä omaa nenäänsä pidemmälle. Siirtyminen esoteerisen tiedon jakamisesta eksoteerisen tiedon jakamiseen ei näytä edes teoriassa mahdolliselta.

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Pieni joulukertomus

Nykyisin voimassaolevan ajanlaskun alku on sijoitettu siten, että historiallisiin tapahtumiin sijoitettuna sen voi epämääräisesti rajattuna sovittaa Jeesuksen maalliseen vaellukseen. Herodes Suuri voisi olla se kuningas, joka määräsi pieniä poikalapsia surmattaviksi, kun sai kuulla itäisten maiden tietäjiltä, että juutalaisten kuningas on syntynyt. Muuta historiallista todistetta tuosta hirmuteosta ei olekaan olemassa kuin Uusi Testamentti. Saman lähteen mukaan Josef ja Maria pakenivat lapsensa kanssa Egyptiin. Ptolemaioksen hallitsijasuku oli  kuitenkin menettänyt valtansa 30 vuotta aikaisemmin ja nyt tuo entinen mahtivaltio oli yksi Rooman provinsseista, sen omisti Rooman keisari ja sitä  hallitsi hänen nimittämänsä prefekti. Vaikka Herodes Suuri oli myös Rooman keisarin nimittämä prefekti, ei hänellä olisi ollut valtuuksia lähettää sotilaita toisen prefektin alueelle, joten pienen perheen pakosuunta oli kuitenkin oikea.

 Vanha Herodes kuoli pian ja hänen kolme poikaansa jakoivat hallitusvallan: Herodes Antipas sai Galilean ja Peraian, Herodes Filippos sai Ituraean ja Trakhonitsin, Herodes Arkhelaos sai Samarian, Juudean ja Edomin. Josefin perheen paluu kotimaahan saattoi nyt tapahtua hieman turvallisemmin. Varmaa on, että historiallisten Herodesten elinkaaret kattoivat myös Jeesuksen maallisen vaelluksen ajan.

 Jeesuksen syntymän aikoihin Rooman imperiumin keisarina oli Augustus ja  kuoleman aikoihin Tiberius. Nuorena kenraalina Octavianus oli voittanut kilpailijansa Antoniuksen ja Egyptin kuningatar Kleopatran sotajoukot. Kun Octavianus kruunattiin imperiumin keisariksi, hän otti nimen Augustus. Uudessa Testamentissa on myös maininta koko maailman ensimmäisestä verollepanosta, joka tapahtui keisari Augustuksen toimesta.

Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen johtaneissa kuulusteluissa päätäntävaltaa edustivat   Juudean roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus ja Herodes Antipas. Ajan kuvaan kuului, että hallitsijoiden oma elämä oli kiihkeää ja veristä. Salaliitot ja ilmiannot johtivat nopeasti myrkyttämisiin ja teloituksiin. Joitakin vuosia aikaisemmin Rooman keisari Tiberius oli siirtynyt etätöihin. Hän oli rakennuttanut Caprin saaren korkeimmalle kohdalle palatsin, josta käsin hän johti imperiumin asioita. Saarta lähestyvät laivat näkyivät jo kaukaa, joten niiden vastaanottoon voitiin varautua. Epäilyttävät, hyväksikäytetyt ja epämiellyttävät vierailijat heitettiin jyrkänteeltä alas. Kuolemantuomiot oli delegoitu provinssien prefekteille, joten vetoomuksiin tuomioiden muuttamiseksi ei ollut tarvetta.

Maalauksellisen kaunis Välimeren alue on ollut ihanteellinen ympäristö kaikenlaisten tieteiden, taiteiden ja tekniikan kehitykselle. Kuitenkin hyveiden rinnalla kulkevat paheet ovat 2 000 vuoden ajan muodostaneet menestystarinan kääntöpuolen eikä kehitystä parempaan ole näköpiirissä.

Hiljennymme viettämään rauhaisaa joulua vuonna 2021.   

torstai 25. marraskuuta 2021

Mittaamaton on ihmisen polku

Sosiokulttuurin näkökulmasta ihminen ei ole pelkästään yksilö vaan kaksilo, joka etsii ja tarvitsee myönteistä yhteyttä vähintäänkin toiseen ihmiseen voidakseen rakentaa hyvää tulevaisuutta.


Jos mietitään ihmisyksilöä fyysisenä yksilönä, niin kaksilo sopii siihenkin kuvaan. Ihmisellä on kaikkia jäseniä kaksittain, kuten käsiä, jalkoja , sormia ja varpaita, samoin silmiä ja korvia. Sisäelimiä voi myös olla kaksittain, kuten keuhkoja ja munuaisia. Osan jäsenistään ja elimistään ihminen voi menettää ja osa voi jäädä tarpeettomiksi. Fyysisesti vajavaisenakin ihmisyksilön elämä voi jatkua täysipainoisena. Nykyihminen voi esimerkiksi elää ilman häntää, vaikka hänellä on häntäluu. Häntäluun jatkeeksi voi kasvaa karvainen hännänalku, joka voi ihon alla aiheuttaa kutinaa. Sen voi kuitenkin leikata pois.


Aivolohkojakin ihmisellä on kaksi, mutta sydämiä vain yksi. Sydän yhdistää kaksilon molemmat puolet. Sen vuoksi sydämellä on aivan erityinen symboliarvo yhtä hyvin  kahden ihmisen keskinäisessä parisuhteessa kuin suuressa ihmisjoukossa, jossa koetaan keskinäistä yhteyttä ja uskotaan parempaan tulevaisuuteen.


Luonnossa elävistä eläimistä apinat muistuttavat eniten ihmistä. Ihmisen jalkaterät ovat muotoutuneet maassa kävelemiseen paremmin sopiviksi. Ilmeisesti ihminen on kävellyt pidemmän aikaa ja kauemmaksi kotoaan kuin apina. Ihminen ei pysty enää varpaillaan tarttumaan puiden oksiin yhtä hyvin kuin apina. On arveltu, että kävelemiseen soveltuvat jalat alkoivat kehittyä apinoille siinä vaiheessa, kun kuivuuden runtelemat sademetsät alkoivat kuihtua. Kuivuuden harventama puusto ei enää tarjonnut riittävää suojaa ja ravintoa, vaan oli opittava lisää taitoja. Oli opittava kävelemään. Oli päästävä harvapuisten tasankojen yli etsimään parempaa tulevaisuutta.

maanantai 22. marraskuuta 2021

Mustavalkoinen maailma

Innostuessani alan helposti tehostaa puhettani käsien liikkeellä. Nykyisin yritän olla vääntelemättä käsiäni, koska en tiedä, mikä on emoji. Jokin liike voidaan tulkita emoji-merkiksi ja aiheuttaa valtavan kohun somessa. Some tarkoittaa jotakin sellaista, missä joillakin tyypeillä on paljon seuraajia, toisilla ei yhtäkään. En tiedä, ketä siellä seurataan. Toivottavasti ei minua.


Puhumiseni on nykyisin vaikeutunut. On pakko vältellä jotakin N-kirjaimella alkavaa sanaa. Myös muilla konsonanteilla alkaviin sanoihin saattaa sisältyä kiellettyjä ilmaisuja. Joudun miettimään sanavalintojani liian pitkään. Lopulta en uskalla sanoa mitään. On parempi leimautua tyhmäksi kuin tulla leimatuksi väärin perustein.


Vilkaistuani TV:n tai kuunneltuani hetken radion ajankohtaisohjelmaa tai selailtuani sanomalehtien uutisotsikoita joudun miettimään, mihin me kaikki olemme pyrkimässä? Uutiset, artikkelit ja kolumnit ovat käyneet niin yksisilmäisiksi, että kaikenlaista keskustelua voi kuvata yhdellä näyttötaululla, jonka toisella puolella lukee: JOS KYLLÄ, NIIN EI ja toisella puolella: JOS EI, NIIN KYLLÄ.

P.S. Pseudokoodin avulla voi kirkastaa woke-kultin syntaksieroja, tutkia twitter-keimailun algoritmeja ja brändätä oman informaatiokuplansa konteksteja.

lauantai 20. marraskuuta 2021

Metsien maa ja eurooppalainen taksonomia

Suomen metsät ovat muiden läntisen Euroopan maiden tavoin pääosin yksityisten henkilöiden ja perheiden omistuksessa. 

Keskeisimmillä metsien kasvualueilla, Etelä- ja Keski-Suomessa yksityiset henkilöt omistavat 75 % metsistä. Eräillä alueilla Etelä-Suomessa yksityismetsiä on yli 90 %. Metsämaan pinta-alasta yksityisessä omistuksessa on 60 %, valtion omistuksessa 26 %, yhtiöiden omistuksessa 9 %, kuntien, seurakuntien ja yhteisöjen omistuksessa 5 %.

Suomen valtion omistamista maista suurin osa sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa. Metsähallituksen hoidossa olevista valtion metsistä 29 % on jouto- ja kitumaita, erämaa- ja suojelualueita sekä suojeluohjelmiin ja muihin erikoisohjelmiin kuuluvia alueita.

Puuston vuotuisesta kasvusta ja hakkuista yksityisten metsänomistajien osuus on 64-83%. Yksityismetsät tuottavat myös vuosittain yli 80 % metsäteollisuuden Suomesta hankkimasta puusta. Sen vuoksi olisi oikein ja kohtuullista, ettei tätä Suomessa hyvin hoidettua hiilinielua ja suomalaisten hyvinvoinnille tärkeätä kokonaisuutta horjutettaisi sellaisella taksonomialla, jolla pienikin hyvä leikataan ja tasoitetaan suureen huonoon.